Vilttitossusta toivotaan samanlaista tunnollista pikku koululaista kuin Heinähattu. Mutta pikkusisko aloittaa kuitenkin pinnaamisen heti, sillä paha kyllä häntä nimitellään koulussa. Pian lyhtypylvääseen ilmestyy salaperäinen, harakanvarpain kirjoitettu lappu, jossa luvataan hoitaa ja ulkoiluttaa "kisoja ja koria, jos vain halutte".
Pinnaaminen sujuu yllättävän hyvin. Vain Heinähattu ryhtyy tutkimaan, mitä Vilttitossun "hyppytunnit" ovat, ja miksi hänellä on koirankarvoja vaatteissa. Seuraa hullunkurinen tapahtumaketju, jonka huipennuksena isä Matti pakenee haastemiestä kellariin. Ja entäs kun kylään hiipii varas, joka ei pelkää mitään muuta kuin koiria, aaveita ja korkeita paikkoja...
Hauska tarina, jossa riittää käänteitä ja kommelluksia. Salla Savolaisen kuvitustyyliinkin alkaa tottua; Markus Majaluoman tyylistä en ole koskaan erityisemmin pitänyt, joten sikäli en vanhaa kaipaa.
Taattua Heinähattu ja Vilttitossu-tavaraa! Vilttitossu on päätynyt kirjassa myös koululaiseksi, mutta hän on silti oma rakas itsensä. Vilttitossun luokkalaiset kiusaavat Vilttitossua, jolloin hän päättää jättää opinvelvollisuudet muiden harteille ja päätyy työskentelemään päivittäin koiranulkoiluttajana.
Kirjassa on paljon erilaisia tapahtumia, joista voi keskustella lapsen kanssa. Eniten harmitti kiusaamisen vähäinen käsittely - asia, joka kirjan tapahtumat laittaa liikkeelle ja lopussa kootaan kiusaamisen kautta erilaisia kokemuksia kirjanhenkilöiltä, ei käsitellä mitenkään syvällisemmin. Tämä jätetään täysin vanhemman/lukijan harteille. Harmillista.