Väkevä romaani lasimestari Jaakko Wallenbergista, joka tuomittiin kuolemaan harhaoppien levittämisestä 1798.
Lasimestari Jaakko Wallenberg aloitti 1700-luvun lopulla Pohjanmaalla oman uskonnollisen liikkeen, joka hylkäsi kirkon jumalanpalveluksen ja sen sakramentit. Hän katsoi, ettei pelastukseen pappeja tarvita, siihen riittävät Raamatun sana ja omatunto. Wallenberg alkoi toimia saarnaajana ja sai kannattajia, mutta kirkon kanssa profeetta joutui vakaviin kahnauksiin. Käräjillä Wallenbergia syytettiin irstailusta ja jumalanpilkasta. Hänet tuomittiin kuolemaan vuonna 1798. Tuomio muutettiin elinkautiseksi, ja Wallenberg kuoli kaksi vuotta myöhemmin Hämeenlinnan vankilassa.
Antti Tuuri ryhtyi tutkimaan Wallenbergin tapausta, koska ei voinut uskoa, että tuon ajan pohjalaiset isännät ja emännät olisivat suostuneet osallistumaan julkisiin seksuaalisiin hurjasteluihin, joista Wallenbergia syytettiin. Eräiden tietojen mukaan Wallenbergin vaimo Maria Yrjöntytär oli Kauhavan Ylikylän Lahden talosta. Se on Antti Tuurin äidin kotitalo.
Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.
Tuuri kertojana: Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?
Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.