What do you think?
Rate this book
Puluboi & Poni #1
Puluboin ja Ponin kirja
”Tämä on tällainen hulja kilja, jossa kellotaan monen monta kalkaamistapausta. Aika moni tässä kiljassa myös munii.”
Eräänä päivänä Puluboi, Hakaniemen torilla asuva pulupoika, päättää lentää pesästä. Kallion katuja kuljeskellessaan hän näkee ovisyvennyksessä istuskelevan tytön ja jää juttusille. Mai, joka haluaisi kovasti olla poni, on karannut kotoa kostoksi äidilleen, joka ei täysin ymmärrä tytön poni-innostusta.
Ponin ja Puluboin välille syntyy lämmin ystävyys, ja he päättävät kirjoittaa elämästään kirjan. Molemmat kertovat tapahtumista omalla äänellään ja omin kuvin. Mukaan mahtuu myös räppiä, satuja ja ennen muuta mainoksia, sillä Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta.
Tämän jälkeen näet pulut ja ärrät ihan uudessa valossa!
Eräänä päivänä Puluboi, Hakaniemen torilla asuva pulupoika, päättää lentää pesästä. Kallion katuja kuljeskellessaan hän näkee ovisyvennyksessä istuskelevan tytön ja jää juttusille. Mai, joka haluaisi kovasti olla poni, on karannut kotoa kostoksi äidilleen, joka ei täysin ymmärrä tytön poni-innostusta.
Ponin ja Puluboin välille syntyy lämmin ystävyys, ja he päättävät kirjoittaa elämästään kirjan. Molemmat kertovat tapahtumista omalla äänellään ja omin kuvin. Mukaan mahtuu myös räppiä, satuja ja ennen muuta mainoksia, sillä Puluboi haaveilee mainosmiehen urasta.
Tämän jälkeen näet pulut ja ärrät ihan uudessa valossa!
173 pages, Hardcover
First published September 1, 2012
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
October 8, 2013
Josset tästä kiljasta tykkää niin itse olet kakkapylly! Telve moljens ja tööt!
October 26, 2015
No voi moljens ja töttölöö, olihan tää hyvä! Ja Puluboin pähkähullujen osuuksien välissä Ponin tarina oli yllättävän vakava. Ehkä kuuntelen seuraavan osan äänikirjana.
March 10, 2018
Arvio myös blogissani http://libertenkirjat.blogspot.com/
Puluboi (joka on siis ihan oikeasti pulu) suuttuu vanhemmilleen ja lentää pesästä. Hän tahtoo löytää vaimon ja asettua aloilleen. Retkellään hän kohtaa Ponin (joka on oikeasti ihmistyttö joka leikkii ponia), jolla on vaikeuksia kotona ja oman poni-identiteettinsä kanssa.
En edes tiedä, mistä aloittaisin. Aloitan siis hyvistä asioista, koska niitä on huomattavasti vähemmän kuin huonoja. Ponin eli Main perheongelmat oli hyvin kirjoitettu juonikuvio. Se oli lastenkirjaan tarpeeksi yksinkertainen, mutta silti aidontuntuinen. Main äiti on uupunut ja koko ajan kiukkuinen. Isä taas on työtön ja haahuilee kotona päivät pitkät saamatta mitään aikaan. Lopulta äidillä menee hermot ja hän lähtee Intiaan jättäen Main ja isän jälkeensä. Mai, joka on jo valmiiksi yksinäinen, ei tiedä mitä tässä tilanteessa tekisi. Valitettavan monet lapset voivat varmasti samaistua Main tunteisiin, kun vanhemmilla ei olekaan kaikki kunnossa ja olo on turvaton. Tämä koko kuvio oli hyvin kirjoitettu eikä sitä selostettu liian tarkasti auki, vaan annettiin lukijan itse ymmärtää tapahtumat. Konfliktin ratkaisu oli ehkä vähän turhan helppo, mutta annan sen lastenkirjassa anteeksi. Oli myös kiva, että kirja pysyi uskollisena Main näkökulmalle. Lukija saa kaiken tiedon perheen ongelmista 6-vuotiaan lapsen näkökulmasta ja se nimen omaan tekee aitouden tunnetta.
Kirjassa on siis kaksi kertojaa, Poni ja Puluboi. Ponin osuudet on kirjoitettu normaalisti selkeällä kirjakielellä ja hänen kohdissaan onkin enemmän perinteinen lastenkirjan tuntu. Puluboin kohdat taas olivat lähinnä rasittavia. Ensinnäkin Puluboi ei käytä r-kirjainta ollenkaan, koska se on pulujen mielestä kiroilua. Lisäksi Puluboin kohdissa tekstin fontti hyppelee isosta pieneen, lihavoidusta kursiiviin. Nämä kaksi asiaa yhdistettyinä tekivät tekstistä paikoittelen vähän vaikeaselkoisen ja ehdottomasti ärsyttävän lukea. Voin vain kuvitella, millaisia ongelmia juuri lukemaan oppineilla voi tämän kanssa olla. Sen lisäksi lukijana tunsin, että minulle puhuttiin alaspäin. Ihme lässytystä ja päähän taputtelua. Siitä pääsemmekin seuraavaan kohtaan, pissakakkahuumoriin. Sitä on paljon. Aivan liian paljon. Puluboin kertojakohdat ovat täynnä sitä. Hyvät, arvoisat, rakkaat lastenkirjailijat. Tämän kohderyhmän ikäiset lapset eivät tarvitse yhtään syytä lisää pissakakkajutuille. Sitä riittää heillä ihan omasta takaa. Ymmärrän, että se voi tuntua helpolta tavalta hauskuuttaa lapsia, mutta vähän kunnioitusta väsyneille vanhemmille ja päiväkoti-ihmisille. He yrittävät parhaansa mukaan kitkeä eritehuutelut minimiin ja tällaiset teokset eivät todellakaan auta asiaa.
Kirjan perimmäinen ongelma on siis se, että Main tarina on oikeasti kiinnostava ja Puluboi on rasittava muka-koominen hahmo, jolla on aivan liikaa sivutilaa tästä kirjasta. Koko kirja on muutenkin liian pitkä. Kenen mielestä tämä kirja tarvitsi lähemmäs 200 sivua? Main perhekonflikti selvitetään aivan liian aikaisin ja sitten jää turhaa aikaa ratkoa rasittavan Puluboin rasittavaa ongelmaa. Puluboin ongelmahan on siis se, että vaimo pitäisi löytyä. Kriteerinä on "vaimo joka munii ja valkoisista puluista tykkään eniten" eli todella syvällistä kamaa. Koko vaimosotku on lähinnä kiusallinen ja tuntuu monissa kohdissa vähän turhalta. Erityismaininnan saa nyt vielä kirjan oma ertyinen rasismin hetki. Puluboi saa päähänsä esittää "intiaania" ja sanoo sen tiimoilta seuraavan järkyttävän hirveän repliikin:
"-E-eeei, lintu vastasi, minä olen vain yksinäinen intiaani. Empaa-tsu-patsu-endaa. Tsiku-endaa, mina puhu nut intiaani-kielta. Ei ummalla suomi-kielta. Huka puka. Intiaani on puhunut."
En edes tiedä, mistä aloittaisin tämän kohdan kanssa. Ensinnäkin, toisen kulttuurin edustajaksi pukeutuminen on loukkaavaa ja alentaa kyseisen kulttuurin edustajan ihmisestä naamiaisasuksi. Tässä lisätään päälle vielä stereotyyppinen ja pilkkaava esitys siitä, miten joku valkoinen ihminen ajattelee "intiaanin" puhuvan. Toiseksi, Amerikan alkuperäisasukkaiden tilanne ja elinolosuhteet eivät ole sieltä parhaasta päästä, vaan he joutuvat edelleen kärsimään valkoisten vallottajien tuhosta ja sorrosta. Reservaateissa on köyhät ja kurjat oltavat ja alkuperäiskansojen jäsenten riski joutua väkivaltaisten rikosten uhreiksi on suuri. Kolmanneksi, eikö olisi jo aika saattaa koko vanha ja väsynyt "intiaanileikki on hauska ja lasten tulee saada leikkiä sitä vaikka se olisi kuinka rasistinen ja loukkaava tahansa" -keskustelu jo hautaan. Ei ole mitään järkeä jatkaa samojen stereotypioiden ja ennakkoluulojen levitystä taas uusille lapsille. Vähän sensitiivisyyttä ja harkintaa kiitos. Ei voi olla liikaa pyydetty.
Puluboi (joka on siis ihan oikeasti pulu) suuttuu vanhemmilleen ja lentää pesästä. Hän tahtoo löytää vaimon ja asettua aloilleen. Retkellään hän kohtaa Ponin (joka on oikeasti ihmistyttö joka leikkii ponia), jolla on vaikeuksia kotona ja oman poni-identiteettinsä kanssa.
En edes tiedä, mistä aloittaisin. Aloitan siis hyvistä asioista, koska niitä on huomattavasti vähemmän kuin huonoja. Ponin eli Main perheongelmat oli hyvin kirjoitettu juonikuvio. Se oli lastenkirjaan tarpeeksi yksinkertainen, mutta silti aidontuntuinen. Main äiti on uupunut ja koko ajan kiukkuinen. Isä taas on työtön ja haahuilee kotona päivät pitkät saamatta mitään aikaan. Lopulta äidillä menee hermot ja hän lähtee Intiaan jättäen Main ja isän jälkeensä. Mai, joka on jo valmiiksi yksinäinen, ei tiedä mitä tässä tilanteessa tekisi. Valitettavan monet lapset voivat varmasti samaistua Main tunteisiin, kun vanhemmilla ei olekaan kaikki kunnossa ja olo on turvaton. Tämä koko kuvio oli hyvin kirjoitettu eikä sitä selostettu liian tarkasti auki, vaan annettiin lukijan itse ymmärtää tapahtumat. Konfliktin ratkaisu oli ehkä vähän turhan helppo, mutta annan sen lastenkirjassa anteeksi. Oli myös kiva, että kirja pysyi uskollisena Main näkökulmalle. Lukija saa kaiken tiedon perheen ongelmista 6-vuotiaan lapsen näkökulmasta ja se nimen omaan tekee aitouden tunnetta.
Kirjassa on siis kaksi kertojaa, Poni ja Puluboi. Ponin osuudet on kirjoitettu normaalisti selkeällä kirjakielellä ja hänen kohdissaan onkin enemmän perinteinen lastenkirjan tuntu. Puluboin kohdat taas olivat lähinnä rasittavia. Ensinnäkin Puluboi ei käytä r-kirjainta ollenkaan, koska se on pulujen mielestä kiroilua. Lisäksi Puluboin kohdissa tekstin fontti hyppelee isosta pieneen, lihavoidusta kursiiviin. Nämä kaksi asiaa yhdistettyinä tekivät tekstistä paikoittelen vähän vaikeaselkoisen ja ehdottomasti ärsyttävän lukea. Voin vain kuvitella, millaisia ongelmia juuri lukemaan oppineilla voi tämän kanssa olla. Sen lisäksi lukijana tunsin, että minulle puhuttiin alaspäin. Ihme lässytystä ja päähän taputtelua. Siitä pääsemmekin seuraavaan kohtaan, pissakakkahuumoriin. Sitä on paljon. Aivan liian paljon. Puluboin kertojakohdat ovat täynnä sitä. Hyvät, arvoisat, rakkaat lastenkirjailijat. Tämän kohderyhmän ikäiset lapset eivät tarvitse yhtään syytä lisää pissakakkajutuille. Sitä riittää heillä ihan omasta takaa. Ymmärrän, että se voi tuntua helpolta tavalta hauskuuttaa lapsia, mutta vähän kunnioitusta väsyneille vanhemmille ja päiväkoti-ihmisille. He yrittävät parhaansa mukaan kitkeä eritehuutelut minimiin ja tällaiset teokset eivät todellakaan auta asiaa.
Kirjan perimmäinen ongelma on siis se, että Main tarina on oikeasti kiinnostava ja Puluboi on rasittava muka-koominen hahmo, jolla on aivan liikaa sivutilaa tästä kirjasta. Koko kirja on muutenkin liian pitkä. Kenen mielestä tämä kirja tarvitsi lähemmäs 200 sivua? Main perhekonflikti selvitetään aivan liian aikaisin ja sitten jää turhaa aikaa ratkoa rasittavan Puluboin rasittavaa ongelmaa. Puluboin ongelmahan on siis se, että vaimo pitäisi löytyä. Kriteerinä on "vaimo joka munii ja valkoisista puluista tykkään eniten" eli todella syvällistä kamaa. Koko vaimosotku on lähinnä kiusallinen ja tuntuu monissa kohdissa vähän turhalta. Erityismaininnan saa nyt vielä kirjan oma ertyinen rasismin hetki. Puluboi saa päähänsä esittää "intiaania" ja sanoo sen tiimoilta seuraavan järkyttävän hirveän repliikin:
"-E-eeei, lintu vastasi, minä olen vain yksinäinen intiaani. Empaa-tsu-patsu-endaa. Tsiku-endaa, mina puhu nut intiaani-kielta. Ei ummalla suomi-kielta. Huka puka. Intiaani on puhunut."
En edes tiedä, mistä aloittaisin tämän kohdan kanssa. Ensinnäkin, toisen kulttuurin edustajaksi pukeutuminen on loukkaavaa ja alentaa kyseisen kulttuurin edustajan ihmisestä naamiaisasuksi. Tässä lisätään päälle vielä stereotyyppinen ja pilkkaava esitys siitä, miten joku valkoinen ihminen ajattelee "intiaanin" puhuvan. Toiseksi, Amerikan alkuperäisasukkaiden tilanne ja elinolosuhteet eivät ole sieltä parhaasta päästä, vaan he joutuvat edelleen kärsimään valkoisten vallottajien tuhosta ja sorrosta. Reservaateissa on köyhät ja kurjat oltavat ja alkuperäiskansojen jäsenten riski joutua väkivaltaisten rikosten uhreiksi on suuri. Kolmanneksi, eikö olisi jo aika saattaa koko vanha ja väsynyt "intiaanileikki on hauska ja lasten tulee saada leikkiä sitä vaikka se olisi kuinka rasistinen ja loukkaava tahansa" -keskustelu jo hautaan. Ei ole mitään järkeä jatkaa samojen stereotypioiden ja ennakkoluulojen levitystä taas uusille lapsille. Vähän sensitiivisyyttä ja harkintaa kiitos. Ei voi olla liikaa pyydetty.
March 18, 2019
Kuuntelin automatkalla äänikirjana Vesa Vierikon lukemana ja tykkäsin kovasti! Ensimmäinen kosketus Puluboihin ja poniin oli positiivinen yllätys ja luultavasti tartun sarjan muihin osiin myöhemmin. Puluboin tyyli oli hauska ja väkisinkin rupes hymyilyttää. Suosittelen!
December 4, 2017
Töttölöö, ihmiset, linnut ja ponit! Telve, moikka, moljens. (KLÄÄK, olin vähällä käyttää sitä kiellettyä ja lumaa kiljainta!) Elikkä. Nyt kaikki lähimpään kiljakauppaan hommaamaan tämä pelinteellinen, jänskä ja eeelittäin hauska kilja. Nyt vain yks ysi ysi! Ei sisällä pluteiinia, ploileliinia, possuliinia eikä pulveliinia. Eikä etenkään mitään homeista lahkapiilakkaa, hyäk. Sisältää: hillittömästi hulvatonta huumolia. Llloistava pläjäys!
Ja sitten kirjassa on se toinen puoli, surullinen ja vakavaksi vetävä:
"Äidin ilme oli kärsimätön, kun hän repi boleroa parpin päältä.
- Minä en kestä tätä elämää täällä, äiti hikeentyi ja nyt jo melkein huusi: - Minun on päästävä jonnekin! Hermolomalle! Hermolomalle! Hermolomalle!
Olin surullinen äidin puolesta. Minua itketti, kun äiti ei halunnut olla perheessä. Minä toivoin kovasti, että äitikin muuttuisi kummalliseksi ja olisi meidän kanssamme kummallinen."
Puluboin ja Ponin kirja oli tosi positiivinen yllätys, viisi tähteä ja lämmin lukusuositus. Harrastakaa lastenkirjallisuutta, ihmiset! Ja muistakaa syödä lullabullaa.
Ja sitten kirjassa on se toinen puoli, surullinen ja vakavaksi vetävä:
"Äidin ilme oli kärsimätön, kun hän repi boleroa parpin päältä.
- Minä en kestä tätä elämää täällä, äiti hikeentyi ja nyt jo melkein huusi: - Minun on päästävä jonnekin! Hermolomalle! Hermolomalle! Hermolomalle!
Olin surullinen äidin puolesta. Minua itketti, kun äiti ei halunnut olla perheessä. Minä toivoin kovasti, että äitikin muuttuisi kummalliseksi ja olisi meidän kanssamme kummallinen."
Puluboin ja Ponin kirja oli tosi positiivinen yllätys, viisi tähteä ja lämmin lukusuositus. Harrastakaa lastenkirjallisuutta, ihmiset! Ja muistakaa syödä lullabullaa.
March 29, 2019
Tämä kirja oli myönteinen yllätys! En ollut kirjasta kuulemani perusteella ajatellut, että haluaisin lukea sitä itselleni tai lapsilleni, mutta kun päädyimme kuuntelemaan kirjaa Vesa Vierikon onnistuneesti lukemana äänikirjana, kyllä kannatti.
Veera Salmi osaa kirjoittaa. Teksti on sujuvaa ja hauskaa. Kieli on kaiken kaikkiaan piristävän hyvää.
Puluboin ärrän välttelyä jännitin etukäteen ja olin ennakkoluuloinen, mutta heti alusta sekin sai minut puolelleen. Yksityiskohta on myös leikki-ikäisistä lapsista hauska ja toimiva.
Kirjassa on aikamoisen isoja ja painavia tapahtumia ja teemoja, kuten se, että leipääntynyt äiti nostaa kytkintä ja hylkää burnoutissa lapsensa ja miehensä ilmoittamatta minne lähtee tai kuinka pitkäksi ajaksi. Salmi onnistuu kuitenkin luovimaan kaiken keskellä niin, ettei kokonaisuus tunnu raskaalta.
Veera Salmi osaa kirjoittaa. Teksti on sujuvaa ja hauskaa. Kieli on kaiken kaikkiaan piristävän hyvää.
Puluboin ärrän välttelyä jännitin etukäteen ja olin ennakkoluuloinen, mutta heti alusta sekin sai minut puolelleen. Yksityiskohta on myös leikki-ikäisistä lapsista hauska ja toimiva.
Kirjassa on aikamoisen isoja ja painavia tapahtumia ja teemoja, kuten se, että leipääntynyt äiti nostaa kytkintä ja hylkää burnoutissa lapsensa ja miehensä ilmoittamatta minne lähtee tai kuinka pitkäksi ajaksi. Salmi onnistuu kuitenkin luovimaan kaiken keskellä niin, ettei kokonaisuus tunnu raskaalta.
May 8, 2017
Ei tarinallisesti ja kerrontateknisesti oikein sellainen lastenkirja, joka miellyttäisi välttämättä itseäni. Miljöövalinta on piristävä; Hakaniementori ja muu kaupunkikuvasto miellyttivät. Välillä todella hauskaa ja kekseliästä kielenkäyttöä, josta saa lasten kirjoissa yleensä nauttia liian harvoin. Tarina eteni kuitenkin omaan makuuni tahmeasti ja lasten mielenkiintoa kosiskellaan semmosella määrällä kakkapylly-huumoria, että hieman vähempikin olisi täti-ihmiselle riittänyt. :D Samoin aloin tympääntyä Puluboin mainospläjäyksiin, jotka alussa kyllä olivat ihan hauskoja. Ponin äidin väsähtäminen oli erinomainen juoni, mutta se kattoi vain osan kirjasta ja muu osa oli aika hajanaista. Tämä on siskonpojan (3v.) lempparikirjoja, eli hajanainen juoni ei ole ainakaan häntä vieraannuttanut.
January 8, 2019
Puluboi Bartholomeus Palmu on nuori pulupoika Hakaniemen hallin ja torin liepeiltä. Vanhemmat ovat kieltäneet Puluboita ylittämästä Hämeentietä, mutta nuoren pulun veri vetää maailmalle ja vaimokin pitäisi löytää, jotta voisi yhdessä munia. Puluboi haaveilee mainosmiehen ammatista, ja kirjassa onkin Puluboin harjoitusmainospläjäyksiä ikään kuin mainoskatkoina. Kuten arvata saattaa, Puluboi ylittää kuin ylittääkin Hämeentien. Siellä avarassa maailmassa hän kokee seikkailuja ja kohtaa Ponin. Myöhemmin he päättävät kirjoittaa tarinansa kirjaksi.
Kirjan kieli ja huumori ei valitettavasti uponnut minuun.
Kirjan kieli ja huumori ei valitettavasti uponnut minuun.
February 16, 2018
Puluboi ja Poni ei nyt oikein iskenyt vaikkakin äänikirja oli ihan kiva.
Sen verran absurdi tarina että ymmärrän miksi on suosittu mutta ei kauheasti itseä niin hetkauttanut.
Äänikirjaa oli tosin mukava kuunnella. Vesa Vierikko oli lukijana ja hänellä on kyllä miellyttävä ääni.
Sen verran absurdi tarina että ymmärrän miksi on suosittu mutta ei kauheasti itseä niin hetkauttanut.
Äänikirjaa oli tosin mukava kuunnella. Vesa Vierikko oli lukijana ja hänellä on kyllä miellyttävä ääni.
June 6, 2021
Kirjan tarina itsessään hauska ja lapset tykkäävät. Itseäni kuitenkin harmittaa tuo R -> L äänteen retostelu. Entistä enemmän kun on muutenkin näitä puheen ja äänteiden tuottamisen ongelmia lapsilla, niin miksi tehdä siitä ”tavoiteltavaa” asia.
January 22, 2022
Kunhan alun ”Mitä ihmettä mä olen lukemassa” -fiiliksestä pääsee yli, niin kirja ilahduttaa jatkuvasti kielellisellä leikittelyllä ja yllättävillä käänteillä. Maailman voi nähdä niin monin eri tavoin mielikuvitusta käyttämällä. Tätä oli ilo lukea!
September 13, 2017
Ihana Puluboi ja ihana Poni. <3
September 22, 2020
Ihana, hulvaton, mahtava!
January 18, 2017
Moljens ja töttölöö! Pidin tästä kirjasta koska:
1) Tässä oli paljon vänkää huumolia
2) Isoja ja vakavia juttuja huumolin valjolla
3) Puluboi on maailman kovin jätkäpoika!
4) Miksei muka voisi olla tyttö Poni ja isä Lammas?
5) Olen helmoloman talpeessa ja tämä tarjosi vähän sitäkin.
Kiitos.
1) Tässä oli paljon vänkää huumolia
2) Isoja ja vakavia juttuja huumolin valjolla
3) Puluboi on maailman kovin jätkäpoika!
4) Miksei muka voisi olla tyttö Poni ja isä Lammas?
5) Olen helmoloman talpeessa ja tämä tarjosi vähän sitäkin.
Kiitos.
January 2, 2013
Telve, moi ja moljens! Veera Salmen lastenkirja Puluboin ja Ponin kasvamisesta on kerrassaan herttainen ja hauska. Puluboi on poikapulu, joka haaveilee Hämeentien ylittämisestä, vapaudesta ja vaimon löytämisesta. Poni eli Mai on tyttö, joka haluaisi olla poni, mutta on kasvamassa liian isoksi ponileikeistä. Tarinaa kuljettavat eteenpäin vuorotellen minä-muodossa päähenkilöt ja näistä Puluboi ei keltakaikkiaan suostu sanomaan sitä lumaa kiljainta, jolla on pyöleä pää ja jalat eli ällää. Myönnän, että lässytys on raivostuttavaa, mutta tähän kirjaan ja Puluboille se vain yksinkertaisesti sopii. Ja Ponin kertomat pätkät on kirjoitettu normaalilla kielellä, joten se hieman tasapainottaa Puluboin räväkkää tyyliä. Tarinassa on teemoja useampia, vakaviakin ja niitä käsitellään erittäin hienosti. Maininnan ansaitsee myös taitto sekä Emmi Jormalaisen kuvitus. Osuvat nimittäin kirjaan todella hyvin.
February 11, 2017
Aivan mahtava, parasta ja mahtavaa.
October 22, 2014
Tähän hetkeen ja tilanteeseen Puluboin ja Ponin kirja osui kuin nenä päähän, tööt ja moljens! Riehakas Puluboi ja ujo mutta pystyvä Poni kohtaavat kadulla ja päätyvät muuttamaan toistensa elämien suuntaviivoja. Kirjassa on myös vähän surullinen pohjavire, mutta sillä tavalla sopivasti, ja kaikki päättyy kuitenkin hyvin (ette varmaan olisi arvanneet) joten loppukahinoissa tässä ollaan naama hymyssä suin ja mietitään, että milloinkas sen toisen osan saisi jostain.
March 2, 2015
Puluboi ja Poni on ollut pitkään lukulistalla ja nyt se löytyi e-kirjastosta sopivasti. Alun luin kirjaa ääneen ekaluokkalaiselle, joka piti kirjaa tylsänä (erityisesti Puluboita). Loppuun oli pakko lukea itsekseen, että sain tietää, mitä kirjassa tapahtuu. Odotuksissa oli kevyempi tarina, joten hieman yllätyin, mutta ei se mitenkään huono homma ole. Kakkajutut ei oikein uppoa, mutta pululta ne on ihan okei. Seuraavatkin osat pitää lukea...
February 4, 2013
Minä ja Muro on loistava kirja lapsista, mutta ei välttämättä lapsille. Hiukan samaa on Veera Salmen romaanissa. (Kakka)huumori kukkii ja Puluboin hahmo on loistava ällineen kaikkineen, mutta pohjatason surullinen Poni-tarina nousee ainakin aikuisen ajatuksissa lähelle julmuutta. Onnellinen loppu pelastaa, mutta lapsen yksinäisyyttä, hätää, hylkäämistä ja avuttomuutta ei hevin unohda.
November 23, 2012
Joskus vaan toimii. Katsoin kirjan kantta eka kertaa ja mietin, että liian sekava. Kuulin vinkkarikoulutuksessa tyyliin "eksää oo lukenu sitä?" ja pakko oli lukea.
Telve-moljens. Luin. Tykkäsin. Jäi hakkaan päähän ja nyt tartutettu kavereiden lapsille. Haa, varmasti kotona menee hermot.
Telve-moljens. Luin. Tykkäsin. Jäi hakkaan päähän ja nyt tartutettu kavereiden lapsille. Haa, varmasti kotona menee hermot.
August 24, 2015
Pöhkönhauskaa ja vakavaa. Poni on oikeasti Mai-niminen tyttö, joka menee syksyllä ekalle luokalle. Äidin hermoja kiristää. Isä haaveilee ja taiteilee. Puluboi on pulu, joka aikoo itsenäistyä ja löytää itselleen puolison. Puluboin kieli naulatti.
February 10, 2016
Onhan tämä hauska, mutta kaiken ripulihöpsöttelyn keskellä myös vakavaa asiaa. Mieluummin minä otan kuitenkin sen tällä tavalla hauskuutuksen väliin kirjoitettuna. Varmasti kirjan varsinainen kohderyhmä on samaa mieltä.
November 20, 2016
Poikamies Puluboin ja Ponin kirjaan tutustuin kolmasluokkalaisen kummitytön suosituksesta. Aika hulvatonta menoa eikä huutonauru jäänyt vain haaveeksi. Veera Salmi osaa hommansa, kuten Puluboikin omansa. Moljens!
November 22, 2012
Olen aina inhonnut lapsille lässytystä, joten siitä meni heti pari tähteä. Lässytyksen alla on ihan jees tarina ja aihekin on tärkeä, mutta ättä guukuu laikas ja pilistävä mutuHuttu juunouei.
June 30, 2014
Hauska kirja, Vesa Vierikko oli loistava lukija!
December 30, 2014
Nää on niin hauskoja! Pakko lukea ääneen. Lasten kanssa tai ilman :)
July 26, 2015
Omaan makuuni kirja oli liian ahdistava ja surullinen, mutta Puluboi oli kyllä mainio! Hyvä jos lapset tykkäävät.
October 19, 2016
–Toivotan teille onnea matkaanne, herrra Puluboi. Jos joku tekee teille kiusaa, sanokaa vain häntä kakkapyllyksi, Poolis antoi viisaan neuvonsa.
s.73
s.73
Displaying 1 - 28 of 28 reviews