Rauta-antura

Äitini suku #8

by Antti Tuuri

Sotamies Heikki Ojala joutuu yhdeksäntoistavuotiaana Kannaksen suurtaisteluihin venäläisiä vastaan. Kun aselepo on solmittu, Ojalan joukko-osasto viedään Ouluun ja sieltä laivoilla valtaamaan Tornion kaupunki saksalaisilta.

Tornion ankarien taistelujen jälkeen suomalaiset joukot seuraavat saksalaisia, jotka hävittävät ja miinoittavat Lappia perääntyessään kohti pohjoista. Joukkue, johon Ojala kuuluu, kotiutetaan Kolarissa ja määrätään kuljettamaan etelään suomalaisia naisia, jotka saksalaiset sotilaat ovat hylänneet. Heikki Ojala joutuu näkemään sodan tuhot ja ihmisten raakuuden nuoria naisia kohtaan.

Genres: Historical Fiction, Fiction

336 pages, Hardcover

First published September 1, 2012

About the author

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Tuuri kertojana:
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

Reviews

[Juha · Rating 4 out of 5]

Antti Tuuri kirjoittaa erittäin hyvin. Lakooninen huumorinsa puree, vaikka asiat ovat vakavia. Erittäin kiinnostavaa historiallista tarinaa.

[Mikko Saarinen · Rating 4 out of 5]

Kuten Tuurin Talvisota, tämäkin toimi hyvin äänikirjana - kuin kuuntelisi sotaveteraanin omakohtaista muistelua. Hieno kuvaus Lapin sodan alkuvaiheesta, suhteesta entisiin aseveljiin saksalaisiin, pohjoissuomalaisesta yhteiskunnasta ja puolustusvoimista jatkosodan jälkimainingeissa ja saksalaisten kanssa seurustelleiden naisten asemasta. Odotan mielenkiinnolla Aku Louhimiehen filmatisointia.

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Antti Tuuri kirjoittaa tavallisten ihmisten tarinoita, joita ei koulukirjoista Suomen sodista kerrota. Tuttu lakoninen ääni sopii hyvin kuvaamaan vilua, nälkää ja sotatyön absurdeja tilanteita. Henkilöt se jättää tällä(kin) kertaa etäisiksi. Kirjaan pohjautuvaan Lapin sota -elokuvaan on lisätty outoja kohtauksia, joiden tarkoitus lienee enemmänkin myydä elokuvaa kuin syventää kirjan sanomaa.

[Aki Hummasti · Rating 3 out of 5]

Ei ihan parasta Tuuria, mutta ei kaikkein huonointakaan. Ei kuitenkaan yllä "Äitini suku"-sarjassakaan edellisen osan(Ikitie) tasolle. Kerronta ja huumori ovat juuri sitä, mitä Tuurilta voi odottaa. Hahmot, kertojaa lukuun ottamatta jäävät jotenkin pinnallisiksi, ja tuntuu että tapahtumat vain pomppivat paikasta toiseen. Vähän enemmän kyllä odotin, Tuurin saavan Lapin sodasta irti.

[Samuli · Rating 3 out of 5]

Lakonisen jäyhä ilmaisu ja kuiva huumori kukkivat tässäkin tarinassa. Kerronta vetää eteenpäin, joskin hiukan pomppien. Ei tämä parasta Tuuria kuitenkaan ollut. Tapahtumat ja henkilöt jäävät jotenkin irrallisiksi.

[Milja Fromholtz · Rating 2 out of 5]

Kulkija oli jättänyt UKK-puiston Ylemmän Kiertämäjärven tuvalle tämän kirjan. Illansuussa oli hauskaa lueskella, kun yleensä vaelluksilla ei tule kannettua kirjaa. Teemana Lapin sota sopi hyvin jänkhän tunnelmaan, mutta muutoin tyyli ei ollut ihan ominta.

[Mika · Rating 4 out of 5]

Antti Tuuri ja historiallinen romaani. Pettämätön yhdistelmä.