Mitä auttaminen on? Millainen on auttajan ja autettavan suhde? Kuinka auttajaa autetaan?
Yhteiskuntamme auttajat - sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, kasvattajat - kaikki ne joiden ammattina on vaativa ihmistyö, ovat joutuneet muuttuvassa maailmassamme yhä vaikeampien haasteiden eteen. Ei ihme, jos luottamus työn onnistumiseen ja omiin kykyihin horjuu.
Tässä kirjassa teologian tohtori Martti Lindqvist (1945-2004), auttajien kouluttaja ja auttamistyön eetikko, keskittyy auttamisen vaikeuksiin, auttajan etiikan, persoonallisuuden ja roolin yhteensovittumiseen.
Omiin kokemuksiinsa nojautuen Lindqvist rohkaisee auttajaa katsomaan itsessään ja työssään myös sen pimeää puolta, tunnistamaan oman persoonallisuuden ja roolin synnyttämät vaarat.
Auttajasta tuskin koskaan voi tulla täydellistä, mutta se ei estä kantavan sillan syntymistä auttajan ja autettavan välille.
Auttajan varjo on ensimmäiseltä puoliskoltaan painekyllästettyä tietoa ja kokemusta auttamisesta ja sen etiikasta. Vaikka kokonaisuus hyytyykin loppua kohden selittelyviidakkoon eikä aivan pääse mielestäni selittämään auttajan varjon ulottuvuuksia ja haasteita, onnistuu se muodostamaan suhteellisen vakaan kehyksen auttamistyöhön.
Etiikan filosofista kehystä ei kannata säikkyä, riittää kun ymmärtää neljä peruskäsitettä: hyve-etiikassa lähdetään siitä, että hyvyys tulee hyveiden noudattamisesta, velvollisuusetiikassa ihmistä sitovista säännöistä/velvoitteista ja seurausetiikassa tekojen seurausten perusteella (kuten utilitarismi: enemmistöä hyödyttävä toiminta on oikein). Iso osa teoksen tehosta tulee juurikin siitä, että ammattiauttajan työ näine eettisine ohjenuorineen on hyvin käytännönläheistä, ja auttajan rajat sekä velvollisuudet suhteellisen hyvin määriteltyjä suomalaisen ammattikunnan keskuudessa. Tosin harmaitakin alueita tulee vastaan, kuten on ihmisten kanssa käydessä laita.
Kritiikkiäkin löytyy: vaikka Lindqvist taustoittaakin isoa osaa auttamisen ja auttajan maailmaa kirjallisuusviitteinensä ja kahdenkymmenen vuoden kokemuksellaan, perustelee hän jotakin toimintaansa hyvinkin puolueellisesti vasemmistopolitiikkaan sekä kirkollis-kristillisiin aatteisiinsa nojaten. Nämä kohdat teoksesta ovat lähinnä vain pätkiä kokonaisuudesta, ja esittäähän Lindqvist auttamisen juurikin subjektiivisten ja ammatillis-objektiivisten taitojen ja ominaisuuksien seoksena. Sksii pidän teosta kokonaisuudessaan universaaleja humanitaarisia arvoja ja toimintatapoja kuvaavana, koska sitä ammattitietoa on vaan niin maan mokomasti.
The book was ok. It was easy to relate to and had good reminders. But it was missing so much. There was not enough talk about the personal difficulties when dealing with diverse families, the minority group families such as people of colour, diverse religious backgrounds and diverse sexual and gender identities. They were barely mentioned.
I also think having a book that is for professionals or professionals to be should also be available in Selkokieli, as there should be an audiobook available for the different neurological diverse individuals who are working in the “helper” fields.
But overall, I would recommend this book for first students in social and health care, but also to get back to it after couple of years of working. All the information in the book is important, it’s just lacking more information that one should look for elsewhere.