Karnin labyrintti

Mustien ruusujen maa #1

by Katri Alatalo

Dinja-tyttö näkee 16-vuotissyntymäpäivänä unen menneisyydestään. Unessa hän elää uudestaan kohtaamisen ruusumiehen kanssa: juuri ennen kuolemaansa mies antaa Dinjalle rasiaan suljetun mustan ruusun. Unen ja valveen rajamailla ilmestyy myös Dinjan kauan kadoksissa ollut äiti.

Dinja lähtee matkaan, kohti tuntematonta, selvittääkseen näitä salaisuuksia. Mukaan liittyvät Raúg ja Emron, joilla molemmilla on omat tärkeät syynsä lähteä seikkailulle yli laajan pohjoisen tasangon.

Karnin labyrintti on Katri Alatalon romaanitrilogian ensimmäinen osa. Mustien ruusujen maa kertoo toivosta, etsimisestä ja siitä, että voi löytää jotain ihan muuta kuin alun perin lähti etsimään.

Genres: Fantasy, Young Adult, Fiction, Finnish Literature

270 pages, Paperback

First published August 1, 2012

About the author

A fantasy/sf-lover who has always had the need to make up stories and go wandering in imaginary worlds.

Reviews

[Anu Korpinen · Rating 3 out of 5]

Tässä oli paljon hyvää, mutta kirja lähti niin hitaasti käyntiin että että että kolmeen tähteen jää. Dinja oli päähenkilönä turhan kiukutteleva, ja henkilöiden välinen kommunikaatio oli välillä tuskallisen katkonaista. Noin puoleenväliin saakka kirjassa kuljeskeltiin lumilakeuksilla ja matkanteko oli melko hidasta, lähes unettavan leppoisaa. Loppua kohden tapahtumat alkoivat vyöryä vauhdilla ja lukijalle alkoi herätä enemmän kysymyksiä maailman luonteesta. Pidin lopetuksesta, kyllä jatko-osatkin pitänee lukaista.

[Taru Luojola · Rating 3 out of 5]

Tunnelmallinen ja rauhallisesti etenevä tarina vaellusvietistä ja äidin etsimisestä. Ykkösosa jää niin kutkuttavaan paikkaan, että onhan nuo myöhemmätkin osat varmaan luettava.

[Joni Kettunen · Rating 4 out of 5]

Oikein viihdyttävä tarina ja trilogian ensimmäinen osa. Hämmästyttävää kuinka kirjan alkupuolella hahmot ehtivät pohtia asioita ja koota ymmärrystä maailmasta, mutta loppua kohden kiivas tekeminen vie kaiken. Pohdintaa ei enää juolahtele mieleen, vaikka aikaa kuluisi päivä tai useampi.

[Maria · Rating 3 out of 5]

Romaani on tavallaan melko perinteistä matkafantasiaa. Päähenkilö Dinja näkee 16-vuotissyntymäpäivänsä aattoyönä unen, kuten tapana on. Unessa hän palaa lapsuuteensa, tilanteeseen jossa hänen käsiinsä kuolee mies, joka antaa Dinjalle mustan ruusun. Hänen luokseen palaa välähdyksenä myös aikoja aiemmin kadonnut äiti. Levottomuus ei jätä Dinjaa rauhaan, joten hän pakkaa norpannahkaisen säkkinsä, ottaa sukset ja lähtee seuraamaan äitinsä jalanjälkiä. Matkan varrella mukaan liittyvät kirjoihin pakkomielteisesti suhtautuva navadi Raúg ja oman heimonsa keskellä itsensä hieman vajavaiseksi tunteva krioni Emron.

Kirjan sivuilla ollaan koko ajan hieman eksyksissä, tietämättä mitä oikeastaan etsitään. Matkakumppaneiden lopullinen määränpää on heille itselleenkin hämärän peitossa. Maailma avautuu lukijalle vähitellen, Dinjan sitä havainnoidessa. Koko ajan on kylmää. Eletään seudulla, jonne sulan maan aika saapuu silloin tällöin, ei suinkaan tasaisesti joka vuosi. "Kevät" on käsitteenä tuntematon, jotain mistä kerrotaan vain tarinoita. Minä jäin lukijana miettimään, mikä Talvilaaksoon onkaan ikuisen talven tuonut. Ehkä se selviää myöhemmissä osissa.

Sujuvaa lukunautintoa häiritsi hieman se, että Dinja ei oikein saanut sympatioitani puolelleen. Nuoret ihmiset saavat kiukutella, olla äkkipikaisia ja mustavalkoisia, mutta tuntui, ettei Dinja millään viitsinyt kuunnella muiden ohjeita tai tarinoita äyskimättä.

Kaiken kaikkiaan minä kuitenkin viihdyin kirjan parissa. Pitkälti sen takia, että on kiva lukea fantasiaa, jossa (matkallelähdön) taustalla ei ole mitään suurempaa tarkoitusta. Kukaan ei yritä pelastaa maailmaa, motiivit ovat enimmäkseen itsekkäitä. Henkilöt hapuilevat ja erehtyvät, mutta perusvire säilyy kuitenkin optimistisena. Karnin labyrintti on oivallinen pieni fantasiatarina nuorisolle... ja aikuisillekin.

[Magdalena Hai · Rating 4 out of 5]

Erinomainen suomalainen fantasiakirja! Kolmen kulkijan, Dinjan, Emronin ja Raúgin, tarina on perinteistä fantasiaa: matkustetaan, nähdään uusia maita, tavataan eri rotuja ja kansoja, paljastetaan maailman kokoisia salaisuuksia, joudutaan kuolemanvaaraan tai pahempaan. Alatalo osaa hienosti tuoda esiin ihmisten, navadien ja krionien toisiaan kohtaan tuntemat ennakkoluulot, kulttuurierot ja peitellyn vihanpidon. Dinjan ja Raúgin suhteen poukkoilu vihasta ystävyyteen ja takaisin oli asia, johon olisin kaivannut hieman paneutumista, sillä välillä tuntui, että erityisesti Dinjan viha leiskahti niin nopeasti, etten ehtinyt lukijana tilanteeseen mukaan. Kolme päähahmoa olivat kaikki mielenkiintoisia. Näkökulmahenkilö Dinjan tosin koin hetkittäin hieman ärsyttävänä kiukkupussina. Se jatkuva ovien paiskonta ja mökötys! Mutta hahmon ärsyttävyys saattoi olla kirjailijan tarkoituskin, sillä Emronin rauhallinen hahmo tasapainotti mukavasti tuittuilevaa Dinjaa. Odotan mielenkiinnolla, miten hahmot jatkossa kehittyvät ja tarinan kehittymistä muutenkin. Kirjan lopussa jäi janoamaan lisää.

Alatalon luontokuvaukset olivat ehdotonta herkkua ja hänen luomansa fantasiamaailma yksityiskohtaisuudessaan liki täydellinen. Maailmaan uppoaa ja lukiessa voi tuntea viiman poskillaan ja pakkaslumen narskeen töppösen alla. Ihanaa!

[Katri · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen, kauniisti ja aisteihin käyvällä tavalla kirjoitettu fantasiaromaani, joka toisaalta seuraa monia perinteisen fantasiakirjallisuuden konventioita ja toisaalta uudistaa niitä omalla raikkaalla tavallaan. Aikuistumassa oleva Dinja-tyttö lähtee matkalle etsimään ehkä äitiään, ehkä itseään, ja saa seuraaksi äreän kirjaviisaan navadi Raúgin ja innokkaan nuoren krioniprinssin Emronin. Ihan aluksi minun oli vaikea päästä tarinaan sisään, johtuen ehkä siitä että Dinjan päätös matkalle lähtemisestä tuli kovin äkkinäisesti enkä täysin ymmärtänyt miksi hän lähti liikkeelle varsinkin siinä tilanteessa missä oli. Mutta kun matkaan päästiin, tarina imi minut mukaansa ja pystyin aivan tuntemaan ihollani talvisen maan kylmyyden ja kuulemaan tuulen vinkunan korvissani. Dinja on sopivan kulmikas ja särmikäs luonne ettei tunnu liian ihannoidulta sankarittarelta - hän ärsyttää välillä mutta silti myös pidän hänestä. Hahmoista Emron nousi ehdottomasti suosikikseni. Odotan uteliaana sitä että pääsen lukemaan seuraavaa osaa!

[J.S. Meresmaa · Rating 4 out of 5]

Lämmin tarina kylmissä maisemissa. Alatalo osaa kerronnan taidon! Tämä vei minut takaisin niihin aikoihin ja tunnelmiin, kun ensimmäisiä kertoja kuin Hobitin ja Maameren tarinan. Perinteistä seikkailufantasiaa, joissa matkataan ja etsitään -- ja löydetään.

Edelleen ihmettelen, miten niin pieneltä näyttävään pokkariin on mahdutettu kokonainen fantasiatarina (toki onhan tämä vasta ensimmäinen osa). Taitossa lienee jokin taika. Älkää siis antako kirjan koon hämätä, tarina on täyteläinen ja siinä on ytyä!

Mitä parhainta luettavaa takkatulen ääressä, kun ulkona nietokset kinostuvat.

[Seppo Kallio · Rating 4 out of 5]

Minäkin pidin kovasti henkilöistä. Tarinasta tulee kovasti mieleen Sormusten herra. Etenee suoraviivaisesti tapahtumasta toiseen.

Jokin jännite kuitenkin puuttuu. Olin pettynyt kun äidin kohtalo tuntui selviävän jo nyt ensimmäisessä osassa? Olin hämmästynyt, miksi? Puuttuuko jokin paksu punainen lanka jota lukija selvästi seuraisi, suuri päämäärä? jokin jota lukija odottaisi koko ajan? Nyt vain on jokin pakko kulkea eteenpäin.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Karnin labyrintti ei ollut lainkaan hassumpi kotimainen fantasiateos. Kirjassa on paljon perinteisiä fantasian elementtejä, mutta teksti on sen verran hyvää ja hahmot kiinnostavia että kirjan luki oikein mielellään. Hieno tarina, toivottavasti jatko-osat pysyvät samalla tasolla tai parantavat meininkiä entisestään.

[Anni Nupponen · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen trilogian aloitus.