Luin teoksen aikanaan sosiaalitieteen pääsykoetta varten. Kirjasta sovellettu artikkeli ”Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan” summaa hyvin Allardtin hyvinvointiteoriaa ja sen kehittelyä.
Allardtin neliapila -malli: Having, Loving, Doing, Being
Hyvinvoinnin ja onnellisuuden mittaaminen edellyttää teoriaa ja käsitystä siitä, mitä hyvinvointi on. Suomea on pitkään profiloitu ”maailman onnellisimmaksi maaksi” mittareilla, jotka perustuvat lähinnä BKT:n mittaamiseen ja abstrakteihin kysymyksiin siitä, onko henkilö mielestään lähellä ”maksimionnellisuuttansa”.
Vaihtoehtoisia malleja on esitetty, kuten tätini pro gradu -tutkielma lukiolaisten onnellisuuskäsityksistä osoittaa. Allardt on uranuurtaja tällaisen mallin kehittämisessä ja vaihtoehtoisen talousmallin luomisessa, joka lisäisi sekä hyvinvointia että talouskasvua kestävällä tavalla.