Sapfon runoja

by Sappho, Aapo Junkola (Translator), Heikki Solin (Foreword)

Lesboksen saarella elänyt Sapfo on kaikkien aikojen kuuluisimpia naisrunoilijoita. Hänen tuotannostaan on säilynyt vain katkelmia, jotka ajoittuvat 600-luvulle eKr.

Selkeys, harmonia, kuvien kauneus ja runon melodisuus esitetään jo antiikin aikana hänen taiteensa voittamattomina tunnusmerkkeinä.

"Hänen säkeensä ovat täynnä rakkautta, kevättä ja valkoisia lintuja", sanottiin Sapfosta jo muinoin.

Genres: Poetry, Classics, LGBT, Mythology

106 pages, Paperback

First published January 1, 1966

About the author

Work of Greek lyric poet Sappho, noted for its passionate and erotic celebration of the beauty of young women and men, after flourit circa 600 BC and survives only in fragments.

Ancient history poetry texts associate Sappho (Σαπφώ or Ψάπφω) sometimes with the city of Mytilene or suppose her birth in Eresos, another city, sometime between 630 BC and 612 BC. She died around 570 BC. People throughout antiquity well knew and greatly admired the bulk, now lost, but her immense reputation endured.

https://en.wikipedia.org/wiki/Sappho

Reviews

[Ansa]

lesbolaisia runoja lesborunoilijan kirjoittamana, muuta tulkintaa en hyväksy.

lahja jonka
kultaiset muusat
minulle antoivat
on totta:

kuoltuani
minua ei
unohdeta


muuttumaton
on mieleni
teitä kohtaan,
kauniit

minusta tuntuu
etteivät käteni yllä
taivaaseen saakka


ruusukätiset
puhtaat sulottaret
tulkaa,
Zeun tyttäret



saavuit: teit hyvin: kaipasin
sinua, joka olet saanut sydämeni
palamaan liekkinä rakkaudesta

olet tullut, olet

nyt niin monesti
kuin hetket, jotka meidät erottivat


mutta jos sinä
rakastat minua
nai nuori nainen

en voisi elää
nuorukaisen kanssa
ja vanhentua


tulkaa luoksemme
lempeät sulottaret

ja te, muusat
ihanatukkaiset

[Siltsu]

Esipuhe vähän tahrasi koko lyhyen kirjan, runoihin haluan ehdottomasti tutustua vielä lisää.

[evil]

Sapfon yksittäiset fragmentit, tekstikatkelmat, kokoava teos jättää usean toistuvan teeman ikään kuin lillumaan erilleen toisistaan, minkä vuoksi onkin sääli, että kokonaisia runoja tiedetään hyvin vähän. Jumalia ja muusia ylistävän, Sapfon suojatteja rakastavan ja hänen omaa tytärtään ihailevan sekä nasevaa piikittelyäkin sisälleen kätkevän kokoelman kieli on petollisen yksinkertaista. En epäile yhtään, etteikö muutama kielikuva olisi ohittanut tulkintani ihan kokonaan. Katkelmien hajanaisuudesta huolimatta suomentaja on onnistunut tavoittamaan tunteen sanojen takana. Esipuhe antaa taustatietoa, mutta yhtä lailla antiikin myyttien tuntemisesta on etua. ✧


❝ ilo on meidän: / joka moittii / ja sureksii / hänet tuulten viedä ❞



3 stars

[Emilia]

Ehkä antiikin kuuluisimman naisrunoilijan meidän aikaan säilyneitä runoja ja niiden osia suomeksi käännettynä - ihanaa! Harmi ettei tämän enempää ole säilynyt, mutta toisaalta ihanaa että tämän verran kuitenkin on. Kun vahvoja tunteita ja mielikuvia välittyy jo näistä runojen palasista, niin sitä vain miettii, miten paljon välittyisi isommasta joukosta kokonaisia runoja. Johdantoon on aikanaan eksynyt sanapareja kuten "luonnoton rakkaus", mutta sitä ei Sapfon syyksi voi laittaa.

[Monika]

Mitä antaisinkaan siitä, että saisin käsiini kokonaisina säilyneitä Sapfon runoja! Jo näistä pienistä katkelmista (sekä muutamasta pidemmästä kokonaisuudesta) välittyy valtavan kiehtova maailma sekä lyyrinen taituruus. Lukunautintoa himmensi kuitenkin hieman tökerö johdanto asiavirheineen, jossa paradoksaalisesti muun muassa väitettiin Sapfolla olleen varmuudella aviomies sekä lapsi vaikka muutamaa sivua aiemmin todettiin, että runoilijan elämästä tiedetään todellisuudessa hyvin vähän. Mutta mitäpä kaikkea sitä ei aikojen saatossa olisikaan tehty sapfisen rakkauden häivyttämiseksi.

lahja jonka
kultaiset muusat
minulle antoivat
on totta:

kuoltuani
minua ei
unohdeta

[Rosa]

Luin tämän kimpassa Anne Carsonin englanninnoksen If Not, Winter: Fragments of Sappho kanssa. Verrattuna siihen Aapo Junkola on suomennoksessa ottanut enemmän vapauksia ja selittää myös vähemmän. Toisaalta on kiva muodostaa omia mielipiteitä ja tulkintoja ilman sen enempiä kääntäjän huomautuksia, mutta toisaalta taasen kontekstin huomion ottaminen on mielestäni kuitenkin erityisen tärkeää omien tulkintojen muodostamisessa.

Suomennokset ovat kuitenkin kauniita ja helposti lähestyttäviä.

[Anni]

Ah, Sapfon runous! Kauniita, kauniita runoja, jotka ovat syystä klassikon asemassa. Käsiini saama painos oli vanha ja tahrainen, vuonna 1966 painettu. Lukukokemus oli silti hyvä. Sapfon kauniita ja tunteikkaita runoja tuskin voi pilata.

Hieman tuntui siltä, että suomentamisen kanssa oli otettu vapauksia. Runojen "sapfisuus" ei tullut niin vahvasti esille. Takatekstissä mainittiin vain Sapfon mies, tytär ja salaperäinen ystävätärpiiri ja ikonisessa kutomisrunossakin puhutaan pojasta tytön sijaan. Kyseessä voi tietysti olla suomennoksen vapaudet tai ajan henki.

Runokokoelma on nopeasti luettu ja heti tulee halu lukea lisää.

[eerika]

Noh siis pakko ensinnäkin sanoa, että Heikki Solinin johdanto on todella huono, suosittelen jättämään lukematta. Se on yleisesti aika kämäinen ja sekava, mutta häiritsevintä on mielestäni se, että siinä kiistetään täysin Sapfon mahdollisuus olla kiinnostunut naisiin romanttisesti, vaikka aiemmin siinä kerrotaan tietoa olevan vähän. Yleisesti siis todella sekava. Sapfon runot on todella kauniita kuitenkin, mitä suosittelen lukemaan! Se on harmillista miten vähän niistä on säilynyt; mutta se mitä on, on aivan upeaa!

[Hannele]

Kuten aiemmatkin lukijat ja palautteen antajat ovat huomauttaneet, niin runot/ niiden frakmentit itsessään ja niiden käännökset ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä, mutta snadisti fobinen esipuhe ei kokoelman edessä ainakaan mieltä lämmittänyt. Tämäkin siis kaipaisi vähintään päivitettyä painosta. Lisäksi toivoisin Sapfon käännöksiin frakmenttinumerot, niin käännöksiä voisi vertailla esim. englanninkielisiin versioihinsa.

[Lotta Yli-Hukkala]

Antiikin runouteen tarttuminen pelotti, mutta vau! Sapfon runojen mytologinen konteksti kiehtoi ja välillä ajoi Googlen äärelle, mutta toisaalta runoista löytyi samaistumispintaa myös 2020-luvun lukijalle. Erityisen hienoina pidin seuraavaa runoa:

ilo on meidän:
joka moittii
ja sureksii
hänet tuulten viedä

[Luonnonoikku]

Runot tuovat mieleen kukkaniityt ja pastellisenväriset päiväunet luonnonhelmassa. Vaikka tunnelma käännöksestä välittyy kauniisti katoaa osa runojen syvyydestä käännösten koukeroihin. Helppolukuinen teos, jolla tutusta antiikin runouteen.

[Miika]

"en tiedä
mitä tehdä: olen
kahta mieltä"

[Julia]

Esipuheessa jonkin verran kyseenalaistettavaa - mutta kääntäjä/tulkitsija Aapo Junkola on tehnyt kaunista jälkeä.

[Zinetha]

Miinusta esipuheesta ja siitä, ettei runoja ole säilynyt tähän päivään enempää. Sapfossa itsessään ei ole mitään vikaa, kauniita sanoja 🩷🤍🧡

[Kai]

"Minulla on pieni tytär kuin keltainen kukka. Rakas Kleis: en vaihtaisi häntä Lyydian rikkauteen"

[Kuu]

I'm very excited to read more translations of Sappho's works and compare them, but I personally feel like it's difficult not to appreciate Sappho's poems unless the translation is just absolutely horrible (or unless you're homophobic and unable to deny that there's at least some homoerotic undertones - at the very least - in her works).

[Olli Lukkari]

Beautiful poems written by the famous Sappho who lived in ancient Greece thousands of years ago. The Finnish translations of the poems are preceded by a short introduction telling about the little-known life of the poet legend herself. Wish the book had been longer, now I read the whole lovely thing in under an hour.

[Melina Rintaluoma]

ihana ihana ihana