Torinon uudet orjat ovat mustia, pitkiä ja veistoksellisen kauniita. Ja kaupan. He työskentelevät kaikkialla, missä on katu tai jalkakäytävä. Tällaisesta elämästäkö he unelmoivat Nigeriassa?
Isoke Aikpitanyi tuli Italiaan 20-vuotiaana. Hänelle luvattiin työtä kauppa-apulaisena. Sen sijaan hän päätyi seksiorjaksi. Vapauduttuaan hän kertoo koskettavan ja ajankohtaisen tarinansa, joka on myös monen muun naisen tarina.
Kirja valottaa afrikkalaisten siirtolaisnaisten valitettavan yleistä kohtaloa ihmiskaupan uhrina Euroopassa.
En oikeastaan osaa pukea edes sanoiksi ajatuksiani tästä kirjasta. Kauhea, koskettava. Kaikista surullisiksimmaksi tekee lista naisista, jotka kirjassa esiintyvät, kirjan lopussa.
Hienoa, että Isoke on avannut suunsa. Ja vielä hienompaa, että hän on perustanut avustuskodin kaltaisilleen naisille. Sellaista pitää tukea.
Isoken kattava selonteko Nigeriasta Italiaan katuhuoriksi myytävistä tytöistä. Kirjassa käsitellään monien erilaisten tapausten kautta kuinka kauppa tehdään ja millaisia ovat nämä surkeat ihmiskohtalot ja heidän elämänsä ennen, sen aikana ja mahdollisesti jälkeen huoraamisen. Jotkin kuvaukset ovat liian yksityiskohtaisia, mutta se kuuluu kirjan luonteeseen - kaikki kerrotaan jotta vaiettu aihe saisi kuuluvuutta.