Nuori mies vapautuu sairaalasta, jossa hän on ollut hoidossa tehtyään alaikäisenä julman rikoksen. Toisaalla seitsemän ihmistä kerääntyy hiljentymään ulkosaaristossa sijaitsevalle saarelle. Kohta saarelta löytyy ensimmäinen ruumis. Kun myrsky nousee, kukaan ei enää pääse saarelta pois.
Saara Kesävuoren rikosromaanissa tavataan kirjava joukko henkilöitä, joilla jokaisella on oma syynsä lähteä katolisen kirkon ylläpitämään mietiskelykeskukseen. Yksi heistä, majuri Holma, on saanut tehtäväkseen tutkia epäilyä saareen liittyvästä ihmiskaupasta. Saarella ovat myös sisarukset Senta ja Tyyne. Senta tietää veljensä päässeen vapaaksi mutta ei kerro sitä sisarelleen. Oliko se hänen kohtalokas erehdyksensä?
Viimeiseen vaunuun noustessaan Kodak ajatteli ukkia ja Sentaa, saarta ja Peetun isoveljeä, metsästyskivääriä ja sen huomaamatonta kuljettamista. Ja Sentan hiljaisuutta, jonka loputtua siskoa ei odottaisi muu kuin kuolema. Kun Kodak oli ottanut jätesäkkirullan junasiivoojan kärryistä, hän ei ollut vielä tiennyt, mihin säkkejä käyttäisi. Nyt hän tiesi.
Pidän Kesävuoren kirjoitustyylistä valtavasti, ja haluan tutustua kirjailijan muihin teoksiin, mutta tämän sarjan lukeminen taitaa jäädä ensimmäiseen osaan. Kodak oli hahmona niin epämiellyttävä ja hänen kauttaan fokalisoitu kerronta paikoin niin julmaa, etten halua hahmoa pidemmäksi aikaa elämääni. Hyvin kirjoitettu teos, mutta tämä oli enemmän kuin tarpeeksi mulle.
Ei. Ei vaan ole nämä dekkarit minun juttuni. Kesävuoren kirja alkoi kiinnostavasti nuoren psykopaatin vapautumisesta vankimielisairaalasta. Sitten tarina jumittui katoliseen retriitiin pienellä saarella jossain Suomen ulkosaaristossa, missä alkaa tapahtua murhia ja kaikilla tuntuu olevan joko jotain salattavaa tai päässä vikaa. Mysteeriä lähtee selvittämään varsin epäkiinnostava keski-ikäinen entinen rauhanturvaaja, joka on joutunut jättämään jännittävän elämäntyönsä luodin aiheuttaman vamman vuoksi. Tunnelma ei ole uhkaava, vaan unettava. Teksti ei loista. Henkilöt eivät ole kiinnostavia eivätkä syylliset uskottavia. Genren ystäviin tämä varmaan menee, mutta minulle ei oikein uponnut.
I really loved Saara Kesävuori´s talent in presenting inner evil like Jo Nesbo, in creating suspense like Agatha Christie and writing brilliantly like no one else with her own precise style and plot building. Finnish archipelago gives perfect (dark and windy) surroundings to this mystery which you read in one sitting. Fearing and wanting for more. And more you eventually get in her next mystery Tarkasti vartioitu.Tarkasti vartioitu
Alun päähenkilön kuvaus oli jo niin luotaantyöntävä ja antoi odottaa tosi raakaa rikostarinaa, että meinasin jättää lukemisen sikseen. Päätin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, eikä se onneksi kauttaaltaan ollut ihan niin paha. Ja onneksi satuin pitämään edes Antti Holmasta. Muut henkilöt eivät oikein sytyttäneet eivätkä olleet kovin uskottavia, ja juonikin vihjaili ja lupaili jotenkin paljon enemmän kuin onnistui lopulta tarjoamaan. Hyvin tämän parissa yksi lentomatka vierähti.
Suljetun saaren mysteeri. Pidän Kesävuoren kirjoitustyylistä, psykopaateista ja katolisesta kirkosta Suomessa. Tiivistämisen varaa olisi hiukan ollut, samoin henkilöhahmojen syventämistä - onneksi sarja jatkuu.
Hassua lukea Saarroksissa -kirjaa samaan aikaan kun televisiossa pyörii minisarja Agatha Christien romaanista Eikä yksikään pelastunut (Kymmenen pientä neekeripoikaa).
Pieni tauko Kesävuoren romaaneissa - ja täytyy myöntää että olin unohtanut kuinka hyvä hän onkaan.