Hietakehto

Kuopio #6

by Sirpa Kähkönen

Omavaraistalous kukoistaa Kesäkalliossa, Selma Kelon huvilalla, jonne joukko kuopiolaisia on vetäytynyt. Anna ja Hilda Tuomi pyörittävät arkea tottuneesti. Rutiinit järkkyvät, kun Lassi Tuomi tulee huvilalle vaimoaan ja kaksosiaan etsimään, suoraan rintamalta.

Isommat lapset – Juho ja Charlotta, Arvi ja Mari – koettavat käsittää mitä maailmalla tapahtuu. Marieke Candrix kantaa toimittaja Lehtivaaran lasta, eikä halua kuulla sanaakaan Hampurin pommituksista.

Kun lapset ryhtyvät leikkimään Katynin metsää, aikuiset joutuvat silmäkkäin sodan vaikutusten kanssa. Kuka voi enää uneksia?

Varjot pitenevät, lämpö hiipuu rannoilta. Kun venetsialaisia viimein juhlitaan Hietasalossa, monia isoja päätöksiä on jo tehty.

Genres: Historical Fiction, Fiction, Finnish Literature, War

350 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

Reviews

[Mikko Saari · Rating 5 out of 5]

No tässähän sitä sitten oli palkintoa sarjan lukemisesta tähän asti. Jos pari edellistä ovat olleet yhdenpäivänromaaneja, tässä taidetaan viivähtää sotavuosien huvilatunnelmissa peräti parin päivän ajan – mutta kummasti tämä lyhyen, vähän irtonaisen hetken kuvaaminen vain toimii.

Tässä ei enää takakannessa puhuta itsenäisestä osasta mitään ja hyvä niin, ei tästä varmasti saisi mitään tolkkua, jos ei olisi koko sarjaa lukenut. Henkilöiden taustat on tunnettava, mutta sitten tämä avautuukin hienosti. Hietakehto kuvaa erityisesti lapsinäkökulmaa, oppikoululaiseksi varttuneessa Juhossa varsinkin näkyvät sodan vaikutukset rumalla tavalla.

Hieno sarja, hieman jännittää nyt miten Tankkien kesän hyppäys 1960-luvulle toimii.

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Kauniita kesäpäiviä sotavuonna 1943. Joukko ihmisiä kokoontuneena kesähuvilalle sotaa paenneena. Aatteidensa vuoksi pettyneitä aikuisia, työn uuvuttamia naisia, hylätyiksi tulleita lapsia. Sodan arvet tulevat esille ihmisten ajatuksissa, tunteissa, reaktioissa, lasten leikeissä. Muuten eletään vain ihanaa kesää ja ihmisillä on hyvä tahto. Miten upeasti Kähkönen osaakaan kuvailla maailmaa lapsen silmin. Paras Kähkösen kirja tähän asti yhdessä Graniittimiehen kanssa. Paras tähän asti lukemistani Kuopio-sarjan kirjoista.

[Sari Laiho · Rating 3 out of 5]

Pidin tästä koko Kuopio-sarjasta, mutta kirjojen välissä ehti kulua niin pitkä aika, että henkilöhahmot ehtivät unohtua. Olin vähän hukassa hahmojen kanssa, varsinkin koska heitä oli paljon ja varsinaista päähenkilöä ei oikeastaan ole.

[Helena Ketonen · Rating 5 out of 5]

Kauniita kielikuvia, upeaa ja syvällistä tunteiden tulkintaa. Kielellisesti paras Kuopio sarjasta.
Ne pienet urheat lapset sodan jaloissa, hylkäämisen tunteet ja sitten ilon läikähdykset. Pitkä on tie rakentaa uudestaan luottamuksen ja välitetyksi tulemisen silta….

[Timo Tiilikainen · Rating 4 out of 5]

Historiaa ja elämänkohtaloita monelta kantilta. Kaunokirjallisuutta .

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Kesänviettoa sodan varjossa. Aika monta tarinaa päällekkäin, mutta onneksi henkilöt ovat jo tuttuja.

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Useilla tässä Kuopio-sarjan kuudennessa osassa esiintyvillä henkilöillä on jo mittava historia aiemmista osista taustalla, joten ehkei aivan parhaimmillaan itsenäisesti luettuna. Vaikka olen lukenut sarjaa melko tiheään tahtiin, piti itsekin hiukan koota ajatuksia aluksi. Tässä eletään elokuun loppua vuonna 1943. Edelleen kirjailija keskittyy kuvaamaan tutun yhteisön omavaraista eloa paitsi aikuisten arkisten puuhien myös lasten leikkien ja ajatusten kautta. Silti sodan kaikuja kuuluu: Hampurin pommituksista luetaan lehdestä, rintamalle lähtee ja sieltä saapuu ihmisiä ja Juho-pojan leikit senkun hurjistuvat.

Hurjaa myös ajatella, kuinka jotkut nykyään itsestäänselvinä pitämämme asiat, kuten ruokien kylmentäminen kesällä, on ennen ollut työlästä: sahanpuruihin säilöttyä monen miehen voimin sahattua ja nostettua jääkimpaletta lohkottiin säästeliäästi koko pitkän kesän ajan. Liki symboliset mittasuhteet saava jäätelökone on todellinen luksusesine ja jäätelö käsittämätön herkku, vähän kuin se palvilihan pala, joka mummuni kesällä piikana kylän kartanossa ollessaan muurinpesän säilöstä käskettiin hakea. Kähkönen on selvästi tällaisia tosielämän tarinoita kuunnellut tarkkaavaisesti ja niistä fiktioonsa menestyksellisesti ammentaa.

[Mintti · Rating 2 out of 5]

Olen tykännyt Kähkösen kirjoista, ja tämä oli sarjan kuudes (?) osa, jokseenkin tuntui että oli sekava ja kauheasti piti miettiä että kuka kukin on ja missä suhteessa kuhunkin toiseen. Ehkä tuo sarja pitäisi lukea putkeen niin muistaisi paremmin.

[Annikka K]

Nyt tuli tinki täyteen, ja olen valmis luopumaan. Parin viimeisen Kuopio-kirjan mittaan alkoi jo kirjoittajan tyyli olla niin tuttu, että se jo tuntui välillä maneerilta. Varsinkin viimeisessä oli myös näitä kirjallisia ilmiöitä, yli-inhimillisen syvällisiä ajattelevia lapsia.

[Kristiina · Rating 5 out of 5]

Kähkönen yllättää aina uusilla näkökulmilla ja tarkalla taustatyöllä. Pala kurkussa tätä luki.