Sex veckor i Soppero, i norra Sverige, med samekillen Henrik. Efter hundratals sms och timmar framför datorn hemma i Solna ska Agnes äntligen få träffa honom. Fast inget går som planerat. På fotbollsplanen i byn kallas Agnes för Stockholmaren, och plötsligt låter Henrik annorlunda på telefon och kan inte träffas. Någon har bestämt att Agnes minsann inte är en riktig same. Hon är inte bra nog. Men ett brev utan avsändare leder till en oväntad vänskap - som förändrar allt ...
Kirja oli jäänyt kasan alimmaksi etäpäivän jälkeen, kun en ehtinyt silloin lukea. Päätin lukea, poikkeuksellisesti, vapaalla, jotta sain palautettua naapurikirjastoon.
Hyvä kirja aiheesta, josta on kovin vähän suomeksi kirjoitettu. Sopii myös settiin, kun pyydetään kirjoja kulttuurieroista. Ja vaikka tästä ei kaikkien suosikki tulekaan, ehdottoman tärkeää on nostaa tämä vinkkauksissa esille.
Mielenkiintoista lukea saamelaisuudesta. Näissä ruotsalaisissa kirjoissa usein häiritsee tosi nuorten lasten seurustelukeskeisyys. Ehkä aihetta olisi voinut käsitellä vähemmällä "rakkausdraamalla"? Varsinkin kun kirjan poika valitsee mönkijän tytön sijaan...
This entire review has been hidden because of spoilers.
Juoni oli vähän hömppä, niin kuin varhaisteineille suunnatuissa arkiromaaneissa usein on, mutta tykkäsin kovin saamelaisuuden ja puolisaamelaisuuden kuvauksesta. Tuntui, että ymmärsin, miksi esim. alkuperäiskansojen asuista on noussut niin kova haloo.
Luin sarjan ensimmäisen osan Terkkuja Sopperosta aiemmin ja siinä oli kuvattu saamelaisen identiteetin etsimistä niin hyvin, että halusin jatkaa sarjan parissa! Toinen osa jotenkin kuitenkin lässähti. Edellisen kirjan tapahtumia kerrattiin paljon ja se identiteetin pohtiminen jäi jotenkin pinnallisemmaksi. Mitään uutta en kokenut tästä saavani eikä kirjassa tapahtunut ihan kauheasti mitään myöskään. Kyllä tämän ihan luki, mutta nyt ei tullut oloa, että haluaisin jatkaa sarjan parissa. Ehkä se, mitä sillä oli antaa, annettiin jo ekassa osassa?
Luin koko Soppero-sarjan putkeen, oli sopivan kevyitä ja hattaraisia kirjoja, mutta kuitenkin saamelaisaiheiden vuoksi kiinnostavia. Sen verran hataraa on saamelaiskulttuurista opetus ainakin Suomessa, että näissä nuortenkirjoissa on avartavaa tietoa varmasti useimmille valtaväestön jäsenille. Toki näistä osin huomaa, että kirjoittamishetkestä on kulunut yli vuosikymmen (hassulta tuntuu esim. se, miten aktiivisesti teinit käyttävät Facebookia), mutta monet kirjan teemoista ovat sillä tavalla ikiaikaisia, että toimivat yhä.
Tää sarja kolahtaa muhun tosi paljon, toivottavasti saa suomennettua jatkoa. Kansikin alkaa olla jo melko style. Agnes tutustuu tässä toisessa osassa tarkemmin omaan perhehistoriaan Sopperossa ja taiteilee rakastumisen ja sukuvelvotteiden ja -ennakkoluulojen kanssa.
Hienosti saamelaisuuden monipuolisuuden aseman pohjoisessa esille tuova, helppolukuinen nuortenkirja. Plussaa myös muiden kertojien äänestä.
En tiedä johtuuko siitä että luin tämän heti edellisen osan perään, mutta tuntui että tässä kerrattiin todella paljon edellisen osan tapahtumia. Kiinnostavinta oli ehdottomasti saamelaisten kulttuuriin ja elintapoihin liittyvät yksityiskohdat ja asiat, kuten uhripaikat. Taidan lukea seuraavankin osan putkeen, yllättävän kliseettömiä nuortenkirjoja nämä.
Mukava kevyt luettava kun juuri matkailimme Pohjois-Ruotsissa. Juoni ja tapahtumat etenevät sujuvasti. Ihmisiä kuvaillaan värikkäästi ja yksilöllisyyden erottaa kaikista. Vertailu Tukholman ja Lapin välillä saa lukijan ajattelemaan elämän monimutkaisuutta.
13-vuotias Agnes matkustaa kesälomallaan pohjoiseen sukuloimaan saamelaiskylään. Kylässä asuu myös komea Henrik, jonka kanssa Agnes on lähetellyt tekstiviestejä. Mutta yksi parhaalle kaverille tarkoitettu viesti lipsahtaa Henrikille ja väärinkäsityshän siitä syntyy...
Aika Sopperossa menee kuin siivillä, kun paras ystävä Jenny tulee mukaan vähäksi aikaa. Kesäloma tarjoaa jännittäviä hetkiä, iloja ja suruja sekä saamelaista arkea. Kesän aikana Agnes lähenee omia saamelaisia sukujuuriaan ja tukholmalaistunut Agneksen äitikin löytää iloa saamen puhumisesta. Hej vacker on kiva ja helppolukuinen tarina Agneksen kesästä pohjoisessa. Oma mukava lisänsä on saamelaisuudesta, josta niin harvoin on kirjoitettu romaaneja. Hej vacker on itsenäinen jatko-osa kirjaan SMS från Soppero.