Miltä tuntuisi jättää taakseen työ, jatkuva kiire ja velvollisuudet ja tehdä jotain sellaista, mitä on aina halunnut? Menestyneen liike-elämän konsultin Päivi Kanniston vuoden kohokohta oli ollut maailmalla vietetty lomakuukausi, mutta kahdeksan vuotta sitten hän pakkasi rinkkansa lopullisesti ja hyppäsi pois oravanpyörästä. Lähtiessään maailmalle hän tiesi vain haluavansa vaihtaa työkeskeisen arjen elämään, jossa olennaista olisi täydellinen vapaus. Tällä matkalla Kannisto on edelleen.
Elämäni nomadina -kirjassa Kannisto kertoo, miltä tuntuu luopua kaikesta tutusta ja turvallisesta, millaista arki on reissun päällä, ja miten vapaalle heittäytyminen on taloudellisesti mahdollista. Kirjassa tutustutaan myös liikkuvan elämäntavan juuriin: mistä nykypäivän nomadien ihanteet ovat peräisin? Entä millaisia olivat löytöretkeilijät, pyhiinvaeltajat ja vaeltavat munkit, boheemit taiteilijat ja tieteentekijät tai työtä vieroksuvat irtolaiset?
Aloin lukea Elämäni Nomadina -teosta suuren kiinnostuksen vallassa. Valitettavasti orastava innostukseni kuoli melko nopeasti. Kannisto kertoo vaiherikkaasti omasta elämänmuutoksestaan, oravanpyörän hylkäämisestä ja lähdöstään ikuiselle matkalle. Myös henkilökohtaiset matkakuvaukset ovat mielenkiintoisia, joskaan eivät varsinaisesti eroa tavanomaisesta matkablogista muuta kuin ehkä toimitustyön johdosta. Teoksen ehkä parasta antia tarjoilevat sukellukset aiempaan historialliseen matkakirjallisuuteen. Kirjoittajan omat jyrkän dogmaattiset näkemykset ja saarnaava ote ovat kuitenkin kirjan suurin kompastuskivi ja se seikka, johon kerronta ja argumentaatio lopulta kaatuvat. Toisaalta lähestymistapa arvoihin ja asenteisiin on ultraliberaali tyyliin "kaikki saavat ajatella kuten haluavat". Kirjoittaja paljastaa kuitenkin ajoittain todellisen, tuomitsevan minänsä aika ajoin hyvinkin selkeästi, eikä liberaalista, toisten elämänvalintoja ja ratkaisuja aidosti suvaitsevasta lähestymistavasta ole tietoakaan. Lisäksi Kanniston tekstistä paistavat läpi ristiriitaiset ja todellisuudesta vieraantumiseen viittaavat näkemykset; toisaalta hän on itse tehnyt ainoan moraalisesti oikean elämänvalinnan, hypännyt oravanpyörästä ja lähtenyt nomadiksi, mutta kuitenkin Kanniston mielestä väärin toimineet, systeemissä pysyneet, yhteiskunnassa muillekin kuin omalle mielihyvälleen arvoa tuottavat yksilöt ovat jotenkin velvollisia kustantamaan hänen elämisensä esimerkiksi lainaamalla ilmaiseksi hänelle tarvitsemiaan asioita. Lisäksi ratkaistavaksi nousee vielä yksi dilemma: Kanniston mukaan lasten hankkiminen on moraalitonta. Kuka sitten tulevaisuudessa kustantaisi ne rakenteet, jotka nomadielämän ja siivelläelämisen mahdollistavat? En suoraan sanottuna ymmärrä, kuka kustantaja on päästänyt tämän dogmaattisen, hedonismin ja itsekeskeisyyden evankeliumia saarnaavan, muka-suvaitsevaisen teoksen markkinoille.
Kirjan suurin ongelma oli kirjoittaja, jonka ultraliberaaleihin poliittisiin mielipiteisiin oli todella vaikea suhtautua. Kaikki saa olla mitä mieltä haluavat ja sanoa sen ääneenkin, mutta aika tylysti kummalliset kommentit nomadismin historian ja nykynomadien kokemukset katkaisevat. Ihan kuin tähän olisin yhdistetty kaksi kirjaa - kertomus kulkuriudesta ja toisaalta kirjoittajan omaelämäkerta. Yhdessä eivät kyllä oikein toimineet. Harmi.
En nauttinut millaan muotoa kirjoittajan tyylista, josta jai vaikutelma etta kaikki muut ovat hanta huonompia. Se globaalisuus ja maailman yhtenaistyminen, josta puhuttiin, ei paistanut kirjailijan omista mielipiteista, joita han kylla toi vahvasti esiin. Hyvin tietokirjamainen ja puuduttavakin teos. En osaa suositella edes matkailusta kiinnostuneille.
Kirja, jossa käydään liikkuvan elämäntavan historiaa läpi peilaten sitä itse nomadielämää viettävän kirjailijan kokemuksiin ja tämän tapaamien muiden nomadien haastatteluihin. Kuulostaa täydelliseltä kaltaiselleni ikuiselle matkakuumeiselle, joka rakastaa maisemia luettunakin. Vaan eipä ollut. Tämä ei ollut matkakirja, jota odotin. Tämä oli vahvasti arvolatautunut henkselinpaukuttelukirja omalle elämäntavalle, jota taustoitettiin eximian ylioppilasaineella. Historia oli kiinnostavaa. Haastateltavien ihmisten tarinat olivat kiinnostavia. Kirjoittajan ääni ja arvomaailma kaikessa rehellisyydessään ei uponnut. Matkahommat on henkilökohtaisia hommia, sen ainakin opin. Opin myös sen, että ihan mieluusti käytän junttia sanaa "turisti" jatkossa itsestäni matkustaessani. Porissa ja Tallinassakin.
Tämä ei ollut yhtään semmoinen kirja, mitä odotin. Olisin halunnut kuulla enemmän kirjailijan omia kokemuksia kuin pelkkää osoittelua ja historialuentoa. Se, mitä kirjailija omasta nomadiudestaan kertoi sai minun silmissäni ylimielisiä piirteitä, hän on hyvä ihminen ja elää ainoaa oikeaa elämää koska on nomadi (kärjistäen).
Luettu e-kirjana. 2,5. Mielenkiintoisia tarinoita ja historiaa, vähän ylimielinen viba välillä. Tuli lukijana semmonen fiilis että oonko hirveen paljon huonompi ihminen koska mulla ON kännykkä ja kalenteri, joita käytän aktiivisesti...
Kuuntelin tätä autossa äänikirjana työmatkoilla. Kylläpä tämä herätti tunteita, pääsääntöisesti ärsynnyksen sekaisia! Kirjoittaja oli kerännyt ansiokkaasti tietoa nomadiudesta ja aihehan oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta Kanniston asenne oli se tunteitani nostattava juttu, koin hänet ylimielisenä ja itseänsä sekä omaa arvomaailmaansa nostattavana. Kirjoittaja korostaa, kuinka nomadina olo on lisännyt hänen suvaitsevaisuuttaan ja ymmärrystään suhteessa ihmisiin, mutta varsin kapeilta tuntuvat ne rajat, joiden sisällä olevia ihmisiä hän suvaitsee. Turismin halveksunta ja turistien erottelu 'oikeista' matkailijoista oli pöyristyttävää. Oma suvaitsemattomuuteni paljastuu tietysti siinä, etten voinut hyväksyä sitä, että pariskunnan toinen osapuoli, Santeri, jättää lapsensa lähtiessään toteuttamaan ei-materialistista, vapaata elämäänsä maailmalle vuosikausiksi tai pysyvästi. Olisin kaivannut lisää pohdintaa siitä, mitä mietteitä Kannistolla on miehestä, joka saattaa tehdä näin - tai mitä Santeri itse suhteestaan lapsiin ajattelee. Ehkä pariskunta miettii asiaa blogeissaan, joita netistä näköjään löytyy, mutta minun tarvitsee tasata tunteitani ennen blogien lukemista ;)
Kauan tätä haikailin, sitten sain ja sitten en ollutkaan niin innostunut. Kanniston kirja ei ollut valitettavasti aivan sitä, mitä toivoin sen olevan: ei mitään yksityiskohtia siitä, millaista nomadin elämä on, kuinka sellainen elämä rahoitetaan, vaan sen sijaan 80 sivua "historiallisista nomadeista" ja erilaisten käsitteiden analysointia sekä käytön vertailua. Oli turistia ja matkailijaa ja travelleria ja monenlaisia nomadeja, joista olisin mielelläni lukenut kunnollisia tarinoita eikä vain vähän hajanaisia mainintoja sieltä täältä.
No, ainakin tämä teos ehkä hieman realisoi sitä romanttista kuvaa, mitä minulla nomadeista oli.
Yleistyksiä ja väitteitä ilman muita perusteluita kun kirjoittajan täydellinen ja ainutlaatuinen valaistuminen. En pahoittanut mieltäni politiikasta, mutta asioita käsiteltiin niin äärimmäisen kapeasti ja poukkoilevasti, sekä höystettynä BS-generaattorista tutuilla aforismeilla, että toivoin tätä välillä trolliksi - Coco HC trävelleri.
The idea is interesting and there are some facts and stories that I enjoyed reading, but there was something so self-righteous about the way the author talks about nomadism and her way of life that I could not help but feel annoyed most of the time. I am sure she would just say that it is my envious Finnish nature talking. Could be, but I doubt that is all there is to it.
Mielenkiintoiselta vaikuttanut mutta vain osittain mielenkiintoiseksi paljastunut kirja nomadismista, jossa kirjailijan omat lähinnä myötähäpeää ja epäuskoa herättävät mielipiteet ja kokemukset tekivät kokonaisuudesta tuskallista luettavaa.
Päivi Kannisto on kirjoittanut useitakin teoksia omasta nomadismistaan, eli hän on matkaillut maailmalla vuosikausia miehensä mukana, joka pani IT-firmansa myyntiin. Kannisto tulee toimeen puolisonsa kanssa muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa ja kirjoittelee myös kirjoja. Sikäli häntä voi pitää ennemmin ulkomailla asuvana tietokirjailijana eikä varsinaisena seikkailijana tai elämäntapaturistina.
Kirja on jaettu selkeästi kuuteen eri osioon, ja alkuun pohjustetaan sitä vuosien mittaista irtiottoa, kun eräillä kokkareilla tavattiin tuleva mies siinä samalla ryypätessä. Päätös syntyi aika pian, ja ennen kuin arvata saattaa, laukut pakattiin, ja tässä kirjassa yritetään löytää analogioita niin Marco Poloon kun intialaisiin mystikoihin eli sadhuihin, ja lisätään mukaan vielä taiteilijoitakin. Siinä sivussa vähän maustetaan tekstiä omalla historialla ja kyllästymisellä suomalaiseen elämänmenoon, jota sitten ihan pohjustetaan Topeliuksen Maamme-kirjalla ja Runebergilläkin.
Sillisalaatti sen kuin jatkuu, kun yritetään luoda ihanteellista kokovartalokuvaa niistä nykyajan länsimaisista vaeltajista, jotka eivät tunnu olevan kotona oikein missään. Niitä juurettomia hortoilijoita haastatellaan – vai haastatellaanko sittenkään? Lopussa on lähdeluettelossa näiden matkaajien nettisivuja, joilta enin osa lienee poimittu. Jonkin verran niitä kohtaamisia ja ihmettelyä tosin on kirjan sivuille saatu lätkäistyä. Yleensä nämä matkustelijat tekevät kuitenkin jonkin alan hanttihommia tai saavat kirjoittamisesta tuloja niin kuin tämänkin tekijä.
Lukujen otsikointi ja sisältö jäävät epämääräisiksi, ja yritetään vähän liikaa saada ympättyä sieltä filosofiasta, ja kuitenkin päädytään yksittäisiin anekdootteihin, eikä asioiden kehittely siitä oikein luonnista. Kokonaisuus jää kovin hajanaiseksi, eikä sitä auta, kun tässäkin tekijä jo toistaa itseään, mitä on toisaalla kirjoittanut. Niitä lähdön syitä ja omaa henkilöhistoriaa ripotellaan sinne sun tänne, muttei siitä mitään kunnollista kokonaiskuvaa saa. Pariskunta siis elättää itsensä kirjailijoina ja jonkin verran niitä apurahojakin lienee tullut. Summista eikä suhteesta kustantaja-Atenaan kerrota juuri mitään. Ehkäpä ollaankin matkoilla Santeri-miehen sijoitustuotoilla ja osinkotuloilla edelleen – kenties taikka sitten ei…
Kanniston kirja on tutkielma matkailusta elämäntapana. Se ei siis ole matkakirja, jossa kerrotaan matkakohteista. Kirjoittaja on ärhäkän kriittinen työkeskeistä elämäntapaa ja yhteiskunnan asettamia rajoituksia kohtaan. Välillä asenteellisuus lyö jopa yli, esim. kun vertaillaan turismia ja elämäntapamatkailua. Tämä on kuitenkin mielestäni pieni haitta kirjan ansioihin nähden. Kirja on hyvin huolellisesti kirjoitettu ja on ilmiselvää, että sen työstämiseen lähdeaineistoineen on kulunut pitkän aikaa. Kanniston kirjallinen ilmaisu on myös selkeää ja kieli hyvää yleiskieltä. Työkeskeisen (paikallaan pysyvän) elämäntavan kritiikki on aiheellista. Jokaisen olisi hyvä miettiä elämänsä keskeisiä valintoja ja yhteiskunnan kansalaisilleen asettamia vaatimuksia, tai pikemminkin suoranaisia pakkoja. Kuinka paljon asioita omaksummekaan annettuina! Mitä vapaus oikeasti tarkoittaa? Onko sitä? Kirjaa voi suositella lukijoille, joita kiinnostavat yhteiskunnallisten asioiden ja elämänvalintojen pohtiminen yleisellä tasolla.
Hyvin erityislaatuinen kirja, jota suosittelen kaikille matkailusta kiinnostuneille. Kirjan tekijan ajatukset ovat erittain radikaaleja, joten ne panevat miettimaan omia arvojaan aivan uudessa valossa. Han on kirjaa varten haastatellut noin kolmeakymmenta kaltaistaan "globaalia nomadia" eli henkiloa jotka ovat kaytannossa pysyvasti liikkeessa vapaaehtoisesti ja monilla ei ole lainkaan kotia eika pysyvaa osoitetta. Kaikin puolin kiehtova kirja, josta oppii paljon myos suomalaisuuden historiasta (Paivi Kannisto teki aiheesta vaitoskirjansa).
Tykkäsin ihan älyttömästi! Päivi osaa kirjoittaa ja hienosti hän pohti ja kyseenalaisti yhteiskuntaa ja sen arvoja. Ja puhui älykkästi omista arvoistaan ja elämästään. Kirja pohti nomadiutta historian kautta ja ihmisten tarinoiden kautta, eli ei ollut pelkästään Kanniston oma matkakertomus. Tosi paljon ajatuksia herättävä ja huomasin olevani samaa mieltä hyvin monesta asiasta. Jos olisin terve niin miksei tuollainen nomadius kiinnostaisi, jos saisi oman sohvan mukaan... ;)Suosittelen erittäin lämpimästi!
Luin Kannistojen haastattelun viime syksynä jostain naisten lehdestä ja ajattelin, että ovatpa tympeitä ja välinpitämättömiä ihmisiä. Nyt päätin kuitenkin haastaa ensireaktioni ja perehtyä heidän ajatusmaailmaansa omin sanoin kerrottuna. Yllätys oli positiivinen. Pidin selkeästä näkökulman valitsemisesta, oman arvomaailman taustoittamisesta ja yhteiskunnallisesta pohdinnasta. Samaa mieltä en ole edelleenkään kaikesta, mutta lukukokemus oli antoisa. Olisin ehkä toivonut vielä enemmän myös muiden nomadien kokemuksia avaavaa sisältöä kirjaan.
Aivan mahtava kirja joka inspiroi tekemään juuri niitä asioita jotka tekevät onnelliseksi! Toisaalta tuli myös sellainen olo etten halua tietää enempää maailman epäkohdista ja olisi parempi vaan laittaa pää strutsin lailla hiekkaan ja poistua yhteiskunnasta. Minusta ei ainakaan olisi nomadiksi kun kaikki asiat tuntuvat pelottavan. Nynny mikä nynny.
Tähän oli vähän vaikea suhtautua. Ehkä kuitenkin liikaa paasausta ja oman elämäntavan korostusta, vaikka toisaalta tuotiin esiin se, että kukin tavallaan. Mutta kuitenkin vähän moitittiin tätä ns. normaalia eloa, jossa haalitaan tavaraa ja pysyvä koti. Mutta ihan mielenkiintoista lukea tällaisesta tavasta elää, joka on kovin kaukana omasta arjesta.