Suomalainen syö vuodessa keskimäärin 78 kiloa lihaa. Mielikuvissamme possut, vasikat ja tiput ovat suloisia eläinvauvoja, mutta ne päätyvät lautasellemme teollisina tuotteina: makkarana, lihapullina ja marinoituina suikaleina. Pohdimme ruoan alkuperää koko ajan enemmän, mutta samaan aikaan olemme vieraantuneet yhä kauemmas eläintilojen todellisuudesta.
Keskustelu tuotantoeläimistä on usein värittynyttä – vastakkain ovat aktivistit ja lihantuottajat. Syötäväksi kasvatetut kertoo suomalaisten nautojen, kanojen ja sikojen elämästä kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Tiesitkö esimerkiksi, että tuottaakseen tasaisesti maitoa lehmän on synnytettävä vasikka kerran vuodessa? Tai että broileri on jalostettu kasvamaan kuuden viikon mittaisen elämänsä aikana pikkutipusta jopa parikiloiseksi lihakimpaleeksi? Luomutuotteet ovat yhä suositumpia, mutta miten luomuleima todellisuudessa vaikuttaa eläinten hyvinvointiin?
Teoksessa vieraillaan navetoissa, kanaloissa sekä sikaloissa ja annetaan ääni niin tuottajille, eläinsuojelijoille, hyvinvointitutkijoille kuin eläinlääkäreillekin. Lopuksi käännetään katse kuluttajaan: mistä tiedämme, onko syömämme eläin voinut hyvin?
Kirja sisältää myös kaksi nelivärikuvaliitettä, joissa on ainutkertaista kuvamateriaalia suomalaisilta tuotantotiloilta.
Toimittaja-tietokirjailija Elina Lappalainen (s. 1984) työskentelee Talouselämä-lehdessä, missä hän seuraa kasvuyrityksiä ja teknologia-aiheita. Hänen esikoiskirjansa Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) voitti sekä Tieto-Finlandian että Kanava-tunnustuspalkinnon. Kirjaa on myyty jo yli 14 000 kappaletta. Vuonna 2015 Lappalaiselta ilmestyi lastentietokirja Nakki lautasella Mistä ruoka tulee? (Tammi) yhdessä kuvittaja Christel Rönnsin kanssa sekä suomalaisten peliyhtiöiden menestyksestä kertova Pelien valtakunta (Atena). Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa opiskellut Lappalainen on aiemmin ollut toimittajana myös Helsingin Sanomissa, Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.
Tämän kirjan lukemisen pitäisi olla pakollista kaikille, jotka syövät eläinkunnan tuotteita. Ei Suomen eläintuotannon tilanne lohduton ole, mutta eniten ärsyttää asenne "älä kerro kun tulee paha mieli!". Jos kuluttaa, pitää seistä valintojensa takana. Ja siihen ohjaa myös Lappalaisen teos, kiitettävän kiihkottomasti, perustellen ja aihetta monipuolisesti käsitellen.
Mainio, ajatuksia herättävä, tärkeä kirja jokaiselle suomalaiselle. Pidin erityisesti kirjan kiihkottomasta, asiallisesta mutta silti kantaaottavasta tyylistä. Tämän jälkeen mietin lihavalintojani taas vähän enemmän.
Lappalaisen opus on Tieto-Finlandiansa ansainnut. Vaikka viimeisissä kappaleissa iso osa asioista tulee kuin kertauksena, on kirja tehtävänsä tehnyt, Kirja avaa silmiä kotimaisen maatalouden suhteen löytäen siitä sekä hyvää että parannettavaa. Kaupassa mietitytti. Suosittelen.
Itkin kirjan lopussa, koska maailmantuska iskee niin kovaa ja ihmiset ovat kamalia. Kunpa tapahtuisi joku joukkopsykoosi ja ihmiset vähentäisivät lihan kulutustaan.
Kirja on tosi hyvä. Se käy läpi rehellisesti mutta kauhistelematta läpi tuotantoeläinten oloja ja sitä, kuinka kuluttajilla ei ole aavistustakaan, mitä eläimille oikeasti tapahtuu tuotantoprosessin aikana. Tiedätkö sinä, mitä esim. virikehäkkikanala tai parsinavetta oikeasti tarkoittavat?
Tämä piti nyt jättää kesken, koska joudun palauttamaan sen. Mutta oleellisimman ehdin lukea ja kyllä tämä tehtävänsä teki minun kohdallani. Olen toki aikaisemminkin miettinyt näitä asioita, mutta kun tarkempaa tietoa aiheesta ei ole ollut, niin on jäänyt miettimisen asteelle.
Juuri niin hyvä kuin tietokirja vaan voi olla.Suosittelen kaikille.Erityisesti lihansyöjille,jotka haluavat syödä lihansa,munansa ja juoda maitonsa silmät auki...
Syötäväksi kasvatetut ansaitsee kyllä kaikki kehunsa: se käsittelee suomalaista elintarviketeollisuutta laajasti ja neutraalisti. Eläinten pitäjät esitetään ihmisinä kaunistelematta tai leimaamatta. Asiassa tartutaan aiheeseen myös laajemmasta kulmasta ja käsitellään esimerkiksi sitä, miten kaupat ja valmistajat vaikuttavat siihen, miksei tarjolla ole esimerkiksi onnellisen possun lihaa.
Kirja on todella laaja ja sulavasti kirjoitettu. Se sisältää paljon haastatteluja, tarkkaan tutkittuja tilastotietoja, vertailua erilaisista tiloista, eläinsuojeluraporteista, eläinten käyttäytymistutkimuksista, eläinoikeusjärjestöistä, maatilojen koulutusohjelmista, EU:n ja muiden maiden vastaavasta tuotannosta ja aivan kaikesta mahdollisesta. En oikeastaan keksi aihealuetta, jota ei oltaisi käsitelty.
Itselleni tuli yllätyksenä, miten vähäisellä koulutuksella vielä 20-30 vuotta sitten saattoi pitää tilaa ja miten kyseisen kaltaisia maatiloja on yhä. Olen seurannut sivusta ystäväni siirtymistä maatilan pitämiseen ja hänellä on kyllä kädet täynnä töitä koulutuksen kanssa.
Ainoa, mitä kritisoisin, on maanviljelijöiden tukiverkoston korostaminen. Vaikka lomauttajia ja vastaavia on, he voivat olla ylityöllistettyjä tai huonosti koulutettuja. Yleisesti ottaen heitä ei tunnu olevan riittävästi.
Olen aiemmin lukenut kirjan Eläinten syömisestä ja pidin tästä paljon enemmän. ES oli enemmänkin henkilökohtaista ja uskonnollista pohdintaa ilman varsinaisia taustatietoja ja tutkimuksia. Tietenkin on huomioitavaa, että USA:ssa farmeihin tutustuakseen täytyy tiloille käytännössä murtautua.
Kirja on ilmestynyt jo kuusi vuotta sitten ja yllätyksekseni se sisälsi melko vähän uutta materiaalia: lehdistö on ottanut kirjan nopeasti omakseen ja monia kirjassa ensi kertaa käsitellyistä asioista on tullut jo melko yleisesti tunnettuja. Kirja on siis vaikuttava, koska se toi niin paljon aivan perusluontoista asiaa tavallisten ihmisten tietoon ja on muuttanut paljon tavasta, jolla eläinteollisuudesta keskustellaan. Toivoisin itse, että kirjasta tehtäisiin päivitetty uusintapainos, jossa kerrottaisiin, miten asiat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa ja onko kritisoituihin asioihin tullut muutoksia.
Todella mielenkiintoinen kirja avaamaan miten eläinteollisuus oikeasti toimii. Kertoo kaunistelematta ja kauhistelematta miten syötäväksi kasvatetut eläimet elävät elämänsä ja miten ne tapetaan. Miten koko ala toimii alusta loppuun asti. Karua luettavaa jostain kohtia, koska eläinten tappamisen kuvailu ei vaan sovi elämänkatsomukseeni miltään suunnalta. Kuitenkin hyvin asiallisesti kirjoitettu. Tämän pitäisi mielestäni joka ikisen ihmisen lukea.
Voin kuvitella, että tämä on aikanaan ollut samalla tavalla järisyttävä kirja kuin Suvi Auvisen Lihan loppu muutamia vuosia myöhemmin. Yli kymmenen vuotta kirjan julkaisun jälkeen osa tiedoista lienee vanhentuneita (tai ehkä ei, en tarkastanut!), mutta opin myös uutta.
Syötäväksi kasvatetut (2012) on kirja, jonka jokaisen ruokaa syövän ihmisen tulisi lukea, olipa sitten grillimestari tai vegaani. Harva on koskaan käynyt kanalassa tai navetassa. On kummallista, että emme ylipäätään tiedä, mistä ruokamme käytännössä tulee. Lappalaisen kirja on hyvin yksityiskohtainen ja saattaa ajoittain aiheuttaa informaatioähkyä niille, jotka eivät ole asiaan vihkiytyneitä. Mutta tietokirjan kuuluukin tarjota lukijalleen tarpeelliset lähteet, luvut ja faktat. Kaiken kaikkiaan tietokirja onnistuu hienosti pitämään lukijan otteessaan tasapainottelemalla vahvan fenomenologisen ja tilastoihin ja faktoihin perustuvan tiedon molemmin puolin. Alkuluvut pohtivat filosofisella tasolla eläinten etiikkaa ja muun muassa sitä, milloin ja miten eläin kärsii ja tuntee. Seuraavat pääluvut käsittelevät vuorotellen kanan, broilerin, sian ja lehmän elämää tuotantoeläiminä. Lopuksi pohditaan ja tutkitaan muun muassa eläinsuojeluun, valvontaan ja yritysvastuuseen liittyviä teemoja. Tietokirja on toki oman aikansa tuote ja parissa vuodessa muun muassa joihinkin säädöksiin on ehtinyt tulla muutoksia ja esimerkiksi luomulihan tarjonta kaupoissa on lisääntynyt. Silti tietoa pursuavaan kirjaan tulee varmasti palattua yhä uudelleen – onhan ruoka, jota syömme jokapäiväinen elämämme.
Alla asioita, jotka jäivät minulla päällimmäiseksi mieleen tutustuttuani kirjan kautta tuotantoeläinten elämään:
1. Suomalaisilla tuotantoeläimillä ovat asiat verrattain hyvin, jos kaikki tilat noudattaisivat sekä lihantuottajien että EU:n kriteerejä ja eläinsuojelulakia. Aika ajoin laiminlyöntejä ilmenee ja tuotantoeläinten valvontaan ei ole käytössä tarpeeksi resursseja. 2. Myös eläinsuojelulaissa on porsaanreikiä, jotka kaipaisivat päivittämistä. Näitä ovat mm. vanhanaikaiset parsinavetat, vasikoiden nupouttaminen ilman puudutusta sekä ylipäätään eläimen arvon tunnustaminen muunakin kuin vain ihmisen hyödykkeenä. 3. Kaikessa eläintuotannossa olisi varmistettava se, että eläin saa käyttäytyä lajityypilliseen tapaan. Tässä mielessä luomutilat ovat edelläkävijöitä. 4. Jos elämälle annetaan merkitystä, kannattaa lihan määrän sijasta satsata lihan laatuun. Suurimmat ongelmat lihan tuotannossa koskevat tehotuotantoa, jossa bulkkitavaraa myydään kauppoihin polkuhinnoin ja huonoin kattein. Iso tila ei varmista hyvää tulosta ja polkee niin ihmisen kuin eläimen oikeuksia. 5. Ekohippi ei tee palvelusta ostamalla lihaansa erikoiskaupoista. Ihmisten ostopäätökset vaikuttavat tavallisten supermarkettien valikoimiin. Myös kaupalla olisi olla suurempi vastuu tarkistaa myymänsä tuotteen eettisyys. Lihayhtiöiden on hyvä sanella oikeudenmukaiset säännöt tuottajille ja varmistaa laatu. Tuottaja puolestaan on vastuussa koko eläimen elämästä.
Napakalla ja helposti lähestyttävällä journalistisella otteella toteutettu opas tuotantoeläinten hyvinvointiin Suomessa. Teos antaa avaimet vastuullisempaan lihankuluttamiseen ja avaa keskustelua asioista, joista aiemmin on keskusteltu lähinnä radikalismin tai tutkijoitten kautta. Suoraa puhetta - suoraan kohdeyleisölle.
Tärkeitä huomioita ja hyviä keskustelun avauksia tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja niiden oikeudesta arvokkaaseen elämään. Kirja tuo, ei puolueettomasti, mutta liki neutraalisti esiin faktoja tuotantoeläinten jokapäiväisestä elämästä ja kauppaketjujen ja lihatalojen vallasta vaikuttaa asioihin. Valtava toiston määrä kirjassa ärsyttää.
Olen aina ajatellut että "kyllähän Suomessa kaikki on hyvin". Onneksi luin tämän kirjan - silmiäavaavaa, objektiivista, kauhistelematonta tietoa tuotantoeläinten elinoloista. Tykkäsin varsinkin alkupuolen moraalipohdinnasta.
Lappalaisen kirja on hyvää journalismia. Se ottaa lähtökohdakseen lihansyönnin eikä suuremmin problematisoi sitä. Kirja problematisoi tuotantotavat ja siihen liittyvän keskustelun.
Kattava teos tuotantoeläinten olosuhteista Suomessa, kaunistelematta ja kauhistelematta. Toisto ei itseäni haitannut, koska viimeinen luku palautti mieleen olennaisimman. Suosittelen kaikille lihansyöjille!
Kiinnostava (vaikka toivottavasti ehkä jo osin vanhentunut) tietoteos siitä, mitä sitä tuleekaan suuhunsa tungettua. Ei tarjonnut ehkä itselleni kovinkaan paljoa uutta tai relevanttia tietoa (kun en enää edes asu Suomessa), mutta arvostan suunnattomasti sitä, että on olemassa tällainen suhteellisen kiihkottomasti kirjoitettu kirja, jossa otetaan huomioon molemmat mielipiteiden ääripäät. Vegaanista lihantuottajaan.
Toimi myös samalla muistutuksena siitä, miksi haluaisin itsekin syödä kasvisruokapitoisemmin kuin nykyään syön, mutta kahden hengen taloudessa ei aina voi (tai niin, voi muttei ehkä kannata) tehdä just niin kuin itse tykkää ruoan suhteen. Voisi ainakin petrata edes sen luomulihan suhteen, jos sitä lihaa on kerran syötävä.
Tämä kirja sai kiinnittämään huomiota siihen mitä syön ja miten se on tuotettu. Jo tähänkin asti olen ostanut luomua lähes aina kun vaihtoehto on ollut tarjolla, mutta tämän jälkeen mietin kaupassa varmasti vielä tarkemmin mitä elintarvikkeita ostan. Eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntäni, mutta on pakko tunnustaa, että tietoni tuotantoeläinten kasvatuksesta olivat ennen tämän kirjan lukemista hyvin puutteelliset. Kirjassa kerrotaan totuudenmukaisesti niin broilerin kuin sian ja naudankin elämästä tiloilla. Ääneen pääsevät sekä tuottajat että jalostajat, myös tutkimustuloksia on esitelty ja loppupuolella kuullaan myös kaupan näkemyksiä. Myös valvontaeläinlääkäreiden työtä sivutaan. Monipuolinen tietopaketti suomalaisesta ruoan tuotannosta.
Kirja, mikä jokaisen pitäisi lukea vegaaneista sekasyöjiin. Monet ovat nykyään erittäin vieraantuneita luonnosta ja mm. siitä mistä ja miten ruoka heidän lautaselleen tulee. Elina Lappalainen sai tästä kirjasta Tieto-Finlandia palkinnon ja syy on ilmiselvä. Kirja on erittäin informatiivinen eikä yritä niinkään ottaa eettisesti kantaa mihinkään vaan antaa lukijan itse tehdä omat johtopäätöksensä.
Annoin 5 tähteä, koska kirja on kirjoitettu hyvin selkeällä ja helposti luettavalla tavalla siitäkin huolimatta, että on sisällöltään hyvin informatiivinen ja opettavainen. Tätä kirjaa suosittelisin ihan kaikille omalle lukulistalle!
Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Sai itseni kyseenalaistamaan entistä enemmän omia kulutustottumuksiani ja miettimään ruoan alkuperää. Vaikka osa lainsäädännöstä on (toivottavasti) jo muuttunut, kirja on edelleen monella tapaa ajankohtainen. Uskoisin että asenteet eläinten kohtelun ja oikeuksien parantamiseksi ovat muuttumassa koko ajan parempaan suuntaan ja tämän kirjan kaltaista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tarvittaisiin lisää. Suosittelisin kirjaa kaikille, mutta ehkä eniten varsinkin itseäni vanhemmalle sukupolvelle, jossa oman kokemukseni mukaan ruoan alkuperää ei aina ihan niin paljon ajatella.
Luin tämän kirjan kahdessa osassa. Kirja piti jättää muhimaan muutamaksi kuukaudeksi, sillä ensimmäisellä lukukerralla ahdistuin aivan liiaksi omista kulutustottumuksista. Kirja on loistava tiedonlähde suomalaisen ruuantuotannosta, joka kertoo ja kuvailee seikkaperäisesti ruuaksi päätyvien eläimien elämän syntymästä kaupan hyllyyn. Kirjan teksti on kiihkotonta, neutraalia ja toteavaa. Tämä kirja oli yksi niistä suurimmista sysäyksistä ryhtyä vegaaniksi. Lukiessani kirjan nyt loppuun, olen varma etten enää koskaan palaa kuluttamaan eläinperäisiä tuotteita.
Tähdet aiheen tärkeydestä ja helppolukuisuudesta. Hieman olisin kaivannut lisää infografiikkaa ja kuvitusta. Tuotantoprosessit ja -ketjut sekä suomalainen elintarviketeollisuus eurooppalaisessa ja kv kontekstissa alkoi kiinnostaa entistä enemmän.
Ymmärrän, ettei yhteen teokseen voi mahduttaa kaikkea, mutta nyt seitsemän vuotta ilmestymisen jälkeen ilmastovaikutusten vähäinen maininta antaa hieman vanhentuneen vaikutelman. Toisaalta teos muistutti hyvin siitä, miksi uuden eläinsuojelulain säätäminen on edelleen kesken.
En ole asiantuntija, mutta vaikutti aika tasapainoiselta esitykseltä aiheesta, joka jakaa ihmisiä todella paljon. En kyllä tiedä oliko tämä ihan Finlandian arvoinen, mutta ihan miten vaan.
Ainoa häiritsevä asia oli välillä kirjoitustyyli: kirjoittaja aloittaa jatkuvasti lauseen rinnastuskonjunktiolla ja vastaavasti usein erottaa kaksi irrallista virkettä pilkulla konjunktion sijaan. Siitä jäi jotenkin sellainen kuva, että kirja on kirjoitettu hirveän hätäisesti. En tiedä onko tämä asia, joka häiritsee ketään muuta, mutta joka tapauksessa.
Tämä kirja olisi kiva saada hakuteokseksi omaan kotiin, vaikka toki kirjan tieto käy vuosi vuodelta vanhemmaksi. Teos on ollut itselleni lopulta se perusta, jonka varaan kuvani eläintuotannosta Suomessa on rakentunut. Eläintuotannon oleelliset osapuolet ihmiset tulevat kirjassa hyvin esiin: eläinlääkärit, tilalliset, virkamiehet, yhtiöiden johtajat, samoin kuin suuri yleisö käsityksineen eläintuotannosta. Jonnekin näiden kaikkien ihmisten toiveiden, mielikuvien ja pelkojen väliin jäävät panttivangeiksi itse tuotantoeläimet ja niiden elämä.
Tärkeä aihe, joten tärkeä kirja. Tiedot pääosin 10 vuoden takaa, joten jotain muutoksia varmaan tapahtunutkin. Itselleni vahvisti jo aiemmin tehtyä päätöstä, vähemmän lihaa, ja sen minkä syö, niin siitä on valmis maksamaan enemmän (ja toivoo toki että tuottajalle menisi myös aidosti hyvä palkkio). Sama koskee myös kananmunia, jos halvalla ostaa niin voi arvata etteivät tuotantokustannukset ole olleet korkeat.
Syötäväksi kasvatetut on hyvä suomalainen perusteos eläintuotannon haasteista. Helppoa luettavaa, vailla uutisarvoa. Koin sen olevan toistoa Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjalle ja kaipasin kirjailijan omaa panosta asiaan.
Millainen on eläimen matka navetasta lautaselle Suomessa? Siihen tämä erittäin tärkeä kirja tarjoaa vastauksia kiitettävästi. Kieli on ymmärrettävää ja kerronta jämäkkää. Käsiteltävät aiheet ovat välillä rankkoja, mutta niin asian kuuluukin olla. Pisti miettimään omia kulutustottumuksia.
Olen positiivisesti yllättynyt kuinka tämä kirja keskittyy enimmäkseen tietoon ja havaintoihin ja mielipideasiat on jätetty syrjään. Hassua miten sitä uppoutuukin ihan innoissaan lukemaan kuinka lehmät ja possut sekä broilerit elävät... kunnes ne tapetaan. Kirja joka jokaisen tulisi lukea.
Erityisen mielenkiintoisena koin Suomalaista maatilaa ja yritysvastuuta käsittelevät osiot, mihin varmasti vaikutti myös (jälleen) ajankohtainen yhteiskunnallinen keskustelu tuottajahinnoista.
Ihan kiinnostava kirja mutta jostain syystä odotin kyllä vähän perusteellisempaa selvitystä. Eläinten olot käydään kirjassa siis läpi noin yleisesti mutta niiden hyvinvointia ja kärsimyksiä olisi voinut avata tarkemmin. Loppupuolella oleva firmakatsaus tuntui osittain turhalta. Lisäksi luomua fiilisteltiin välillä vähän epäselvistä syistä. Kirjan luettuani haluaisin lukea aiheesta lisää!