Puolimatka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa. Hänen erityisalaansa on tieteenfilosofia ja kasvatusfilosofia.
Tarkoitushakuisesti kirjoitettua tekstiä. Kasvatussosiologian tai -psykologian kannalta ei ns. pidä vettä. Kirjan ainoa tavoite vaikuttaisi olevan vakuuttaa lukija että eurooppalainen filosofia kannustaa kristittyyn kasvatukseen ja antaa tarkoitushakuisia lähteitä tämän tavoitteen tukemiseksi.
Minusta ei ole argumentoimaan professorin kanssa, mutta aihealueet joihin olin tutustunut entuudestaan sisälsivät niin monta vaihtoehtoista ymmärryskehikkoa, että minun on vaikea olla uskomatta ettei loppukirja olisi samansuuntaista.
Mielenkiintoisesti kirja ei pelkästään kannusta kristittyyn kasvatukseen vaan näyttää olettavan että lukija on tähän tavoitteeseen jo entuudestaan sitoutunut ja kaipaa nyt perusteluja päätökselleen. Tätä ajatusta tukee määrittelemättömät viittaukset "jumalalliseen hyvyyteen" kasvatuksen korkeimpana standardina ja toisaalta kertomus Pontius Pilatuksesta esimerkkinä huonosta kasvatusmetodista. Nämä viittaukset eivät merkitse juurikaan mitään ellei ole jo ennen kirjan aloittamista sitoutunut Raamattuun ylimpänä auktoriteettina.