What do you think?
Rate this book
Neuromaani
Serotoniini on hyvä renki mutta huono isäntä.
Meillä kaikilla on sellaiset. Aivot. Miehillä ne ovat suuremmat kuin naisilla, mutta jos motorisista tehtävistä huolehtivat liikealueet poistetaan, naisaivot voittavat kokokilpailun ylivoimaisesti. Miksi silti tunnetuimmat suomalaiset aivotutkijat ovat olleet miehiä?
Paavo Riekkinen ja Urpo Rinne ovat tehneet aivotutkimuksesta petosten taidetta, rationaalisuuden sekasortoa. Heidän värikkäät vaiheensa ovat kaikkien tiedossa. Viisarit aivotutkijan kravatissa eivät liiku. Miljoonia on ohjattu väärille tileille. Yli-Juonikas selvittää taustat – kaikelle on myös yliluonnollinen selitys! Neuromaani on Paavo Riekkisen ja myrkkysateenvarjon kohtaaminen leikkauspöydällä. Aidanseipään ja susikoiran avoliitto sveitsiläisellä lenkkipolulla.
Jaakko Yli-Juonikas sekoittaa virtuoosimaisesti kirjallisuuden lajityyppejä trilleristä potilaskertomukseen, scifistä kansallisromantiikkaan ja roskaromaanista proosarunoon.
FM Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on vapaa kirjoittaja ja suomentaja. Hillitön, haastava ja palkitseva Neuromaani vie lukijaa äärimmäisestä tunnelmasta toiseen. Samaa viistoa tyyliä edustavat myös tekijän aiemmat kirjat Valvoja ja Uneksija.
Meillä kaikilla on sellaiset. Aivot. Miehillä ne ovat suuremmat kuin naisilla, mutta jos motorisista tehtävistä huolehtivat liikealueet poistetaan, naisaivot voittavat kokokilpailun ylivoimaisesti. Miksi silti tunnetuimmat suomalaiset aivotutkijat ovat olleet miehiä?
Paavo Riekkinen ja Urpo Rinne ovat tehneet aivotutkimuksesta petosten taidetta, rationaalisuuden sekasortoa. Heidän värikkäät vaiheensa ovat kaikkien tiedossa. Viisarit aivotutkijan kravatissa eivät liiku. Miljoonia on ohjattu väärille tileille. Yli-Juonikas selvittää taustat – kaikelle on myös yliluonnollinen selitys! Neuromaani on Paavo Riekkisen ja myrkkysateenvarjon kohtaaminen leikkauspöydällä. Aidanseipään ja susikoiran avoliitto sveitsiläisellä lenkkipolulla.
Jaakko Yli-Juonikas sekoittaa virtuoosimaisesti kirjallisuuden lajityyppejä trilleristä potilaskertomukseen, scifistä kansallisromantiikkaan ja roskaromaanista proosarunoon.
FM Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on vapaa kirjoittaja ja suomentaja. Hillitön, haastava ja palkitseva Neuromaani vie lukijaa äärimmäisestä tunnelmasta toiseen. Samaa viistoa tyyliä edustavat myös tekijän aiemmat kirjat Valvoja ja Uneksija.
650 pages, Paperback
First published September 1, 2012
20 people are currently reading
390 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
June 4, 2018
Aika luovuttaa. Joskus joulunpyhinä jaksoin tätä käydä läpi, seurata viitteitä ja piirtää karttaa reitistä kirjan halki. Katsoisin lukeneeni noin puolet – jos kaavioni pitävät paikkansa, olen lukenut kaiken, mitä seurasi ensimmäisen haarautumisen toisesta puolikkaasta.
Tekstille sinänsä neljä tähteä; pidän siitä mitä Yli-Juonikas tässä tekee. Valittu formaatti vain estää täysin kirjasta nauttimisen. Pomppiminen luvusta toiseen on raskasta ja muutaman ensimmäinen valinnan jälkeen vain rasittavaa ja lukijalle vihamielistä, ei enää hauskaa, kiinnostavaa tai kekseliästä.
Suosittelen siis lämpimästi Jatkosota-extraa, jossa saa nauttia Yli-Juonikkaan kieroista oivalluksista ihan tavallisessa, helposti luettavassa muodossa. On siihenkin saatu kaikenlaista ovelaa sotkettua mukaan, vaikka teksti eteneekin selkeässä järjestyksessä.
Tekstille sinänsä neljä tähteä; pidän siitä mitä Yli-Juonikas tässä tekee. Valittu formaatti vain estää täysin kirjasta nauttimisen. Pomppiminen luvusta toiseen on raskasta ja muutaman ensimmäinen valinnan jälkeen vain rasittavaa ja lukijalle vihamielistä, ei enää hauskaa, kiinnostavaa tai kekseliästä.
Suosittelen siis lämpimästi Jatkosota-extraa, jossa saa nauttia Yli-Juonikkaan kieroista oivalluksista ihan tavallisessa, helposti luettavassa muodossa. On siihenkin saatu kaikenlaista ovelaa sotkettua mukaan, vaikka teksti eteneekin selkeässä järjestyksessä.
August 29, 2025
nyt mun on ehkä pakko merkata tää luetuks koska tässä on kestäny niin pitkään vaikken oo ollu enää aikoihin varma et missä kohassa meen. luin tän arviolta läpi ehk sillee 0.75-2 kertaa. tää on niin nerokas ja niin kiero ja onnistuu yllättämään joka käänteessä. toi koko rakenne on todella vaikuttava, ei pelkästään ilmiselvän kokeilevan interaktiivisuutensa puolesta, vaan myös sen, et miten oivaltavasti toi koko aivohärdelli saadaan ajoittain jopa uskottavaan muotoon. niinku et välillä unohtaa kuka toi puhuja oikeesti onkaan ja miks mä/puhuteltu sitä kuuntelee. tää osu myös ihan tismalleen mun huumorintajuun jota mä en ennalta odottanu yhtään. istuin himassa yksin ja luin tätä ja nauroin ääneen aina vähän väliä. mut joo, 10/10 kirja, helposti suomiproosan hall of fameen. 👍👍👍ennakkosuosikki mun vuoden paras kirja tittelin saajaksi
August 23, 2015
At the end of the book, I do not know if I read all of Neuromaani. The post-modernist/-humanist novel leads the reader on a (mostly) merry chase through a labyrinth of choices that allegedly imitate in a simplistic fashion the way our minds work. It is a mishmash of random events, warped characters, intertextuality and (pseudo?-)scientific data that in most parts manages to keep a reader, who is not afraid of a little extra work, interested.
The novels starts fairly normally if already displaying an odd set of humour in chapter one, but shows its true colour at the end of the second one, where the reader is given a choice: jump to chapter 122 or 142 according to how one wants to see the story progress. From here on end the reader has several choices including pushing forward like you do with a regular novel and be frustrated and most likely overwhelmed by the non-consecutive and seemingly random order of chapters, or follow the suggestions that await in one form or another at the end of almost everyone of the successive chapters one way or another. I tried due perhaps to perfectionism, follow all the choices until I ran into a wall, returned back and took the other route. As a consequence, I had as many as six separate bookmarks amidst the pages at one time and, like said, still don't know if I read all of the books chapters...
Not that you have to do it this way: You can certainly follow the strands, perhaps, choosing to make, for example, Gereg's, the most central characters, life as difficult as possible by perhaps trying to get him killed or perhaps simply find out what are the economical crimes perpetrated by neuro-researchers to which the book alludes. Along the way you might be amused, often frustrated, but possible even learn a few things about human neurology unless you become too suspicious of the information given in the book simply because of the untrustworthiness of the characters.
It is a difficult novel, but at times entertaining if nothing else. It seemingly attempts to be The Garden of Forking Paths for the 21st century, which it succeeds in its maze-like narration and clever little sidesteps, but sometimes it is too self-aware and the prose does not match its idols deft hand throughout the 650 pages. Sometimes the reader is left wandering among the pages not for their enjoyment, but for simply escaping the pages by finally getting to a acceptable end.
The novels starts fairly normally if already displaying an odd set of humour in chapter one, but shows its true colour at the end of the second one, where the reader is given a choice: jump to chapter 122 or 142 according to how one wants to see the story progress. From here on end the reader has several choices including pushing forward like you do with a regular novel and be frustrated and most likely overwhelmed by the non-consecutive and seemingly random order of chapters, or follow the suggestions that await in one form or another at the end of almost everyone of the successive chapters one way or another. I tried due perhaps to perfectionism, follow all the choices until I ran into a wall, returned back and took the other route. As a consequence, I had as many as six separate bookmarks amidst the pages at one time and, like said, still don't know if I read all of the books chapters...
Not that you have to do it this way: You can certainly follow the strands, perhaps, choosing to make, for example, Gereg's, the most central characters, life as difficult as possible by perhaps trying to get him killed or perhaps simply find out what are the economical crimes perpetrated by neuro-researchers to which the book alludes. Along the way you might be amused, often frustrated, but possible even learn a few things about human neurology unless you become too suspicious of the information given in the book simply because of the untrustworthiness of the characters.
It is a difficult novel, but at times entertaining if nothing else. It seemingly attempts to be The Garden of Forking Paths for the 21st century, which it succeeds in its maze-like narration and clever little sidesteps, but sometimes it is too self-aware and the prose does not match its idols deft hand throughout the 650 pages. Sometimes the reader is left wandering among the pages not for their enjoyment, but for simply escaping the pages by finally getting to a acceptable end.
February 9, 2020
Onhan se nerokas rakenne ja analogia aivoihin on ihan mielettömän hyvä, toimiva, assosiaatioverkostahan molemmissa on kyse. Myös tuttuja tunteita "mitenkäs tähän nyt tultiin" ja "tämä ajatusketju päättyy nyt tähän". Tietysti olisi ollut kiva nauttia myös perinteisemmästä annista, juonesta tai jostain, tai siitä, että "seikkailukirjan" rakenne olisi toiminut paremmin, eli kaikkiin lukuihin olisi päässyt jotain reittiä kirjan alusta.
Valtava määrä materiaalia on tosi kiinnostavaa silloinkin, ja etenkin silloin, kun se on pseudotieteitä tai salaliittoteorioita. Luettuani kirjan arvostan entistä enemmän immersiivistä Neuromaani-teatteriesitystä Marian sairaalassa v. 2016, kuinka siihen oli suodatettu kirjan mehevimpiä paloja.
Valtava määrä materiaalia on tosi kiinnostavaa silloinkin, ja etenkin silloin, kun se on pseudotieteitä tai salaliittoteorioita. Luettuani kirjan arvostan entistä enemmän immersiivistä Neuromaani-teatteriesitystä Marian sairaalassa v. 2016, kuinka siihen oli suodatettu kirjan mehevimpiä paloja.
July 24, 2015
Tämä Myöhempien Aikojen Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet — tai tälle vuosituhannelle päivitetty Monty Pythonin sketsikollaasi — viihdyttänee samoja henkilöitä, joita nuo mainitut tekeleet viihdyttävät (ja vice versa). Minä jaksoin ehkä muutaman kymmenen sivua, kunnes saavuin ensimmäiseen epäjohdonmukaiseen umpikujaan. Enpä jaksanut etsiä uutta jatkokohtaa, kun pari korjausliikettä eivät tuoneet tarinaan sen enempää selvyyttä. Ei jatkoon.
October 8, 2012
Hillitön. Hillitön! Rohkeille lukijoille.
May 5, 2025
Kun Hesari julkaisi joulukuussa 2024 listan kriitikkojen mielestä 100 merkittävimmästä kotimaisesta kaunokirjallisesta teoksesta 2000-luvulla, ajattelin, että onhan tuon listan (loputkin) kirjat luettava. niinpä lukulistalle nousi myös Neuromaani, jota tätä ennen olin onnistunut välttelemään. Välttely oli perustunut siihen, etten ajatellut kirjan olevaan mikään lukunautinto, ja kun jo muutaman ergodisen tekstin olin lukenut, niin ajattelin tyylinkin olevan riittävän tuttu.
Päätinkin lukea kirjan itsepäisesti lineaarisesti, eli etenin Neuromaanissa ihan normaalisti sivujärjestyksessä, vaikkei se kirjoittajan tarkoittama lukutapa ehkä ollutkaan. Sen verran annoin periksi, että joka luvun lopuksi kävin kurkkaamassa ehdotettu(j)a jatkoluku(j)a. Lukemisen edetessä ymmärrys kokonaisuudesta (siinä määrin kuin se on mahdollista) kasvoi, mutta yllättävän hyvin jokaista puolen-muutaman sivun mittaista lukua pystyi lukemaan myös itsenäisenä kokonaisuutena.
Mistään lukunautinnostahan Neuromaanissa ei ole kysymys vaan hyvin kokeellisesta kirjallisuudesta. Kun asiasta on tehty jo useita opinnäytteitä ihan väitöskirjaksi asti, en nyt sen syvällisemmin käy ruotimaan kokonaisuuden monia osioita. Totean vain, että ihan mielenkiintoisesti kirja sai miettimään tutkimusetiikkaa ja ihmisaivojen toimintaa, ja välillä lukemastaan pystyi jopa huvittumaan. Ison osan aikaa kirjan läpikahlaamisessa oli kuitenkin kysymys ihan vain puurtamisesta tekstimassan läpi.
TJEU: https://enneuni.wordpress.com/2013/12...
Päätinkin lukea kirjan itsepäisesti lineaarisesti, eli etenin Neuromaanissa ihan normaalisti sivujärjestyksessä, vaikkei se kirjoittajan tarkoittama lukutapa ehkä ollutkaan. Sen verran annoin periksi, että joka luvun lopuksi kävin kurkkaamassa ehdotettu(j)a jatkoluku(j)a. Lukemisen edetessä ymmärrys kokonaisuudesta (siinä määrin kuin se on mahdollista) kasvoi, mutta yllättävän hyvin jokaista puolen-muutaman sivun mittaista lukua pystyi lukemaan myös itsenäisenä kokonaisuutena.
Mistään lukunautinnostahan Neuromaanissa ei ole kysymys vaan hyvin kokeellisesta kirjallisuudesta. Kun asiasta on tehty jo useita opinnäytteitä ihan väitöskirjaksi asti, en nyt sen syvällisemmin käy ruotimaan kokonaisuuden monia osioita. Totean vain, että ihan mielenkiintoisesti kirja sai miettimään tutkimusetiikkaa ja ihmisaivojen toimintaa, ja välillä lukemastaan pystyi jopa huvittumaan. Ison osan aikaa kirjan läpikahlaamisessa oli kuitenkin kysymys ihan vain puurtamisesta tekstimassan läpi.
TJEU: https://enneuni.wordpress.com/2013/12...
June 27, 2024
Luin tämän osittain lukupiirissä. Osittain siksi, että tämä ei ole tavallinen alusta–loppuun-kokemus vaan seikkailu ympäri kirjan sivuja.
Koin tämän normaalia kirjaa työläämmäksi, minkä vuoksi tätä olikin mukava napostella luku tai pari kerrallaan eteenpäin. Lukemisen tueksi jouduin piirtämään itselleni mindmappia, jotta osaisin navigoida seikkailussa itseäni takaisin ja vielä lukemattomiin suuntiin.
Kokemuksena tämän lukeminen oli virkistävää. Pidin kovasti kirjan humoristisesta, tiedekirjaa muistuttavasta visuaalisesta tyylistä sekä erilaisista kirjoitustyyleissä ympäri kirjan. Lukupiirin tapaamisessa oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia, millaisiin tilanteisiin kukakin oli teoksessa päätynyt. Toisaalta seikkailun hyppiessä sinne sun tänne minun oli toisinaan vaikea muistaa, kuka tässä kirjassa oli missäkin roolissa ja hahmottaa kokonaiskuvaa tarinasta.
Suosittelen luettavaksi erilaisena kokemuksena.
Koin tämän normaalia kirjaa työläämmäksi, minkä vuoksi tätä olikin mukava napostella luku tai pari kerrallaan eteenpäin. Lukemisen tueksi jouduin piirtämään itselleni mindmappia, jotta osaisin navigoida seikkailussa itseäni takaisin ja vielä lukemattomiin suuntiin.
Kokemuksena tämän lukeminen oli virkistävää. Pidin kovasti kirjan humoristisesta, tiedekirjaa muistuttavasta visuaalisesta tyylistä sekä erilaisista kirjoitustyyleissä ympäri kirjan. Lukupiirin tapaamisessa oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia, millaisiin tilanteisiin kukakin oli teoksessa päätynyt. Toisaalta seikkailun hyppiessä sinne sun tänne minun oli toisinaan vaikea muistaa, kuka tässä kirjassa oli missäkin roolissa ja hahmottaa kokonaiskuvaa tarinasta.
Suosittelen luettavaksi erilaisena kokemuksena.
July 31, 2018
Skitsofreenikon ajatusmaailmaa simuloiva choose-your-adventure -pelikirja. Kirjassa ei ole varsinaista juonta: lukija seuraa Gereg Bryggman -nimisen paranoidin skitsofreenikon (joka on ehkä aikanaan opiskellut neurotieteitä) päivää ja tekee valintoja Geregin puolesta. Suuri osa valinnoista on merkityksettömiä ja/tai johtavat outoihin umpikujiin. Koska Gereg on harhainen, ei kirjan tapahtumissa aina ole hirveästi logiikkaa.
Yksi jatkuva teema kirjassa on kahden johtavan neurotieteilijän tekemä miljoonien arvoinen tutkimusrahojen kavallus, ja sen myötä laajemminkin tieteenteon etiikka. Kirjassa käydään läpi neurotieteitä, pseudotieteitä ja salaliittoteorioita, usein täysin sekaisin ja tekemättä näiden välille eroa.
Erittäin hauska; vaikka ei yhtä hulvaton kuin Jatkosota-extra, niin uskoisin,että tämä kestää aikaa paremmin.
Yksi jatkuva teema kirjassa on kahden johtavan neurotieteilijän tekemä miljoonien arvoinen tutkimusrahojen kavallus, ja sen myötä laajemminkin tieteenteon etiikka. Kirjassa käydään läpi neurotieteitä, pseudotieteitä ja salaliittoteorioita, usein täysin sekaisin ja tekemättä näiden välille eroa.
Erittäin hauska; vaikka ei yhtä hulvaton kuin Jatkosota-extra, niin uskoisin,että tämä kestää aikaa paremmin.
November 14, 2024
Hyvä on myönnän tappioni ja voin hyvillä mielin jättää aivotutkijan unelmat johonkin tämän "valitse oma tarinasi" tyylisen kirjan väliin ja palauttaa sen kirjastoon jonkun muun mietittäväksi.
Luin lopulta kirjasta 82 lukua:
1-3, 5-6, 9, 11, 23 , 25-26, 29, 31-33,37, 39, 41, 47, 49, 50, 53-55, 58, 63- 64, 70, 73,75, 80, 87, 91, 97, 100-104, 109-112, 114, 116-117,119, 123, 128-129, 132, 137-138, 140, 146, 148-149, 152-157, 165-166, 180, 184-185, 188, 194-195, 203-207, 218, 220-222, 225, 231, 228
Tämänjälkeen kirja rupesi ohjaamaan minut jatkuvasti jo lukemieni lukujen perään ja lukemisen sijaan huomasin plärääväni kirjaa edes takaisin löytääkseni luvun. (Käytin kirjaa lukiossa kahta erilaista kaaviota pysyäkseni mukana).
Luin lopulta kirjasta 82 lukua:
1-3, 5-6, 9, 11, 23 , 25-26, 29, 31-33,37, 39, 41, 47, 49, 50, 53-55, 58, 63- 64, 70, 73,75, 80, 87, 91, 97, 100-104, 109-112, 114, 116-117,119, 123, 128-129, 132, 137-138, 140, 146, 148-149, 152-157, 165-166, 180, 184-185, 188, 194-195, 203-207, 218, 220-222, 225, 231, 228
Tämänjälkeen kirja rupesi ohjaamaan minut jatkuvasti jo lukemieni lukujen perään ja lukemisen sijaan huomasin plärääväni kirjaa edes takaisin löytääkseni luvun. (Käytin kirjaa lukiossa kahta erilaista kaaviota pysyäkseni mukana).
April 4, 2018
Mielenkiintoinen kirja. Seuraamani tarina päättyi mielestäni ihan liian äkkiä ja sen jälkeen yritin hypätä uudelleen tarinaan mukaan. Luin myös lukuja peräkkäin, koska tuntui että niin paljon jäi lukematta. Nytkään en tiedä olenko lukenut kaikkia. Ei silti haitannut. Pidin tyylistä, sisällöstä, alaviitteistä, ulkoasusta. Kaikesta siis.
September 13, 2019
Tää ei ollut yhtään niin hyvä kuin edellisellä lukukerralla. En tiiä mistä se johtuu.
November 16, 2020
Kenties kronologinen lukutapa olisi ollut epäonnista "choose your own adventurea" toimivampi.
Read
January 2, 2026kieltämättä erinomainen joulupyhäkirja
January 15, 2014
Neuromaani mukailee ja tekee pilaa tieteellisen kirjoittamisen maneereista: lähdeviitteitä on paljon, ristiinviittauksiakin.
Rakenne on ehkä jossain määrin menneiltä ajoilta tuttu interaktiivinen hyperteksti, jossa teksti kehottaa hyppäämään milloin mihinkin lukuun. Toisaalta tarina ei varsinaisesti ole suoraviivainen, joten eipä sillä lukujen järjestyksellä niin väliä ole - langat katoavat jossain vaiheessa kuitenkin. Tässä on kirja, jonka olisin halunnut lukea e-kirjana. Lukija hyötyisi modernimmasta formaatista aivan varmasti, enkä usko, että se tekisi pahaa itse kirjallekaan.
Joitakin satoja sivuja luettuani totesin, että kirja ei enää kulkenut mukana matkoilla eikä sitä tullut kotonakaan avattua. Romaanin ei tarvitse olla lineaarinen, mutta tähän en ilmeisesti ole vielä aivan valmis.
Rakenne on ehkä jossain määrin menneiltä ajoilta tuttu interaktiivinen hyperteksti, jossa teksti kehottaa hyppäämään milloin mihinkin lukuun. Toisaalta tarina ei varsinaisesti ole suoraviivainen, joten eipä sillä lukujen järjestyksellä niin väliä ole - langat katoavat jossain vaiheessa kuitenkin. Tässä on kirja, jonka olisin halunnut lukea e-kirjana. Lukija hyötyisi modernimmasta formaatista aivan varmasti, enkä usko, että se tekisi pahaa itse kirjallekaan.
Joitakin satoja sivuja luettuani totesin, että kirja ei enää kulkenut mukana matkoilla eikä sitä tullut kotonakaan avattua. Romaanin ei tarvitse olla lineaarinen, mutta tähän en ilmeisesti ole vielä aivan valmis.
March 28, 2016
En väitä lukeneeni kirjaa sanasta sanaan, enkä ymmärtäneeni sisällöstä paljoakaan, mutta se ei taida olla kirjan tarkoituskaan?! Olihan aikamoinen pläjäys, ei voi muuta sanoa. Kirja päätyi pääsiäisviikonlopun lukemistoon ihan siitä syystä, ettei tätä jättipaksua kirjaa viitsi raahata mukana työmatkoilla, ja toisaalta, koska tällä sain kuitattua Helmet-lukuhaasteeni viimeisen kohdan 'Kirjasammon päivän täkynä ollut kirja 2016' :)
-80-luvulla olin yhden kirjan päähenkilön, professori Paavo Riekkisen, koulutettavana Kuopiossa, aikana ennen rahasotkujaan ja tuomioitaan. Erityismielenkiinnolla luin siis osioita, jotka koskivat tätä mielikuvissani varsin originellia herraa.
-80-luvulla olin yhden kirjan päähenkilön, professori Paavo Riekkisen, koulutettavana Kuopiossa, aikana ennen rahasotkujaan ja tuomioitaan. Erityismielenkiinnolla luin siis osioita, jotka koskivat tätä mielikuvissani varsin originellia herraa.
April 28, 2015
Jokohan sitä ois saanut kyllikseen lukijalle kettuilua. Ihan hauska. Vähän älytön ja lopuksi,kun rupesi hyppelemään edestakaisin jos joku reitti oli umpikuja, hajosi pakka aika hyvin, mutta eipä sitä alkujaankaan mikään hirveen kiinteesti kasassa pitänyt. Turku oli kiva ympäristö :)
Tuo oman valinnan mukaan eteneminen sai tän tuntumaan tosi nopealukuiselta kirjalta. Lopulta kuitenkin oli vaan pakko jatkaa,kun "jos vielä yhden luvun lukisi"-syndrooma jäi päälle. Melkoinen neurologinen "tutkimusraportti" :D
Tuo oman valinnan mukaan eteneminen sai tän tuntumaan tosi nopealukuiselta kirjalta. Lopulta kuitenkin oli vaan pakko jatkaa,kun "jos vielä yhden luvun lukisi"-syndrooma jäi päälle. Melkoinen neurologinen "tutkimusraportti" :D
March 8, 2025
Neuromaani on ihan älytön teos. Tuskin olisin ikinä uskaltanut tarttua tähän, mutta ponisarjan jatkoa varten vaikuttaa siltä, että Neuromaani ja Jatkosota-extra olisi parempi lukea ensin, ja minähän sitten luin. Vietin kolme mielipuolista päivää tätä lukien, ja en tiedä oliko siitä seurannut aivojen sulaminen hyvä vai huono asia :D Eheämmällä tarinalla olisin harkinnut viittä tähteä jo siksi, että kuka edes keksii tehdä jotain tällaista? En ole aivan varma mitä luin, mutta vaikutuksen se teki ainakin. Huhhuh.
June 26, 2013
Neuromaanissa on ihan järjettömän mielenkiintoinen ja rajoja rikkova rakenne. Välillä se kääntyi vähän itseään vastaan. Hieno tapa yhdistää romaani ja tietokirjallisuus.
April 17, 2015
Toistaiseksi luettu!
Read
April 27, 2019ööö
Displaying 1 - 21 of 21 reviews