What do you think?
Rate this book
Unikoira
Raastava ero on ajanut Joonaksen epätoivoon. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa: löytää elämälle merkitys tai tappaa itsensä. Edes hypnoosi ei tunnu missään, hän ei löydä sisimmästään paljon puhuttuja tervehdyttäviä voimia. Viimein jotain alkaa kuitenkin tapahtua, muttei lainkaan sitä mitä Joonas odotti.
Eidolon-terapian vetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja rakkaussuhde alkaa orastaa. Tähän asti mies on nähnyt hypnoositilassa pelkkiä yliopiston käytäviä, mutta nyt ilmestyy elävä olento. Omituinen koira, joka haluaa johdattaa hänet jonnekin.
Pian rutiinien kyllästämä elämä alkaa järkkyä. Työpaikalla tapahtuu ilkivaltaa ja Joonaksen paras ystävä, Thaimaassa asuva Jyri, alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Onko unikoira pelkkää mielikuvitusta vai jotain muuta, vierasta ja vaarallista?
Unikoira on taattua Hautalaa: monitasoinen laaturomaani, jossa arjesta tulee kauhutarina eikä mikään ole sitä, miltä näyttää.
Eidolon-terapian vetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja rakkaussuhde alkaa orastaa. Tähän asti mies on nähnyt hypnoositilassa pelkkiä yliopiston käytäviä, mutta nyt ilmestyy elävä olento. Omituinen koira, joka haluaa johdattaa hänet jonnekin.
Pian rutiinien kyllästämä elämä alkaa järkkyä. Työpaikalla tapahtuu ilkivaltaa ja Joonaksen paras ystävä, Thaimaassa asuva Jyri, alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Onko unikoira pelkkää mielikuvitusta vai jotain muuta, vierasta ja vaarallista?
Unikoira on taattua Hautalaa: monitasoinen laaturomaani, jossa arjesta tulee kauhutarina eikä mikään ole sitä, miltä näyttää.
266 pages, Hardcover
First published September 1, 2012
4 people are currently reading
65 people want to read
About the author
Marko Hautala
36 books77 followersMarko Hautala’s unique blend of psychological horror and realism has attracted readers of all genres, earning him a reputation as the Finnish Stephen King. His first novel The Self-Illuminated Ones (Itsevalaisevat, 2008) received the Tiiliskivi Prize, and in 2010 Hautala received the Kalevi Jäntti Literary Prize for Young Authors for Shrouds (Käärinliinat, 2009). He was also nominated for the Young Aleksis Kivi Prize in 2013 for Seeing Eyes (Unikoira, 2012).
Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.
Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
August 10, 2016
Odotukset olivat korkealla, sillä vuosia sitten lukemani Itsevalaisevat oli oikein toimiva. Tässä kuitenkin sorruttiin niin vahvoihin kliseisiin, että harmitti. Eniten ärsytti olemattoman kehno naiskuva. Keskiössä siis miehiä ja naisen paikka on sitten olla se perinteinen himojen (ja hyväksikäytön) kohde. Itse kieli ja kerronta on sujuvaa. Yliluonnollisissa osuuksissa oli kuitenkin niin paljon oivaltavaa ja tarinassa herkullisiakin twistejä, että annan tälle turvallisen arvosanan 'hyvä'.
This entire review has been hidden because of spoilers.
January 2, 2016
Kiero ja hämmentävä kirja, ehdottomasti hyvällä tavalla. Juoni ei lopulta ollut ihan niin kimurantti kuin aluksi olisi kuvitellut, mutta kyllä loppupuolelle mahtui yllätyksiäkin. Ei niin selkeästi kauhua kuin Kuokkamummo, mutta hyvä romaani joka tapauksessa.
September 11, 2023
Monitasoinen psykologinen kertomus, joka tutkii unia, valemuistoja, psyyken kuolleita kulmia, kostoa, itsetuhoa, epäonnistuneita ihmissuhteita ja asioita, joiden olisi turvallisempaa pysyä unohdettuina.
Joonas märehtii kariutunutta parisuhdettaan hypnoosin ja suggestion keinoja hyödyntävässä eidolon-terapiassa ja kohtaa jostain oman mielensä syvyyksistä ilmestyneen mystisen koiran, joka tuntuu haluavan jotain, ja jossa on jotain tosi pahasti vialla. Samaan aikaan Joonaksen työpaikalla alkaa tapahtua outoja asioita, jotka ajavat koko työyhteisöä vainoharhoihin ja sekasortoon.
Välillä palataan ajassa taaksepäin, neuvostoliittolaiseen pikkukylään, kuumottavan lähelle räjähtänyttä ydinreaktoria, jossa huhujen mukaan asuu myyttinen unenantaja.
Hautalalle tuttuun tyyliin tavallinen arki muuttuu pikkuhiljaa kaoottiseksi painajaiseksi, eikä omiin havaintoihin ympäristöstä ei voi enää luottaa sen paremmin kuin muistoihinkaan. Unikoira ruotii ihmismielen syvyyksiä ja pimeitä paikkoja, ja niin lukijan kuin päähenkilönkin päätä sekoitetaan oikein perusteellisesti.
Unikoira ei ollut varsinaisesti pelottava. Surullinen ja synkkä kyllä. Jotain tuntematonta yliluonnollista tekijää pahempaa on jälleen se, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja muita elollisia olentoja.
Joonas märehtii kariutunutta parisuhdettaan hypnoosin ja suggestion keinoja hyödyntävässä eidolon-terapiassa ja kohtaa jostain oman mielensä syvyyksistä ilmestyneen mystisen koiran, joka tuntuu haluavan jotain, ja jossa on jotain tosi pahasti vialla. Samaan aikaan Joonaksen työpaikalla alkaa tapahtua outoja asioita, jotka ajavat koko työyhteisöä vainoharhoihin ja sekasortoon.
Välillä palataan ajassa taaksepäin, neuvostoliittolaiseen pikkukylään, kuumottavan lähelle räjähtänyttä ydinreaktoria, jossa huhujen mukaan asuu myyttinen unenantaja.
Hautalalle tuttuun tyyliin tavallinen arki muuttuu pikkuhiljaa kaoottiseksi painajaiseksi, eikä omiin havaintoihin ympäristöstä ei voi enää luottaa sen paremmin kuin muistoihinkaan. Unikoira ruotii ihmismielen syvyyksiä ja pimeitä paikkoja, ja niin lukijan kuin päähenkilönkin päätä sekoitetaan oikein perusteellisesti.
Unikoira ei ollut varsinaisesti pelottava. Surullinen ja synkkä kyllä. Jotain tuntematonta yliluonnollista tekijää pahempaa on jälleen se, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja muita elollisia olentoja.
April 4, 2018
Marko Hautalan kauhuromaanit ovat kuuluneet lomiini vuoden 2017 KauhuConista saakka. Ostin sieltä nipun hautaloita, joita olen lukenut aina tilaisuuden tullen. Pääsiäislomalle 2018 osui Unikoira.
Unikoiran päähenkilö Joonas osallistuu riitaisasta avioerosta toipuessaan eidolon-hypnoositerapiaan. Siellä hän ihastuu terapeutti-Aliisaan ja alkaa nähdä näkyjä kuusisilmäisestä koirasta.
Uni- ja hallusinaatiokohtaukset kauhukirjoissa ovat hankalia ja luultavasti siksi Unikoira tuntui ajoittain sekavalta (sama ongelma oli sivumennen sanoen Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -kirjassa). Juonessa on myös ehkä yksi tarpeeton kerros monimutkaisuutta, mutta Hautala saa siitä huolimatta tarinan pysymään kasassa melko hyvin loppuun asti. Juoni ei ole kovin pelottava, mutta mielenkiitoinen.
Ei kenties unohtumaton, mutta hyvää lomalukemista.
Unikoiran päähenkilö Joonas osallistuu riitaisasta avioerosta toipuessaan eidolon-hypnoositerapiaan. Siellä hän ihastuu terapeutti-Aliisaan ja alkaa nähdä näkyjä kuusisilmäisestä koirasta.
Uni- ja hallusinaatiokohtaukset kauhukirjoissa ovat hankalia ja luultavasti siksi Unikoira tuntui ajoittain sekavalta (sama ongelma oli sivumennen sanoen Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -kirjassa). Juonessa on myös ehkä yksi tarpeeton kerros monimutkaisuutta, mutta Hautala saa siitä huolimatta tarinan pysymään kasassa melko hyvin loppuun asti. Juoni ei ole kovin pelottava, mutta mielenkiitoinen.
Ei kenties unohtumaton, mutta hyvää lomalukemista.
July 5, 2017
Tämä oli kolmas Hautalan teos jonka luin ja niistä mielestäni huonoin.
Kertomus oli jotenkin pomppiva ja sekava (vaikka se toki teemaan jollain tavalla sopikin).
Tämä oli kuitenkin nopeasti luettu, kuten aikaisemmatkin Markon tuotoksista, enkä nyt voi myöskään sanoa että aika olisi varsinaisesti hukkaan mennyt.
Kertomus oli jotenkin pomppiva ja sekava (vaikka se toki teemaan jollain tavalla sopikin).
Tämä oli kuitenkin nopeasti luettu, kuten aikaisemmatkin Markon tuotoksista, enkä nyt voi myöskään sanoa että aika olisi varsinaisesti hukkaan mennyt.
November 25, 2022
Vaikka Hautalan kerronta on yleiskuvaltaan hyvin jännärimäistä, sen kieli on rikasta. Paljon upeita virkkeitä. Eikä näin eteeristä, mielen poimujen välisessä pimeydessä liikkuvaa tarinaa olisi voinut saada aikaiseksi ilman niitä. Mörköjen sijaan kulman takana kummittelee vainoharha ja epävarmuus siitä, voiko luottaa ihmisiin saati omiin aisteihin tai muistoihin. Järjen ja minuuden rajat alkavat tuntua liukenevaisilta. Tarinassa oli jännittävä viritys tiettyyn rajaan saakka, mutta loppu mielestäni lässähtää. Ei tämän tyyppistä tarinaa voi täysin punoa umpeen, mutta jotain enemmän jäin kaipaamaan.
December 3, 2016
Marko Hautalan Unikoirasta jäi hyvin kummallinen olo. Pysähdyin miettimään lukemaani ja sitä mitä kirjan sivuilla oikeastaan tapahtui. Kyseessä on psykologinen jännitystarina, joka haastaa lukijaansa eikä se ole kovin yksiselitteinen. Aiemmin olen lukenut Marko Hautalalta Kuokkamummon mutta näitä kahta ei voi verrata keskenään. Odotin hieman Kuokkamummon tyylistä "puhtaampaa" kauhua mutta jo kirjan ensimmäisistä lauseista lähtien oli selvää, että nyt ollaan toisenlaisen tarinan äärellä.
Mielestäni Unikoiraa on hankala kuvailla yksinkertaisesti, sillä sitä se ei ole. Päähenkilönä on Joonas, joka on kamppaillut elämänsä kanssa erottuaan. Hän näkee itsellään vain kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa eteenpäin tai luhistua täysin. Hän yrittää kaikenlaisia konsteja löytääkseen sisäisen harmoniansa ja ajautuu eidolon- terapiaan, missä ryhmänvetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja heidän välilleen kehkeytyy persoonallinen ja intohimoinen suhde. Eidolon- terapiassa Joonas kohtaa unieläimensä, vihaisen koiran, joka alkaa antaa hänelle näkyjä ja ennekuvia tulevaisuudesta. Koira vaikuttaa hyvin vihaiselta eikä se saa asiaansa sanottua niin, että Joonas sen ymmärtäisi ja yhdessä Aliisan kanssa he pohtivat mikä on koiran ilmestymisen tarkoitus. Kaikki ei ole kuitenkaan näin yksiselitteistä. Ehei. Koiralla on merkitys Aliisan elämässä ja menneisyydessä ja tässä kohtaa tarinaan tulee mukaan myös eidolon- terapian kehittäjä, toimilupansa menettänyt psykiatri Fritzen. Fritzen ja Aliisa liittyvät myös olennaisesti toisiina ja tarinan edetessä selviää kuinka kirjan henkilöt ja unen koira ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän enempää tarinan juonesta ei voi kuitenkaan kirjoittaa ilman, että siitä paljastaisi uudelle lukijalle liikaa.
Pidin Hautalan kirjoitustyylistä. Dialogi oli kaunista ja koko kieli muutenkin. Sillä sanalla sitä kuvailisin. Se oli hyvin kaunista. Paikoitellen hieman vaikeaselkoista ja lukemaansa piti keskittyä ja asettaa kaikki aistinsa kirjojen sivuille. Lukemani oli silti nautinnollista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Unikoira oli vaikea romaani ja sen vuoksi se jäi hieman etäiseksi lukukokemuksi. Pidin Kuokkamummosta enemmän. Tämä teos jätti minut enemmän ihmettelemään kuin ihastelemaan. En lukisi tätä teosta toistamiseen.
Pidin siitä, että juoni yllätti ja siitä miten henkilöhahmot nivoutuivat toiinsa. Heistä paljastui myös uusia puolia ja ne olivat todella yllättäviä, en osannut odottaa sellaista. On aina mukavaa yllättyä ja tässä kohtaa yllättyminen oli vain positiivinen kokemus. Aliisan hahmo oli tarinassa mielenkiintoisin, Joonas jäi minulle kaukaisemmaksi henkilöksi. En kokenut hänen kamppailuaan niin mielenkiintoiseksi kuin Aliisan. Mieleeni jäi myös Joonaksen esimies Torsti, joka huonon psyykkisen voinnin vuoksi joutui jäämään sairaslomalle. Hautala on hienosti kuvannut loppuunpalamista hänen kohdallaan. Lisäksi Aliisan kohdalla psyykkisten oireiden ja psyykkisen sairauden kuvaus on realistista ja koskettavaa.
Unikoiran kuvailu meni omaan makuuni paikoitellen yli. Se sai jonkin verran jopa scifimäisiä ulottuvuuksia. Pidän kyllä yliluonnollisuudesta ja satuelementeistä mutta tässä kohtaa ne tuntuivat korneilta ratkaisuilta.
Lukijana minulle jäi myös sellainen olo, että jotakin jäi kesken. Olisin tahtonut näinkin "vaikeaselkoiselle" ja moniulotteiselle romaanille suuremman merkityksen. Jotakin sellaista, mikä kaiken lukemani jälkeen, olisi laittanut minua ajattelemaan tai kyseenalaistamaan asioita. Odotin sellaista tunnetta tai "ahaa" - elämystä aloittaessani teoksen.
Fritzenin henkilöhahmosta en pitänyt vaikka hänellä olennainen osa onkin juonikuviossa. Koin hänet inhottavana ja luotaantyöntävänä hahmona, ja sellainenhan hän olikin. Hänen osionsa teoksessa olivat raskaita. Hän oli hyvin melankolinen ja raskas hahmo. Kirjan sivut, missä hän esiintyi, olivat minulle lukijana raskaita. Jostakin syystä inhosin hänen hahmoaan hyvinkin syvällä tasolla .
Aion jatkossakin tutustua Marko Hautalan teoksiin. En suoralta kädeltä arvioisi tätäkään tarinaa huonoksi, se oli vain liian "hieno". En löytänyt sen syvimpää olemusta sen vuoksi, että se ei avautunut minulle kokonaan. Hautala on kuitenkin taitava kirjoittaja ja osaa rakentaa pienistä paloista toimivan kokonaisuuden.
Unimaailma on teemana mielenkiintoinen ja siihen tässä päästiin hyvin käsiksi. Tätä teemaa käsiteltiin taitavasti, olihan se kuitenkin teoksen yksi punainen lanka ja olennainen osa unikoiran merkityksen ratkeamisessa.
Itse tarina ei jää kesken mutta jotain jäi silti puuttumaan. Marko Hautala on selittänyt mitä tapahtui ja miksi, mitkä ovat henkilöiden ja unikoiran yhteydet mutta jotain nyt jäi uupumaan. En usko tämän muodostuvan suuren yleisön suosikkikirjaksi. Ehkä syy miksi jotain jää minulle lukijana uupumaan oli se, että teos ei koskettanut minua. Kun jokin tarina koskettaa, sitä eläytyy hyvin voimakkaasti tarinaan ja sen henkilöihin mukaan, upputuu itsekin täysillä osaksi tarinaa. Tässä olin vain sivustakatsojana, se oli välietappi, se ei päässyt kuljettamaan minua päätepysäkille saakka. Todennäköisesti jäin pois kyydistä jo ensimmäisellä pysäkillä.
Mielestäni Unikoiraa on hankala kuvailla yksinkertaisesti, sillä sitä se ei ole. Päähenkilönä on Joonas, joka on kamppaillut elämänsä kanssa erottuaan. Hän näkee itsellään vain kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa eteenpäin tai luhistua täysin. Hän yrittää kaikenlaisia konsteja löytääkseen sisäisen harmoniansa ja ajautuu eidolon- terapiaan, missä ryhmänvetäjä Aliisa kiinnostuu Joonaksesta ja heidän välilleen kehkeytyy persoonallinen ja intohimoinen suhde. Eidolon- terapiassa Joonas kohtaa unieläimensä, vihaisen koiran, joka alkaa antaa hänelle näkyjä ja ennekuvia tulevaisuudesta. Koira vaikuttaa hyvin vihaiselta eikä se saa asiaansa sanottua niin, että Joonas sen ymmärtäisi ja yhdessä Aliisan kanssa he pohtivat mikä on koiran ilmestymisen tarkoitus. Kaikki ei ole kuitenkaan näin yksiselitteistä. Ehei. Koiralla on merkitys Aliisan elämässä ja menneisyydessä ja tässä kohtaa tarinaan tulee mukaan myös eidolon- terapian kehittäjä, toimilupansa menettänyt psykiatri Fritzen. Fritzen ja Aliisa liittyvät myös olennaisesti toisiina ja tarinan edetessä selviää kuinka kirjan henkilöt ja unen koira ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän enempää tarinan juonesta ei voi kuitenkaan kirjoittaa ilman, että siitä paljastaisi uudelle lukijalle liikaa.
Pidin Hautalan kirjoitustyylistä. Dialogi oli kaunista ja koko kieli muutenkin. Sillä sanalla sitä kuvailisin. Se oli hyvin kaunista. Paikoitellen hieman vaikeaselkoista ja lukemaansa piti keskittyä ja asettaa kaikki aistinsa kirjojen sivuille. Lukemani oli silti nautinnollista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Unikoira oli vaikea romaani ja sen vuoksi se jäi hieman etäiseksi lukukokemuksi. Pidin Kuokkamummosta enemmän. Tämä teos jätti minut enemmän ihmettelemään kuin ihastelemaan. En lukisi tätä teosta toistamiseen.
Pidin siitä, että juoni yllätti ja siitä miten henkilöhahmot nivoutuivat toiinsa. Heistä paljastui myös uusia puolia ja ne olivat todella yllättäviä, en osannut odottaa sellaista. On aina mukavaa yllättyä ja tässä kohtaa yllättyminen oli vain positiivinen kokemus. Aliisan hahmo oli tarinassa mielenkiintoisin, Joonas jäi minulle kaukaisemmaksi henkilöksi. En kokenut hänen kamppailuaan niin mielenkiintoiseksi kuin Aliisan. Mieleeni jäi myös Joonaksen esimies Torsti, joka huonon psyykkisen voinnin vuoksi joutui jäämään sairaslomalle. Hautala on hienosti kuvannut loppuunpalamista hänen kohdallaan. Lisäksi Aliisan kohdalla psyykkisten oireiden ja psyykkisen sairauden kuvaus on realistista ja koskettavaa.
Unikoiran kuvailu meni omaan makuuni paikoitellen yli. Se sai jonkin verran jopa scifimäisiä ulottuvuuksia. Pidän kyllä yliluonnollisuudesta ja satuelementeistä mutta tässä kohtaa ne tuntuivat korneilta ratkaisuilta.
Lukijana minulle jäi myös sellainen olo, että jotakin jäi kesken. Olisin tahtonut näinkin "vaikeaselkoiselle" ja moniulotteiselle romaanille suuremman merkityksen. Jotakin sellaista, mikä kaiken lukemani jälkeen, olisi laittanut minua ajattelemaan tai kyseenalaistamaan asioita. Odotin sellaista tunnetta tai "ahaa" - elämystä aloittaessani teoksen.
Fritzenin henkilöhahmosta en pitänyt vaikka hänellä olennainen osa onkin juonikuviossa. Koin hänet inhottavana ja luotaantyöntävänä hahmona, ja sellainenhan hän olikin. Hänen osionsa teoksessa olivat raskaita. Hän oli hyvin melankolinen ja raskas hahmo. Kirjan sivut, missä hän esiintyi, olivat minulle lukijana raskaita. Jostakin syystä inhosin hänen hahmoaan hyvinkin syvällä tasolla .
Aion jatkossakin tutustua Marko Hautalan teoksiin. En suoralta kädeltä arvioisi tätäkään tarinaa huonoksi, se oli vain liian "hieno". En löytänyt sen syvimpää olemusta sen vuoksi, että se ei avautunut minulle kokonaan. Hautala on kuitenkin taitava kirjoittaja ja osaa rakentaa pienistä paloista toimivan kokonaisuuden.
Unimaailma on teemana mielenkiintoinen ja siihen tässä päästiin hyvin käsiksi. Tätä teemaa käsiteltiin taitavasti, olihan se kuitenkin teoksen yksi punainen lanka ja olennainen osa unikoiran merkityksen ratkeamisessa.
Itse tarina ei jää kesken mutta jotain jäi silti puuttumaan. Marko Hautala on selittänyt mitä tapahtui ja miksi, mitkä ovat henkilöiden ja unikoiran yhteydet mutta jotain nyt jäi uupumaan. En usko tämän muodostuvan suuren yleisön suosikkikirjaksi. Ehkä syy miksi jotain jää minulle lukijana uupumaan oli se, että teos ei koskettanut minua. Kun jokin tarina koskettaa, sitä eläytyy hyvin voimakkaasti tarinaan ja sen henkilöihin mukaan, upputuu itsekin täysillä osaksi tarinaa. Tässä olin vain sivustakatsojana, se oli välietappi, se ei päässyt kuljettamaan minua päätepysäkille saakka. Todennäköisesti jäin pois kyydistä jo ensimmäisellä pysäkillä.
September 27, 2022
Tämä oli vähän huti mulle vaikka Hautaloista tykkäänkin. Ehkä aihepiiri ei kiinnostanut niin kuin joissakin muissa.
October 2, 2022
Hautalaa ei ennen ole tullut luettua. Kiinnostava asetelma mutta valitettavasti sivujen myötö tunnelma kulkee yhä kauemmas kauhusta ja jännityksestä.
March 21, 2024
Vaikka lopussa kaikki aukesikin, oli tässä ehkä jo hieman reilusti psykologian syövereitä itselleni hahmotettavaksi.
February 8, 2015
Verisiä murhia, hypnoosia, eidolonterapiaa, new-age -ihmissuhteita, ahdistusta ja epätietoisuutta, flasbackeja kasvottoman pyhimyksen kohtaamisesta ja lopulta se unikoira, josta pidin ihan suunnattomasti sen vauhkon hellyyden ja Hautalan karmivan, huuruhengityksisen kuvailun ansiosta. Mitään hirveän ehjää kuvaa en kuitenkaan saanut tästä mieleeni, ja nyt, reilun kuukauden jälkeen tämän lukemisesta, olen entistä hämmentyneempi siitä, kuinka Hautala sai tämän aseteltua niin, että tuli välttäneeksi turhan psykologishaiban ja keskitti katseen siihen luonnottomuuteen joka silmäkulmassa silloin tällöin välähtää. Ei huono tarina, vähänniinkuin haihtuva uni, mikä taas sopii kirjan tematiikkaan. Sattumaako?
March 5, 2015
Ihan sivistävää lukea välillä suomalaisiakin kirjoja.
Minulle ennestään tuntematon kirjailija.
Helppolukuinen, riittävän kiinnostava, tavallaan tuttu kuin Naapurilähiö. Eikä edes pitkä.
Hieman häiritsi kun vasta puolessa välissä tajusin, että pari päähenkilöä olivatkin eri ihmisiä. Ehkä se jotenkin kävi ilmi jossakin jo aikaisemmin, mutta meni minulta ohi silmien. Mitään draamallista tarkoitusta en ainakaan keksinyt.
Loppuratkaisu oli aavistuksen päälleliimatun oloinen.
Good enough.
Minulle ennestään tuntematon kirjailija.
Helppolukuinen, riittävän kiinnostava, tavallaan tuttu kuin Naapurilähiö. Eikä edes pitkä.
Hieman häiritsi kun vasta puolessa välissä tajusin, että pari päähenkilöä olivatkin eri ihmisiä. Ehkä se jotenkin kävi ilmi jossakin jo aikaisemmin, mutta meni minulta ohi silmien. Mitään draamallista tarkoitusta en ainakaan keksinyt.
Loppuratkaisu oli aavistuksen päälleliimatun oloinen.
Good enough.
July 2, 2015
Jengi on arvostellut täällä rankalla kädellä Unikoiraa, mut hei, muhun ehkä uppookin tällainen vähän new-age tyylinen hihhulointi. Ja sitten kaiken päälle vielä se, että kun annan upota niin uppoan sitten täysillä. Ihana lukea välillä jotain niin kaukaa haettua omasta elämästä, että oikeen kunnolla pääsee irti arjesta.
September 18, 2015
Hautalan kerronta on tässäkin niin kutkuttavan punoksellista, että kirja on luettava kerralla. Koukuttavuutta ei ole rakennettu halvoilla cliffhangereilla, vaan koko ajan ripoteltavilla vihjauksilla ja pikkuaskelilla. Ja tämän jälkeen sitten on suunnattava nukkumaan, toivottavasti uneen ei tule koiraa.
July 28, 2016
Alkuun vähän hitaasti käynnistyvä, muuttuu jossain kohti todella todella ahdistavaksi, melkein olisi tehnyt mieli jättää sen vuoksi kesken. Lopussa tapahtuu niin paljon käänteitä, että joka toisella sivulla saa olla suu auki "mitähän hittoa" meiningillä. Kokonaisuudessaan hyvä, jahka ahdistuksesta pääsi yli lopun käänteiden olessa niin jännittäviä ettei ahdistukselle jäänyt sijaa.
September 16, 2014
Kuokkamummon innostamana tartuin tähän. Kiinnostava idea ja alkuasetelma, mutta kokonaisuus hämmensi. Vähän liian sekava, aukkoinen ja paikasta toiseen säntäilevä. En oikein päässyt kyytiin, vaikka nopeahkosti luinkin.
December 8, 2012
Odotin ehkä kuitenkin jotain konkreettisempaa, selkeämpää. Kirjassa pysyi mukana, mutta se oli kuitenkin jotenkin mulle liikaa. Jää silti mieleen pitkäksi aikaa.
January 19, 2013
Eipä voisi vähempää tykätä jostain lukemastaan.Tyhmä,tekotaiteellinen ,tekopsykologinen höpö-höpö-kirja.Kaikkea sitä kustannetaankin!
December 30, 2016
Aika mainiota uuskummaa.
April 17, 2017
Kirjan loputtua oli vähän fiilis: "mitähän v*ttua mä just luin?" Huikeeta, just mun tyyppistä, mutta tällä kertaa jotenkin sen verran vaikea, että ei ollut sopiva iltaisin luettava (ei siksi ettei uni tulisi vaan siksi, että jäi liian useasti kesken) joten menee lukuun toisenkin kerran. Vaatii keskittymistä. Tämän teoksen mä haluun vielä taklata. Nyt musta tuntuu, että meni liikaa ohi hajanaisen keskittymisen vuoksi ja liian usein joutui seuraavana iltana ottamaan pari sivua takasinpäin että pääsi (tai kuvitteli päässeensä) kärryille. Silti. Neljä tähtiä. Häiritsevä, hämmentävä, erikoinen, mielenkiintoinen. Yllättävästi yksi mieleenjääneimpiä hahmoja oli Torsti, joka palaa loppuun ja flippaa silleen ns. normaalisti. Muut tässä sekoilee sitten hieman rankemmin...
Displaying 1 - 20 of 20 reviews