Kun uskonnoton lähtee matkalle uskovien maailmaan, millaisen postikortin hän sieltä lähettää? Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoissa Kari Enqvist synnytti matkakuumeen uskomisen maailmaan. Tiedemiehen maailmankuva repussaan, uskonnolliset tekstit matkaoppainaan Enqvist avaa pyhättöjen portit ja istuu kuuntelemaan. Hän etsii kartastaan pyhyyden ja ihmeen ja yrittää ymmärtää kieltä, jolla niille johtavat kyltit on kirjoitettu. Enqvistille uskonnottomuus ei ole vakaumus vaan uskonnollisen tunteen puuttumista. Uskovalta taas puuttuu tiedemiehen tärkein ominaisuus: epäily. Siksi matka ei ole vailla konflikteja. Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularisoija ja tieteen lähettiläs.
Kari Enqvist on loistava ajattelija ja erinomainen kirjoittaja. Hänen edellinen kirjansa, "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" on yksi suosikkejani.
Tälläkään kertaa Enqvistin äly ja viihdyttävyys ei petä, mutta en täysin ymmärrä tämän kirjan tarkoitusta. Otsikko lupaa seikkailua uskovien maailmassa, mutta sitä ei kuitenkaan tarjota pintakerrosta enempää. Suurin osa materiaalista sijoittuu kirjoittajalle tuttuun fysiikan maailmaan. Ei siinä mitään, vastaukset apologistien kirjoituksiin olivat hyvää antia samoin kuin moni muukin yksittäinen ajatus.
Kirjan kokonaisuus vain jäi tällä kertaa melko hajanaiseksi.
Koko lukumatkan mietin, kenelle tämä kirja on kirjoitettu. Odotin neutraalia ja laadukasta analyysiä, mutta sain varsin asenteellista ja lopputuleman valmiiksi päättänyttä tavaraa. Hän kirjoittaa: ”En tahdo, että kaikki ajattelevat, kuten minä, sillä erimielisyys, epäily ja kriittisyys ovat voimia, jotka jalostavat ihmiskunnan ajatuksia.” Samaan aikaan hän tekee selväksi sen, että pitää uskovia ja uskonnollisia ihmisiä, heitä jotka ajattelevat toisin kuin hän, lähestulkoon idiootteina tai ainakin surkeina typeryksinä. Tämä asenne vei pohjan muutoin melko systemaattiselta teokselta. Haasteeksi muodostui myös kirjailijan tietoinen tai tahaton ymmärtämättömyys humanistisia tieteitä ja niiden tutkimusmenetelmiä kohtaan, jotka kävivät ilmi mm. asenteellisina kommentteina kielitutkimuksia ja tarkkoja kieliviittauksia kohtaan. Tällä kaikella Enqvist vajoaa siihen samaan ansaan, joita hän kirjassaan moittii - ylimielisesti vastapuoleen suhtautuvien ansaan. Aidolla halulla ymmärtää, miksi uskonnot ovat olemassa ja miksi uskovat ajattelevat, kuten ajattelevat ja sen tuonnilla tekstiin, teos olisi loistava.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämä oli pettymys. Enqvist kuvaa alussa lähtevänsä matkalle maallikkouskovien pariin selvittämään, miten uskon ja tiedon suhde näkyy heidän elämässään. Hyvä lähtökohta! Parin messun ja karismaattisen tapaamisen jälkeen Enqvistille valkenee, että uskonnollisuus on silkkaa tunnetta, aivojen eläinosiosta kumpuavaa hormoniheilumista. Kaikki uskonnollinen "tietokin" on vain tunnetta. Näkemys on pitkälti sama, jonka Enqvist esitti jo Kuoleman ja unohtamisen aikakirjoissa. Loppukirja koostuu tutusta kreationisteja vastaan taistelusta, uskontojen typeryyksien kritisoimisesta ja tieteellisen maailmankuvan ylivertaisuuden osoittelusta. Kirjassa ei lopulta ole juurikaan mitään uutta Enqvistin uskontoajattelua yhtään tuntevalle.
Eri lailla ajattelevien ihmisten ymmärtäminen edellyttää kykyä ja halua ymmärtää. Kun otetaan huomioon Enqvistin spekulaatiot hänen aivojensa mahdollisesta immuuniudesta uskonnollisille tuntemuksille, voidaan ajatella, ettei kykyä ehkä yksinkertaisesti ole. Kirjan kapea-alaisuus, tarkoitushakuisuus ja älylliset oikotiet osoittavat, ettei haluakaan oikein löydy. Matkana kirja muistuttaa lähinnä nopeasti ajettua ympyrää omassa pihassa.
Enqvist ärsyttää mua joskus, kun kaikista disclaimereista huolimatta (ei ajattele että toisin ajattelevat ovat vähemmän älykkäitä, yms.) tuntuu että se katsoo alaspäin monia ihmisryhmiä.
Mutta kuitenkin useinmiten olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Esim. tämän kirjan luku Suomessa tapahtuvasta lasten pakkokastamisesta on A+++. Ja vaikka useinmiten Enqvistiä lukiessa joku tekstissä ärsyttää, silti palaan hänen kirjojensa ääreen. Silti ne sekä viihdyttävät että antavat ajattelemisen aihetta.
Kirjan otsikko ei mielestäni välttämättä kuvaa sen sisältöä osuvasti (olisi ollut kiva lukea enemmän tästä "matkasta uskovien maailmaan"; uskon/uskonnon ymmärtäminen ja/tai analysoiminen ateistin näkökulmasta on mielenkiintoista luettavaa, mutta en odottanut kirjan keskittyvän siihen), mutta nautin siitä silti.
Ymmärrän hyvin, miksi niin moni kristitty vetää herneen (härkäpavun?) nenäänsä Enqvistin teksteistä yleensä. Mielestäni suurimmilta osin aiheettomasti.
Siinä missä luen Esko Valtaojan kirjoja informaation lisäksi myös samaistuen hänen elämänkatsomukseensa, Enqvistin teksti sekä naurattaa enemmän (hyvällä tavalla - pidän hänen huumorintajustaan), että tuottaa epämääräisiä "Kari, ei" -hetkiä, joista kuitenkin ehkä salaa joskus tykkään.
Olin jo luovuttaa Enqvistin suhteen, mut tää olikin toimiva. Ehkä samaistuttavin lukemastani ateistisesta kirjallisuudesta. Vähän tajunnanvirtainen, mutta silti kiinnostava. Vaikka sisältö voi syvästi uskonnollisia lievästi järkyttää, kannustan kokeilemaan, jos haluaa saada kosketuksen siihen, millaisena uskonto voi uskonnottomalle näyttäytyä.
Kari kirjoittaa kauniisti kirkosta ja kuvaa uskonnon asemaa yhteiskunnassa. Tämä kirja on lukemisen arvoinen jo yksin viimeisten sivujen proosan tähden. Yksin nekin kannattaa lukea läpi, mikäli kirja käteensovittuu kaupassa, kirjastossa tai kaverilla.
Mukavaa mutta asiallista luettavaa. Itse kuuntelin tämän läpi aika nopeasti enkä kyllästynyt, sillä teos sisälsi sopivan sekoituksen tuttua perustietoa yhdistettynä uusiin oivalluksiin ja tietoihin.
Kirjassaan Kari Enqvist tarjoaa hyvin perusteltua näkemystä siitä, miten uskonnollisuus ja ennen kaikkea uskontokuntien erityisasema alkavat olla aikansa eläneitä. Hengellisyys ja uteliaisuus maailmankaikkeutta ja sen merkitystä pohdittaessa eivät tule Enqvistinkään mukaan väistymään, mutta uskonnollisten yhteisöjen tarjoamat varmat ja yksinkertaiset vastaukset eksistentiaalisista kriiseistä panikoituneiden ihmisten kysymyksiin, joihin oikea vastaus olisi "emme vielä voi tietää", ovat haitallisia. Oivaltava kirja, joka herättää ajatuksia järjestyneiden uskonyhteisöjen toisinaan irrationaalisesta merkityksestä nykypäiväisessä arjessa.
Enqvist kirjoittaa viihdyttävästi, hauskasti ja myös sopivan pisteliäästi uskonnon ja tieteen kamppailusta, käsitellen mielenkiintoisesti erilaisia nykyajan luonnontieteiden ahtaalle ajamien uskomusten väistöliikkeitä. Teksti on hyvin sujuvaa ja monia vallan erinomaisia tiivistyksiä sisältävää; ainoa pieni miinus tuleekin oikeastaan vähän turhankin kompaktista kirjoitustyylistä; välillä tuntuu että lukuihin on yritetty ahtaa hieman liian paljon asiaa, mikä johtaa siihen että aiheesta toiseen pompitaan melko nopealla tahdilla. Joka tapauksessa mainio lukukokemus.
Kirjoitustyyliltään tämä oli lievästi puiseva ja pitkäveteinen, sekä osin kuorrutettu liiallisilla fysiikan termeillä. Kuitenkin kun vaan sinnikkäästi luki eteenpäin, niin pikku hiljaa kirja alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja tarjosi lopulta annoksen uutta ajateltavaa ja "kättä pitempää" uskonnollisiin väittelyihin. Jos nyt kukaan enää jaksaa sellaisesta väitellä...
Loistava teos. Selkeää ja ajankohtaista pohdintaa uskontoihin ja uskonnollisuuteen liittyvistä ongelmista ja ristiriidoista, sellaisina kuin uskonnoton ne näkee. Enqvist pukee sanoiksi monet omatkin ajatukseni, ja kirjasta voi löytää siteerattavaa mielin määrin.