Viinaanmenevä rikoskonstaapeli Kari Salo joutuu selkä seinää vasten: seuraavasta juopottelusta työaikana hänelle on luvassa passitus enneaikaiselle eläkkeelle. Kun upporikas tampereisjohtaja löytyy murhattuna, renttumainen Salo joutuu kovan urakan eteen: kuka miljoonaomaisuuden perijöistä mahtaa olla syyllinen? Nykyaikaan sijoittuva tarina ja Tampereen konkreettinen kuvaaminen tuovat Korhosen dekkariin persoonallista väriä, joka pitää lukijan otteessaan. Viihdyttävää ja kiihdyttävää älyllistä viihdettä.
Kun komisario Koskiset on kaikki luettu, niin piti testata toista Tampereelle sijoittuvaa, suosioltaan paljon vähäisemmäksi jäänyttä dekkarisarjaa. Kari Salo on pahasti viinaanmenevä Tampereen rikospoliisin etsivä, joka on viimeisen varoituksen päässä eläkkeelle potkimisesta. Vanha ja rikas mies on kuollut, eikä hänen kuolemaansa aluksi edes pidetty muuna kuin luonnollisena kuoleman - ennen kuin sairaalaan tuli vihje mahdollisesta murhasta. Tarkemmissa tutkimuksissa miehen päästä löytyy kummallinen itsetehty luoti. Kuka on tappanut lähes 90-vuotiaan, kuolemaa jo muutenkin lähestyvän miehen? Asiaa selvitellessä paljastuu, että melkein kaikilla sukulaisilla oli tähän erittäin hyvä motiivi - mies kun oli ihan lähiaikoina muuttamassa testamenttiaan. Mahdollisia syyllisiä sitten on paljon ja vähitellen Kari Salo pääsee syyllisen jäljille, vaikka töistään saa potkut kesken kirjan ja omakin henki on välillä uhattuna.
Kirja on selvästi vanhanaikaisempi kuin Koskis-sarja. Se ei sisällä yhteiskuntakritiikkiä eikä poliisien persoonallisuus päähenkilöä lukuun ottamatta juuri tavallisista poliisikirjojen kliseistä poikkea ylimielisinä kaikkitietävine pomoineen. Tietenkin myös Kari Salo itse on puhdas klisee viinaan menevästä, mutta ah niin taitavasta ja naisten mieleen olevasta poliisista. Kirja oli muutenkin vanhanaikaisen tuntuinen oikeastaan sekä hyvässä että pahassa. Kirja on julkaistu 1999, mutta poliisien käytöksen perusteella, tyylillisesti ja kielellisesti se olisi hyvin voinut olla julkaistu jopa noin 20 vuotta aikaisemmin. Siitä huolimatta, että kirja nimellisesti oli poliisityön kuvaus, se oli hyvin klassinen dekkari, jossa vihjeiden perusteella päähenkilö selvittää kuka on murhaaja. Kirjassa on mukana jopa vanha klassinen kohtaus, jossa kaikki kirjassa esiintyneet henkilö istuvat samassa huoneessa, kun salapoliisi esittää löydöksensä ja paljastaa dramaattisesti murhaajan. Mitään suurta kirjallisuutta teos ei ollut, mutta kyllähän sen parissa ihan viihtyi. Tampereen kaupunki ei kirjassa yhtä elävästi tullut esiin kuin Seppo Jokisen kirjoissa. En pidä mahdottomana seuraavan osan hankkimista, tämä kappale kirjastosta tilattu ja “varastokirjasto” tarralla varustettu, eli kovin kysytty ei taida enää olla.
Wexi Korhosen ensimmäinen Salo salapoliisiromaani oli virkistävä yllätys. Päähenkilö on hieman nukkavieru viinaan menevä poliisi, joka ratkoo murhaa, jossa on mukana hänen kapakkakaverinsa. Juoni on sopivan monimutkainen ja sekaan on saatu huumoria, mikä on poikkeuksellista. Kuuntelin kirjan ja latasin heti sarjan toisen kirjan. Pisteet 8,5/10.