Kirkkaalla liekillä on kertomus ysiluokkalaisesta Maariasta, joka yrittää päästä yli veljensä Kalen kuolemasta. Koulunkäynti ei maistu, eikä liioin kotona asuminenkaan. Ainoa mikä vähänkään kiinnostaa, on Pete, tuo omituisen kiehtova ja ihana basisti, jonka bändi on lähdössä Köpikseen. Kaikki tuntuu kaatuvan Maarian päälle, eikä siis ihme, että hän haluaa polttaa kaiken vanhan maan tasalle ja aloittaa uuden elämän.
Venla Saalon esikoisromaani on tiivistunnelmainen kuvaus läheisen ihmisen menettämisestä, kasvamisen vaikeudesta, kapinasta ja itsensä löytämisestä.
" - - ne vain juoksevat ja ja juoksevat kunnes jäävät kiinni tai selviävät hengissä jotkut niistä rikkovat lisää sivupeilejä ja tuulilaseja ja lamppuja vaikka ne eivät itsekään ymmärrä miksi, niin kuin ei hurrikaani tai tsunamikaan jää miettimään sitä kuinka paljon tuhoa niiden voimasta aiheutuu vaan ne jatkavat matkaansa laantuvat tyyntyvät kuolevat kenenkään surematta sitten kun voimat eivät enää riitä."
Aivan aluksi äidinkielen opettaja minussa kauhistui tekstin välimerkittömyyttä. Sitten tajusin, että tämähän toimii! Ja hyvin toimikin. Toisinaan lähes kokonaan välimerkittömänä, kapinallisena ja tulikivenkatkuisena eteenpäin rönsyävä kieli tukee hyvin kuvaa siitä sekasortoisesta mielentilasta ja elämäntilanteesta, jossa kirjan päähenkilö kamppailee.
Teos kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Maariasta, jonka maailma syöksyy veljen kuoleman jälkeen kiihtyvällä vauhdilla kohti reunaa. Hän näkee unessaan kirkon palavan, ja kirkonpoltosta tuleekin hänelle pakkomielle. Romaani on vimmainen ja vimmaisella kielellä kirjoitettu tarina nuoruudesta, surusta, toivottomuudesta, tulenpolttavasta vihasta, joka ei lopulta tiedä, mihin kohdistua. Teksti kuvaa myös aidontuntuisesti, persoonallisesti ja kiinnostavasti sitä, mitä viime aikoina medioissa paljon pyöritelty "syrjäytymisvaara" oikeastaan tarkoittaa. Yksinäisyyden, toivottomuuden, kaiken nielevän surun ja epätoivon likavesiä kauhotaankin romaanissa kaksin käsin, mutta lopulta päästään kuitenkin pisteeseen, jossa näyttää mahdolliselta, että tuhkasta voidaan vielä nousta. Lukijalle jää kaikesta huolimatta tunne siitä, että syvimmätkin haavat voivat vielä umpeutua.
Kirkkaalla liekillä on valovoimainen ja uskottava nuortenromaani, joka ei aliarvioi lukijaansa eikä kuvaamaansa nuorta. Se tarjoaa ajateltavaa myös vanhemmille lukijoille.
Loistavaa ahdistusta! Annoin anteeksi sen, että henkilöiden nimet ja lempinimet oli suoraan kasarikaudelta. Sillä tämä kirja on juuri sitä ahdistusta, mitä mä haluan lukea. Ja vaikka rakastuin tähän, uskallan silti vinkata. Sekin uutta. En pelkää, että kirjaa hyljeksitään vain mun rakkauden tähden, hih.
Tyyli toi mieleen osallistuvan 70-luvun kirjat ja toisaalta nuorten Kontakti-sarjan, johon siis nuoret itse aikoinaan kirjoitti. Kun tyyliin pääsi sisälle, tajusi, ettei tätä kirjaa olisi voitu kirjoittaa toisin.
Yksi urani kohokohdista tämä kirja. Kiitos, että oli palkintoehdokkaana. Olisi muuten mennyt ohi.
Kerta kaikkiaan hieno kirja nuoruudesta, surun käsittelystä ja pakkomielteestä. Saalon kieli on ehyttä, harkittua ja vimmaista. Kielioppisäännöt on heitetty tämän kirjan osalta hankeen ja hyvä niin.