Kuumuutta huokuva Turku ei ole enää entisellään. Kolmen naisen kohtalot kietoutuvat kammottavalla tavalla yhteen sarjamurhia tehtailevan psykopaatin pitäessä poliisia pilkkanaan.
Ylikomisario Anna Mäki, kapinahenkinen entinen poliisi Annika Malm ja utelias vanha nainen joutuvat tahtomattaan tapahtumien keskiöön. Panokset kovenevat, ja Annika Malm sysätään suurten ratkaisujen eteen. Matka mielen pimeälle puolelle alkaa, ja Annika havaitsee kamppailevansa nerokkaan sairasta mieltä vastaan.
Autio huvila, sairas mieli ja oudot tuntemattomat tahot lataavat jännityksen lähes sietämättömälle tasolle. Pystyykö Anna Mäki selvittämään elämänsä solmut rakkaudessa ja työrintamalla? Onko mikään ympärillä enää aitoa - juuri sitä miltä näyttää?
Tämä ensitutustumiseni Max Mannerin kirjoihin oli positiivinen yllätys. Varsin vetävä kirja juonellisesti, ja kaikki kolme naishenkilöhahmoa - Anna Mäki, Annika Malm ja Alli Günther- olivat sopivalla tavalla kiinnostavia ja outojakin. Taidanpa lukaista koko trilogian saman tien, seuraavana vuoroon 72h.
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana. Turussa on tapahtunut hyvin raakoja murhia ja tekijää aletaan jahdata. Hienosti rakennettu tarina. Vain useat lainaukset musiikkilyriikoista häiritsivät, ne tuntuivat irrallisilta. Silti: oikein onnistunut dekkari!
Olipas huono kirja. Junnattiin Anna Mäen ja Annika Malmin arjen kuvauksissa ja epäolennaisuuksissa, mutta silti henkilöhahmot jäivät jotenkin hengettömiksi ja ohuiksi. Se itse rikos, jota käsittääkseni dekkareissa pitäisi tutkia, jäi täysin tutkimatta. Yhtäkkiä vaan lopussa tulee älynväläys tyhjästä ja käydään pidättämässä rosvo. Kai tässä yritettiin pohjustaa tulevia Annika Malm -kirjoja, mutta mitään kiinnostusta tai jännitystä kirja ei saa miltään osin missään vaiheessa heräämään.
Ja mikä into kirjailijalla on kuvailla naishahmojen vartaloita, mielellään alastomina?
Annoin tälle kirjalle muutaman vuoden jälkeen uuden mahdollisuuden sen jälkeen kun oli Max Seeckin kirjojen myötä hieman innostunut tällaisista dekkareista.
Jos nyt vertailla pitää, niin sanoisin tämän sijoittuvan tarinankerronnalliselta ja vetävyydeltään ensimmäisen ja toisen trilogian väliin. Tältä pohjalta tulen varmasti antamaan mahdollisuuden myös Max Mannerin muille kirjoille.
Ei mikään ihmeellinen poliisitrilleri. Lähinnä henkilöihin nojaava tarina, jossa itse juonella ei ollut niinkään väliä. Jos tykkää hahmovetoisista poliisitarinoista, niin pitää tästäkin. Mysteereistä ja juonenkäänteistä pitäville en niinkään.
Olin vähän harmissani, kun tajusin, että päähenkilö Mannerin dekkareissa vaihtuu. Mielestäni Anna Mäen tarina jäi pahasti edellisessä kesken ja suorastaan sapetti uusi päähenkilö Annika Malm. Mutta no worries, tässä kirjassa seikkailivat MOLEMMAT :)
Koska näitä dekkareita on jonkin verran tullut luettua, tulee väkisin verrattua aikaisempiin, ja tämän yhdistäisin nyt Stieg Larssoniin. Myönnettäköön, että jossain kohtaa uusi päähenkilö Annika Malm ja tietyt tapahtumat on lähes toisintoa Larssonilta. Mutta eipä se ainakaan minua haitannut! Eli kirja toimi loistavasti ja astui peruspoliisikerronnasta laajemmalle tasolle.
Paikka ja tilanteet ovat mitä otollisemmat - ainakin näin turkulaisen mielestä. Mutta jokin tekstissä vaan tökki vastaan, varsinkin dialogeissa. Ei kukaan puhu sillä tavalla ja sen takia lukeminen ei oikeastaan kiinnostanut. Siinä ehkä syy, miksi en kauheasti suomenkielisestä kirjallisuudesta välitäkään.
Kuumuutta huokuva Turku ei ole enää entisellään. Kolmen naisen kohtalot kietoutuvat kammottavalla tavalla yhteen sarjamurhia tehtailevan psykopaatin pitäessä poliisia pilkkanaan.
Ylikomisario Anna Mäki, kapinahenkinen entinen poliisi Annika Malm ja utelias vanha nainen joutuvat tahtomattaan tapahtumien keskiöön. Panokset kovenevat, ja Annika Malm sysätään suurten ratkaisujen eteen. Matka mielen pimeälle puolelle alkaa, ja Annika havaitsee kamppailevansa nerokkaan sairasta mieltä vastaan.
Autio huvila, sairas mieli ja oudot tuntemattomat tahot lataavat jännityksen lähes sietämättömälle tasolle. Pystyykö Anna Mäki selvittämään elämänsä solmut rakkaudessa ja työrintamalla? Onko mikään ympärillä enää aitoa - juuri sitä miltä näyttää?