What do you think?
Rate this book
Salainen tiedustelija – Suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44
Pitkäranta, 22.7.1941:
Kymmeniä vihollisia makasi erilaisissa asennoissa. Kuolettavasti haavoittuneet repivät tuskaisesti vaatteita yltään. Kävelin ruumiitten keskellä ja keräsin vainajilta paperit, luin ne – tarpeettomat heitin pois ja tarpeelliset otin. Paperit olivat "kuumia"!
Puolustusvoimat valmistautui jatkosotaan sijoittamalla lukuisia nuoria tiedemiehiä Päämajan Tiedusteluosastolle. Näiden reserviupseereiden tehtävänä oli tutkia Neuvostoliittoa, Itä-Karjalaa ja puna-armeijaa. Eräs tiedemiehistä oli 24-vuotias maisteri Igor Vahros, jonka toimenkuva liittyi salaiseen tiedusteluun eli vakoiluun.
Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja jo talvisodan aikana. Jatkosodan alkaessa vänrikki Vahros sijoitettiin liikkuvaan tiedustelukeskukseen, joka sai pian tehtäväkseen myös agenttitiedustelun järjestämisen. Suomen arkaluontoisimmat tiedustelusalaisuudet uskottiin nuorelle reserviläiselle, joka oli sukujuuriltaan ja kulttuuriltaan venäläinen. Vahros kirjoitti sotavuosina peitetarinat noin sadalle Neuvostoliittoon lähetetylle vakoojalle. Miehet oli naamioitu puna-armeijan upseereiksi: heidät oli tarkoitus soluttaa Neuvostoliiton tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen.
Igor Vahroksen kirjeet valaisevat tiedustelumiesten sisäpiiriä, jonka autenttisia kuvauksia ei ole aiemmin julkaistu. Kirjeet kertovat sotilastiedustelun todellisuudesta avoimesti, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan lähettien välityksellä kulkeneeseen venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon. Teos sisältää runsaan ja pääosin aiemmin julkaisemattoman kuvituksen. Salainen tiedustelija kuvaa koruttomasti sodan todellisuutta, siviiliväestön ahdinkoa sekä säälimätöntä tiedustelusotaa kahden kulttuurin välillä.
Myöhemmin Igor Vahros (1917-1996) toimi yli neljännesvuosisadan ajan Helsingin yliopiston slavistiikan laitoksen päällikkönä sekä venäjän kielen ja kirjallisuuden professorina. Hän palveli valtionjohtoa useissa Neuvostoliittoa koskeneissa yhteyksissä ja kuului muun muassa YYA-valtuuskuntaan.
Kymmeniä vihollisia makasi erilaisissa asennoissa. Kuolettavasti haavoittuneet repivät tuskaisesti vaatteita yltään. Kävelin ruumiitten keskellä ja keräsin vainajilta paperit, luin ne – tarpeettomat heitin pois ja tarpeelliset otin. Paperit olivat "kuumia"!
Puolustusvoimat valmistautui jatkosotaan sijoittamalla lukuisia nuoria tiedemiehiä Päämajan Tiedusteluosastolle. Näiden reserviupseereiden tehtävänä oli tutkia Neuvostoliittoa, Itä-Karjalaa ja puna-armeijaa. Eräs tiedemiehistä oli 24-vuotias maisteri Igor Vahros, jonka toimenkuva liittyi salaiseen tiedusteluun eli vakoiluun.
Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja jo talvisodan aikana. Jatkosodan alkaessa vänrikki Vahros sijoitettiin liikkuvaan tiedustelukeskukseen, joka sai pian tehtäväkseen myös agenttitiedustelun järjestämisen. Suomen arkaluontoisimmat tiedustelusalaisuudet uskottiin nuorelle reserviläiselle, joka oli sukujuuriltaan ja kulttuuriltaan venäläinen. Vahros kirjoitti sotavuosina peitetarinat noin sadalle Neuvostoliittoon lähetetylle vakoojalle. Miehet oli naamioitu puna-armeijan upseereiksi: heidät oli tarkoitus soluttaa Neuvostoliiton tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen.
Igor Vahroksen kirjeet valaisevat tiedustelumiesten sisäpiiriä, jonka autenttisia kuvauksia ei ole aiemmin julkaistu. Kirjeet kertovat sotilastiedustelun todellisuudesta avoimesti, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan lähettien välityksellä kulkeneeseen venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon. Teos sisältää runsaan ja pääosin aiemmin julkaisemattoman kuvituksen. Salainen tiedustelija kuvaa koruttomasti sodan todellisuutta, siviiliväestön ahdinkoa sekä säälimätöntä tiedustelusotaa kahden kulttuurin välillä.
Myöhemmin Igor Vahros (1917-1996) toimi yli neljännesvuosisadan ajan Helsingin yliopiston slavistiikan laitoksen päällikkönä sekä venäjän kielen ja kirjallisuuden professorina. Hän palveli valtionjohtoa useissa Neuvostoliittoa koskeneissa yhteyksissä ja kuului muun muassa YYA-valtuuskuntaan.
346 pages, Hardcover
First published January 1, 2012
12 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
July 13, 2018
Tiedustelu-upseerina ja myöhemmin slavistiikan professorina toimineen Igor Vahroksen kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja haastatteluihin perustuva aikalaiskuvaus jatkosodasta.
Tykkäsin kovasti, ja koska en ole lukenut paljonkaan sotahistoriaa, opin myös uutta jatkosodasta ja Suomen tiedustelutoiminnasta. Oman hupinsa tarinaan tuovat toimittajan skeptiset sivuhuomiot: ”vielä vuonna 1971 haastattelussa Vahros kertoi näin, mutta vuoteen 1976 mennessä tarina oli muuttunut tällaiseksi”. Vahroksen kirjeet päättyvät syksyyn 1943. Sen jälkeiset on hävitetty, ilmeisesti siksi, että niiden sisältö oli liian arkaluonteinen.
Loppuvaikutelmaksi jäi, että Suomen sodista on kertomatta vielä paljon asioita, jotka sodan kokeneet ovat ehkä vieneet mukanaan hautaan. Ehkä niihinkin saadaan joskus valaistusta arkistoista, jotka sodan lopussa salakuljetettiin Ruotsiin Stella Polaris -operaatiossa. Kenties nämä arkistot saadaan jonakin päivänä tutkijoiden käsiin.
Tykkäsin kovasti, ja koska en ole lukenut paljonkaan sotahistoriaa, opin myös uutta jatkosodasta ja Suomen tiedustelutoiminnasta. Oman hupinsa tarinaan tuovat toimittajan skeptiset sivuhuomiot: ”vielä vuonna 1971 haastattelussa Vahros kertoi näin, mutta vuoteen 1976 mennessä tarina oli muuttunut tällaiseksi”. Vahroksen kirjeet päättyvät syksyyn 1943. Sen jälkeiset on hävitetty, ilmeisesti siksi, että niiden sisältö oli liian arkaluonteinen.
Loppuvaikutelmaksi jäi, että Suomen sodista on kertomatta vielä paljon asioita, jotka sodan kokeneet ovat ehkä vieneet mukanaan hautaan. Ehkä niihinkin saadaan joskus valaistusta arkistoista, jotka sodan lopussa salakuljetettiin Ruotsiin Stella Polaris -operaatiossa. Kenties nämä arkistot saadaan jonakin päivänä tutkijoiden käsiin.
July 27, 2013
Kiintoisa aihe, mutta kirjeet vaimolle eivät sisällä sitä kaikken kovinta kamaa mikä eniten kiinnostaisi.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews