Popula

by Pirjo Hassinen

Viisikymppinen Pirjo ja kolmekymppinen Perttu ovat naapurukset, jotka viihtyvät yhdessä viinipullon äärellä. Portsarina työskentelevä komearaaminen Perttu, nimikirjaimiltaan P.A.H.A., on tuuliajolla äidin jouduttua dementiakotiin. Pirjon perheessä epävarmuus ja levottomuus ovat siirtyneet äidistä tyttäreen jo monessa polvessa. Pirjon oma tytär Rita kantaa huolta äidin ohella omasta hauraasta uusperheestään.

Naapurusten omalaatuinen ystävyys särkyy, kun Perttu löytää
henkisen kodin oikeistopopulistisen Popula-puolueen riveistä. Populan muukalaisvihan tielle joutuu Ritan tytärpuoli, Afrikasta adoptoitu teini-ikäinen Tuulia.

Romaani pakottaa lukijan katsomaan öykkäröivää portsaria, vaipoissa makaavaa vanhusta, ihonväriltään erottuvaa teinityttöä ja vallanhimoista populistipoliitikkoa – ja näkemään ihmisen.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Contemporary

318 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

About the author

Pirjo Hassinen (born 14 November 1957) is a Finnish writer. Her novels have been translated into several languages including German and Norwegian. She has also written under the pen name of Birgitta Hurme. Born in Kuopio, Hassinen studied political science and philosophy at the University of Jyväskylä.

Hassinen has received several awards including the State Literary Award (2001) and the Savonia Award (2013). The Savonia award for the best novel of the year was for Popula which describes the difficulties faced by Finns today: unemployment, racism and the attitudes of the far right.

Reviews

[Markus Pietilä]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2011: 196/196)
2012: 1/6
(2013: 3/6)
1984-2023: 200/268

3,5/5. Peräti neljäs Finlandia-ehdokkuus Pirjo Hassiselle (Voimanaiset 1996, Jouluvaimo 2002, Kuninkaanpuisto 2004). Jouluvaimon kohdalla ihmettelin sitä, miksei sitä palkittu Finlandialla, mutta ainakin tämän viimeisimmän Populan kohdalla ihmettelin enemmän sitä, miksi se oli edes ehdolla.

[Eppu B.]

Pirjo Hassisen kirjoissa nousevat usein esiin hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun teemat. Popula jatkaa tällä tiellä; porvariston hillityn charmin takaa paljastuu hillitöntä epätoivoa, ennakkoluuloja, vihaa, murehdittuja unelmia ja toteutumatta jääneitä toiveita, joita yritetään vielä kerran toteuttaa toisten kustannuksella, tuhoisilla seurauksilla. Myös elämän kääntyminen iltaa kohti sekä lapsuuden lopun kuvaaminen on toteutettu hienosti.

Rasismin paha ja syövyttävä vaikutus tuodaan esiin monella tavalla, sekä se, että kukaan ei teoksessa pääse rasismia pakoon. Myös seksismiä sivutaan jossain määrin. Teoksen plussaksi laskisin myös sen että rasismia ei häivytetä joksikin etäiseksi, makrotasolla olevaksi ongelmaksi vaan se näytetään arjessa olevina pahoina ajatuksina ja tekoina joista ihmisillä on täysi vastuu.

Rasismia käsittelevien teosten osalta tulee mieleen verrata tätä Donna Tarttin Pieneen ystävään ja Toni Morrisonin Sinisimpiin silmiin.

[Amu]

Kovia kokenut ihminen pääsee menestyvän populistipuolue Populan pomon luottomieheksi. Tapahtuu hirveitä asioita, joista kärsivät monet.

Tämä on ahdistava romaani, aiheeltaan hyvin ajankohtainen. Eivät minua kuitenkaan ahdistaneet kirjan tapahtumat, koska poliitiikan kuva tuntui epärealistiselta, vaan kaikkien kolmen päähenkilön tyytymättömyys kaikkeen mahdolliseen. Sama asia on vaivannut Hassisen muissakin teoksissa.

Juoni etenee kiinnostavasti vaikka jonkin verran liian oletettavasti. Kieli on rikasta ja miellyttävää lukea. Jäin miettimään, onko jotain erityistä merkitystä siinä että kirjailija on antanut yhdelle päähenkilöistä oman etunimensä.

[Elina Aaltonen]

Kirjaan tarttuessani minulla oli ennakko-odotus, että Popula lisäisi ymmärrystäni persu-ilmiöstä ja siihen koukuttuvista ihmisistä. Valitettavasti petyin. Henkilöhahmot jäivät pinnallisiksi ja stereotyyppisiksi ja juoni oli yllätyksetön ja vähän tylsä. Sinänsä teema on mielestäni tärkeä, joten olisin toivonut aiheen syvempää ja monisyisempää tutkailua. Popula oli kirjoitettu mielestäni liian helpoista ja heppoisista aineksista. Hassisen kielenkäyttö on sujuvaa ja varmaotteista, joten kyllähän tuon lopulta jaksoi kahlata läpi.

[Katri Alatalo]

Osaisinpa kuvata henkilöhahmoja tällä tavalla! Tuntuu, että Hassinen osaa mennä ihmisten mielen sisään ja sitten vielä asteen verran syvemmälle, ja vielä syvemmälle. Lopetus oli minun makuuni ehkä vähän liian villiä actionia tässä, mielestäni kirja olisi toiminut ilmankin sitä.

[Päivi]

Aiheensa takia olisi ansainnut enemmän näkyvyyttä, tai no, olihan se Finlandia-ehdokkaana. En voinut olla näkemättä erästä tiettyä tosielämän pallopäätä puolejohtaja Jukka Kalmarina. Tarkkanäköisiä huomioita, esim. 41 kansanedustajaa ja kuusi ministeriä taannoisissa vaaleissa saaneen populapuolueen "tupaillassa": "Sanokaa yksikin toinen ammatti, johon pääsee opiskelematta, niin vähällä vaivalla ja helposti kuin poliitikon työ.

[Aapo]

Paljon hyvää: kiinnostavia teemoja, hyviä huomioita ihmismielestä ja yhteiskunnasta, mutta jotenkin sekava lopputulos. Ehkä teemoja oli liikaa? Oliko poliittinen teema kuitenkin hieman päälleliimattu? Ainakin minun mielestäni kirjan tärkein teema oli hyväksytyksi tulemisen tarve, ennen kaikkea se, mitä siitä seuraa, jos ei koe tulevansa hyväksytyksi.

Ihailla täytyy kuitenkin Hassisen kykyä kirjoittaa ikävistä ihmisistä niin, että lukijan sympatiat ovat heidän puolellaan.

[Samuli]

Kaikki oli periaatteessa hienoa - tematiikka, käsittely ja elävät henkilöt, mutta jäin kaipaamaan vielä jotain. Henkilöt olivat hiukan yksioikoisia, mutta vakuuttavia sellaisinaan - Eivät kaikki ihmisetkään ole miljoonasärmäisiä. Lopetus oli hiukan pakotetun oloinen. Kaiken kaikkiaan kielestä ja kuljetuksesta pidin. En ole ennen Hassista lukenut ja tähänkin opukseen tartuin vahingossa. Ei harmita.

[Laura Walin]

Enpä juuri pitänyt tästä kirjasta. Henkilöitä oli liikaa niin että kaikki jäivät vähän sivuhenkilöiksi, ja kaikkien taustat olivat teennäisen vaikeat, jotta osoittelevanoloinen käytös saaatiin selvitettyä. Liikaa asioita oli yritetty punoa pikkunäppärästi yhteen, ja lopputulos li jokseenkin yhtä raikas kuin taskussa kaksi viikkoa nukkaantunut toffeekarkki.

[Arja-täti]

Heti alkuun tipahdin junasta ja kuvittelin kirjaa ihan erilaiseksi ja hyvä, etten kesken jättänyt. Mutta sitten kun alkujumituksesta pääsin niin kirja piti ahmia loppuun. Asiaa.

Ai niin, yksi miinus. Tummansinisessä sisäliepeessä ei mustaa tekstiä meinannut erottaa.

[Suvi]

Ihan hyvä kirja mutta ei sitten sen enempää. Todella ajankohtaisia asioita käsitteli, tosin nämä ajankohtaiset/poliittiset asiat ei minusta olleet kirjan parasta antia. Loppu oli ehkä jotenkin erilainen kuin kirjan sisältö muuten. En osaa sanoa oliko se minusta huono vai hyvä asia.

[Mintti]

Jokseenkin hidaslukuinen (ainakin mulla) mutta ihan mielenkiintoinen tarina. Poliittista ja nykyaikaisia teemoja käyttävää kerrontaa monesta näkökulmasta jotka kaikki linkittyivät toisiinsa.

[Hanna]

Kirja oli pullollaan ajankohtaisia teemoja. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta jostain syystä kirjan viimeisen kolmanneksen aikana tarina alkoi tuntua pitkäveteiseltä.

[Henrik Enqvist]

Ihan lepposaa luettavaa kyllä,en vaan taida kaivata lukemiselta lepposuutta,siihen on adiovisuaalinen tuotanto...pari hyvää oivallusta kyllä kai elävöitti mieltäni..:)

[Eija Toiviala]

Toimisi paremmin elokuvana. Kirjana hengittää enemmän kirjailija kuin hänen kuvaamansa maailma. Kannattaa toki lukea loppuun asti, jos aloittaa.

[Pekka Huhtala]

An interesting story about problems people face in their lives and how it encourages populism.

[Marjatta]

Ajatus hyvä,mutta loppu oli kummallinen.Kysymys kirjailijalle:Miksi?