Mitä suomalaiset ovat ajatelleet itsestään, tämänpuoleisesta ja tuonpuoleisesta, maailman synnystä ja lopusta? Tontut, maahiset ja haltijat ovat olleet meille arkipäivää vielä hyvin vähän aikaa sitten, ja vanhan kansan ja nykyihmisten uskomusten väliltä löytyy yllättäviäkin yhteyksiä.
Mistä Pihka-Turjus ja Kolhonoukka tunnetaan? Miksi ruumiit on tärkeää pestä? Kuinka pirulta on haettu pikavippejä? Kuinka poltergeist-ilmiöitä eli räyhähenkiä torjutaan? Miksi vapaamuurarit leikkasivat sormestaan verta?
Kansanusko ei ole vain kokoelma outoja uskomuksia ja rituaaleja, vaan kokonainen toimiva maailmanselitys ja tapa hahmottaa olemassaoloa. Se on kulkenut perimätietona arkeen liittyvissä rituaaleissa. Tontut, samaanit ja haltiat ovat joutuneet väistymään, mutta taikoja tehdään yhä – kuka enemmän ja kuka vähemmän tosissaan.
Suomalainen kansanusko tarjoaa kiehtovan matkan haltioiden, noitien, maahisten ja menninkäisten maailmaan. Kalevalainen Sampo, taivaan takominen, Tuonelan joki ja maailman synty munasta ovat ikiaikaisia mielikuvia, joilla suomalaisten mielenmaisemassa on omat erityispiirteensä.
Loistava kirja. Olen etsinyt ikuisuuksien ajan helppolukuisempaa yleisteosta suomalaisesta kansanuskosta, ja tämä täytti toiveeni täysin. Joitakin asioita olisin ehkä järjestellyt hieman eri tavoin, mutta siitä huolimatta Pulkkisen luoma kokonaisuus vei minut täysin mukanaan. Suosittelen!
Ok yleiskatsaus. Joitain omituisia esim.psykol.tulkintoja ja tietokirjamaisuus (viitteiden puuttuminen) vähän ärsyttää, mutta kaikkiaan mukava luettava. Liitteissä oli hyvät yhteenvedot vuodenkierrosta ja kansanuskon tutkimushistoriasta Suomessa.
Yhden ihan oikean virheen löysin: rikoslain 42 luvun 8.pykälä (laitonta harjoittaa ammattimaista tietäjän tointa) on kumottu nimittäin jo(/vasta) 1998, eikä siis ole voimassa enää, kuten Pulkkinen väittää (s.346).
Risto Pulkkisen kirjoittama teos suomalaisten kansanuskosta on kiehtovat teos lukijalle, joka on kiinnostunut suomensukuisten kansojen muinaishistoriasta, mytologiasta ja ennen kaikkea uskomusjärjestelmistä.
Aluksi johdatellaan muinaisuskon pariin, ja lähteinä käytetään saatavilla olevia kirjallisia aineistoja Agricolasta alkaen, ja mukaan liitetään metsäsuomalaisten perinne. Sen jälkeen päästäänkin maailmansyntymyytteihin, kosmogoniaan ja -grafiaan. Seuraavaksi ovat vuorossa tuonpuoleinen maailma, pakanalliset jumaluudet, tontut, haltijat, maahiset ja jumit. Neljännessä luvussa aiheena on ihmiselo ja kuolemanjälkeinen elämä siellä vainajalassa unohtamatta sitä kalmanväkeä. Sielujahan esi-isillämme oli kolme: ruumissielu, henkisielu ja vapaasielu. Viimeisissä luvuissa on erilaisia uskonnollisia luonto- ja eläinkultteja sekä samanismista tietäjiin. Kalevalaa käytetään tässäkin monin paikoin niin kuin erilaisissa magiaesimerkeissä.
Kirjassa palataan Suomen niemen asuttamiseen. Suomensukuiset kansat ja heimot tulivat tänne samoihin aikoihin, eli myytti saamelaisten kuulumisesta Euroopan alkuperäiskansoihin ei pitäne paikkaansa. Lähinnä ilmaston kylmenemisen vuoksi heimojen kulttuuri ja asuinalueet eriytyivät, eikä kyse ollut siitä, että saamelaiset olisivat saapuneet tänne ennen muita itämerensuomalaisia. Savossakin saamelaisia asui niin kuin suomalaisiakin vielä 1500-luvulla. Toki lapissa oli asutusta ennen saamelaisten sinne muuttamista, mutta nämä alkuperäiset asukkaat sulautuivat sinne muuttaneeseen väestöön.
Suomalaisille sauna on ollut pyhä paikka, jossa oli yhteys tuonpuoleiseen ja erilaisille rituaaleille kuten taikojen ja riittien tekemiselle, ja siellä myös synnytettiin ja pestiin vainajat. Joku on saattanut kuulla sanan löylynhenki, ja sillä tarkoitettiin ennen vanhaan samaa asiaa kuin ruumiintoimintoja ylläpitävää sielun- tai elämänvoimaa. Ammoisina aikoina uskottiin vielä, että se sielu oli ikään kuin ihmisen haltija ja hänen onnensa ylläpitäjä ja elämänvoiman luoja. Muinaissuomalaiset uskoivat hindujen tapaan sielunvaellukseen, mutta se ei kuitenkaan ollut ikuista, vaan ruumiin kuoltua ihmisen vapaasielu matkasi vainajalaan, josta se saattoi syntyä uudelleen useiden sukupolvien ajan saman suvun jälkeläisissä. Yhteisölle hyödyttömät vanhukset saattoivat pitää omat hautajaisensa, ja heidät surmattiin pyydettäessä (varsinkin arktisilla alueilla).
Samaaneista, maageista ja tietäjistä on lukuisia ja mielenkiintoisia esimerkkejä eri vuosisatojen ajalta, ja kirjalliset lähteet tukevat hyvin ja havainnollistavat erinomaisesti kansallista myyttistä menneisyyttä ja menneitä uskomuksia. Noitavainojakin käsitellään, ja kuolemantuomioita meilläkin jaettiin satoja. Ehkä kuitenkin antoisinta oli päästä kurkistamaan suomensukuisten kansojen ja heimojen profaanin ja sakraalisen elämän välimaastoon ja sielunmaisemaan ennen ja jälkeen kuoleman...
Toimii niin historiallisena kirjallisuutena, ekstentrisenä eskapismina kuin vulgaarina kuriositeettina. Välillä käsitteiden ja henkilöiden määritelmät tuli turhan peräjäljestä, eikä kokonaisuutta ollut nivottu yhteen niin rakentavasti kuin perfektionistille olisi kelvannut (eli kokonaisuus hajosi jossain paikkeilla vain instanssiluetteloihin), mutta onhan tässä nyt jos jonkinlaista tietoa yleismaailmallisesta perämettätriviaan. Näin Satakunnan korpikasvatille ihanan raa'at anekdootit pilluineen ja perseineen kutkuttivat sekä huumorsuonta että toivat historiallisille suomalaisille todella lämminhenkisen ja maanläheisen lisävärin. Vastaavasti akateeminen termistö ja etymologiset informaatiopläjäykset toimivat oivana vastapainona profaanille naturalismille.
Erittäin mielenkiintoinen katsaus suomalaiseen kansanuskoon. Tämä avasi kivasti perinteiden taustaa jotka ovat vielä tätä päivääkin. Kieli oli joskus turhan raskasta, mutta kirja toimii hyvin selausteoksenakin, josta voi poimia itselleen kiinnostavimmat asiat. Tietoa on niin paljon yksissä kansissa, että tähän on varmasti myös kiva palata.
Reading this was a huge test of my Finnish ability, but considering how inept I am at the language, I actually found this relatively easy to understand with the occasional help of Google translate of course.
I also freely admit that I didn't read every single page, but rather picked the most interesting/salient chapters for the purpose of my research.
I really hope this gets translated one day - I'd love to reread it either in English, or once I'm more fluent in Finnish :)
Tämä opus roikkui vähitellen luettavana liki vuodenkierron verran, eikä täysin syyttä: Vaikka kattauksensa osalta kirja on laaja ja onnistuu nostattamaan mielenkiinnon aina kunkin luvun alussa, on sävy läpi kirjan omaan makuuni liiankin historiallis-dokumentaarinen. Kirjan aiheet ja tarinat on kerrottu 'näin oli,näin tehtiin ja toimittiin' -sävyllä, joka onnistuu latistamaan suurimman innon lukemisesta, vaikka aiheena olisi vaikkapa sitten piru, metsämiehiä viettelevä näkki, hautuumaalta kummitteleva kalmanväki taikka kotipiirin tontut ja haltijat.
Positiivisena puolena kerrankin kahden tähden verbaalinen luonnehdinta "it was ok" osuu täysin nappiin kirjan herättämien aatteiden kanssa. Kirja oli perus ok, historiallisesta näkökulmasta kansanuskoja käsittelevä teos. Sellaisenaan tämä teos sopisi nojatuolinautintoa paremmin esimerkiksi elämänkatsomustiedon tai uskonnon kurssikirjaksi. Informatiivinen? Kyllä. Viihdyttävä? Ehkä ei niin kovin.
Erittäin kattavan oloinen, hyvin jäsennelty ja kiinnostavasti kirjoitettu katsaus suomalaiseen muinaisuskoon ja kansanuskoon. Koen oppineeni paljon tästä teoksesta, kun en ole aiheeseen aiemmin tutustunut. Suosittelen, jos historia tai kansan perinteet kiinnostavat.
Maallikon silmin kattava teos. Tyyli on akateemisen jäykkää, mutta tietoa on paljon, joten jos suomalainen kansan- tai muinaisusko kiinnostaa, tätä on hyvä hieman selailla ainakin.