Seesteinen kesäkaupunki-idylli särkyy varhaisen koiranulkoiluttajan parkaisuun. Maassa on kuollut mies haudattuna olkapäitään myöten kosteaan rantahiekkaan. Vain ruhjottu pää pilkottaa tiiviiksi poljetusta maasta.
Kun Hankoon muuttanutta tytärtään tervehtimään saapunut Ruben Waara samana aamuna nousee Pensionaatti Helenin terassille, hän astuu keskelle tapahtumaketjua, joka hetkessä muuttaa rauhalliset lomasuunnitelmat painajaiseksi. Väkivalta ja himo, raha ja rakkaus, petos ja kosto kietoutuvat yhteen. Kaikilla ja kaikella on menneisyytensä, mikään ei ole sitä miltä päällepäin näyttää. Auringon ja pitsihuviloiden kaupungin pimentävät verenkarvaiset pilvet.
Eikä aikaakaan, kun satamasta löytyy seuraava ruumis.
Luin joitakin vuosia sitten mökillä sattumalta löytyneen Waara-sarjan myöhemmän osan. Tapahtumapaikka Hanko oli mukava uutuus, siellä on tullut käytyä kai kerran, joten en tunne paikkaa juuri lainkaan. Se, että keski-ikäinen yrittäjä on yhtäkkiä tapahtumien keskipisteessä ja ratkoo rikoksia, oli hieman outoa, mutta meni läpi silloin. Sitten bongasin tämän sarjan avausosan kirjaston kierrätyshyllystä ja olihan se otettava lukulistalle. Tosin tämä opus lojui luettavien hyllyssä aika tovin, ennen kuin sen nappasin männä viikolla kouraan ja annoin mennä.
Helppoa luettavaa, tarina rullaa kevyesti eteenpäin. Dialogi on välillä tietenkin hyvin kirjamaista, eikä tunne välity kirjakielisestä ulosannista ihan niin kuin voisi kuvitella. Juoni on aika helppo seurattava ja Waaran suorittama whodunnit-selvitys suht rentoa luettavaa. Pakko sanoa kuitenkin vielä tähän loppuun, että on aika hassua näin tällaisessa aika vähän murhia jne kokevassa maassa, että kun parin päivän sisään tapahtuu kaksi murhaa ja talokin palaa, etteivät sivulliset kansalaiset välitä asiasta yhtään mitään.
Matti Remeksen Tappotanssi aloitti Ruben Waara-sarjan varsin mallikkaalla tavalla. Uhri löytyi heti kirjan alussa. Tapahtumat sijoittuivat Hankoon, jossa Ruben Waaran tytär Vera asui perheineen vaaleanpunaisessa pitsihuvilassa. Hanko oli upea lomapaikka, mutta Ruben Waara ei osannut kuvitellakaan, että hän ja hänen tyttärensä perhe joutuisivat keskelle rikostapahtumia. Mielessä oli vain kesäloma ja rentoutuminen. Tytär oli varannut hänelle huoneen Pensionaatti Helenistä, ja itse punatukkainen Helen sai veret virtaamaan kuumasti sinkkuna elelevän viisikymppisen Waaran suonissa.
Matti Remeksen Tappotanssi on Ruben Waara sarjan ensimmäinen teos. Tapahtumapaikka on Hanko, joten kaupungin tuntevat varmaan pitävät dekkarista. Teos ei herätä mitään suuria tunteita, mutta kyllä sitä kuunteli pitkällä automatkalla mielummin kuin radiotoimittajien höpinöitä. Rikosmysteeri oli mielenkiintoisesti rakennettu, mutta henkilöhahmot jäivät hieman pinnallisiksi. Vielä on harkinnassa jatkanko sarjan seuraavien osien kuuntelemista. Pisteet 7/10.
Matti Remeksen Tappotanssi on Ruben Waara sarjan ensimmäinen teos. Tapahtumapaikka on Hanko, joten kaupungin tuntevat varmaan pitävät dekkarista. Teos ei herätä mitään suuria tunteita, mutta kyllä sitä kuunteli pitkällä automatkalla mielummin kuin radiotoimittajien höpinöitä. Rikosmysteeri oli mielenkiintoisesti rakennettu, mutta henkilöhahmot jäivät hieman pinnallisiksi. Vielä on harkinnassa jatkanko sarjan seuraavien osien kuuntelemista. Pisteet 7/10.
This wasn't brilliant, but for a first novel in a crowded market, it works, more or less. Its setting is what I read it for -- Hanko. I was almost tempted to add a third star, since I had managed to both read and listen to the whole novel in Finnish (BookBeat: Nothing Beats A Good Book!) and had understood 90% of it, which was sufficient. But let's see how Matti's later offerings improved!