What do you think?
Rate this book
Tummempaa tuolla puolen
Kaj Korkea-ahon uusi romaani Tummempaa tuolla puolen on nerokas ja pelottava kirja pohjanmaalaisista lapsuudenystävistä, jotka joutuvat kohtaamaan menneen ja toisensa.
Benjaminin kihlattu kuolee auto-onnettomuudessa, mutta valvontakameran kuvasta käy ilmi, ettei Sofie matkannut yksin. Sofien veli Loke on Helsinkiin muuttanut tv- ja radioesiintyjä, joka kärsii änkytyksestä ja on rakastunut puheterapeuttiinsa. Christoffer sen sijaan miettii yhä uudelleen kotiseudulla aikanaan tapahtuneita murhia. Hän tekee kansanrunouden lopputyötä eräästä lapsuudenmaisemiensa pahuutta uhkuvasta myyttisestä oliosta ja asuu Turussa sulhasensa kanssa. Simon, uskonsa menettänyt pappi, asuu Benjaminin lailla edelleen Pohjanmaalla.
He kaikki tapaavat Sofien hautajaisissa, ja siellä menneisyys ja salaisuudet paljastuvat väistämättä.
Kauhu ja nauru juuttuvat vuoronperään kurkkuun Korkea-ahon kirjan parissa. Tummempaa tuolla puolen on syksyn tapaus. Kirjan ahmii yhdeltä istumalta: sen henkilöhahmot koskettavat ja huvittavat, ja samaan aikaan taustalla häämöttää jotakin kammottavaa.
Benjaminin kihlattu kuolee auto-onnettomuudessa, mutta valvontakameran kuvasta käy ilmi, ettei Sofie matkannut yksin. Sofien veli Loke on Helsinkiin muuttanut tv- ja radioesiintyjä, joka kärsii änkytyksestä ja on rakastunut puheterapeuttiinsa. Christoffer sen sijaan miettii yhä uudelleen kotiseudulla aikanaan tapahtuneita murhia. Hän tekee kansanrunouden lopputyötä eräästä lapsuudenmaisemiensa pahuutta uhkuvasta myyttisestä oliosta ja asuu Turussa sulhasensa kanssa. Simon, uskonsa menettänyt pappi, asuu Benjaminin lailla edelleen Pohjanmaalla.
He kaikki tapaavat Sofien hautajaisissa, ja siellä menneisyys ja salaisuudet paljastuvat väistämättä.
Kauhu ja nauru juuttuvat vuoronperään kurkkuun Korkea-ahon kirjan parissa. Tummempaa tuolla puolen on syksyn tapaus. Kirjan ahmii yhdeltä istumalta: sen henkilöhahmot koskettavat ja huvittavat, ja samaan aikaan taustalla häämöttää jotakin kammottavaa.
437 pages, Hardcover
First published September 1, 2012
6 people are currently reading
257 people want to read
About the author
Kaj Korkea-aho
12 books62 followersKaj Korkea-Aho (s. 1983) on tuttu radiosta, tv:stä ja musiikkimaailmasta. Opiskellessaan maisteriksi Turussa hän elätti itsensä radiokoomikkona sekä tv-juontajana ja -käsikirjoittajana. Nyt Korkea-aho on toimitusjohtaja pienessä lystikkäässä yhtiössä, joka tuottaa tiedotusvälineille hullutuksia. Katso minuun pienehen (Se till mig som liten är), Korkea-ahon esikoisromaani palkittiin Söderströmsin kirjoituskilpailussa ja se ilmestyi sekä ruotsiksi että suomeksi syksyllä 2009.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 53 reviews
January 10, 2016
Kiinnostuin kirjasta ensimmäistä kertaa, kun näin sitä mainoksessa verrattavan John Ajvide Lindqvistin kirjoihin. Vertaus onkin aika osuva, aina genrevalinnasta (kauhua-joka-ei-ole-kauhua) biisilyriikoiden lainauksiin, joita on ripoteltu kirjan osien alkuun. Myös sanomassa ja tunnelmassa on jotain hyvin lindqvistmäistä, mutta palaan siihen myöhemmin.
Itse tarinassa neljä lapsuudenystävää palaa kotiseudulleen pieneen pohjanmaalaiskylään hautajaisten merkeissä. Auto-onnettomuudessa menehtynyt Sofie on yhden kihlattu ja toisen sisko, ja tragedia antaa hyvän syyn kaivaa auki niin menneisyyden haavoja kuin Sofien elämääkin, joka alkaa hahmottua tämän kihlatulle Benjaminille aivan uudessa valossa. Jollain tapaa kaikkeen tuntuu liittyvän kammottava varjohahmo, kansantarinoiden Raamt, joka ilmestyy kullekin ystävyksistä vuorollaan. Jonkin aikaa lukiessani pelkäsin ihan tosissani, että kirja laukaisee vielä jonkun iän vanhan pimeänpelkoni, joka nyt periaatteessa ei ole koskaan ollut kovin hallitseva, mutta joka estää esimerkiksi lukemasta Wikipedian urbaanilegendat-sivuja pimeällä. Yksi mielenkiintoisimmista kirjan puolista on kuitenkin se, kuinka kaikki näyttää aluksi aivan muulta kuin mitä se lopulta on.
Näin on myös kirjan hahmojen kanssa. Änkyttävä radiojuontaja Loke, uskossaan horjuva pastori Simon ja muut hahmot ovat kaikki inhimillisen epätäydellisiä, ja tarinan edetessä myös heidän pimeämmät tunteensa ja tekonsa tulevat näkyviin. Toisaalta kukaan kirjan henkilöistä ei ole läpeensä paha, lähimmäksi pääsee ehkä Sofien ja Loken väkivaltainen isä. Ja toisaalta, olento jota hahmot luulevat lähestulkoon absoluuttisen pahan ilmentymäksi, on pelottavuudestaan huolimatta lopulta jotain aivan muuta.
Pidin tavasta, jolla kirjassa kuvailtiin mielenkiintoisin yksityiskohdin itselleni vieraita maailmoja, kuten änkyttäjän päänsisäistä maailmaa tai radiotyötä. Uskonnollisesta pikkukylästä kotoisin oleva Korkea-aho kirjoittaa paljon omien kokemustensa pohjalta (kirjailija kärsii myös änkytyksestä, tekee radiotyötä ja on homo), ja tämä oman erikoisalan ja kokemuksen hyödyntäminen muistuttaa myös Lindqvistin kirjoissa toistuvista elementeistä.
Täällä joku mainitsi aiemmin, että hahmojen pohjanmaalainen angsti ei ihan jaksanut kiinnostaa. Riippuukin kaiketi lukijasta, miten kokee neljän päähenkilön tuskat menneisyydestä ja nykyhetkestä. Itse löysin eniten samaistumispintaa seksuaalisuudestaan puhumisen ja perheen hyväksynnän kanssa kamppailevasta Christofferista, ja nuoruutensa kiihkoiluaikoja häpeävästä Simon-pastorista. Änkyttävä Loke tuntui alussa ehkä liiankin epätoivoiselta, mutta tarinan edetessä hahmo paljastuu muutenkin tietyllä tapaa kuvaukseksi pelosta ja masennuksesta, joten sitä vasten peilaten alunkin tapahtumat ovat ymmärrettäviä. Vähiten sympatiapisteitä minulta sai Benjamin, jonka suhtautuminen löytämiinsä Sofien salaisuuksiin vaihtelee kuvottavan ja huvittavan välillä. Toisaalta vihan ja raivon tunteet kuolluttakin puolisoa kohtaan ymmärtää, toisaalta olin asiassa itse paljon vahvemmin Sofien "puolella" ja näin asiat ehkä sitä kautta. Ja toisaalta Ben toimi ikkunana Sofien salaisuuksien selvittelyyn, eli ei siksi käynyt liian ärsyttäväksi.
Kirjailijan valinta käyttää näkökulmahahmoina pelkästään näitä neljää samanikäistä ja miespuolista kaverusta erottaa sen varsin selkeästi Lindqvistin tuotannosta, jonka bravuurina tuntuu olevan kaikkia ikävaiheita ja ihmisryhmiä edustavien henkilöiden pään sisälle matkustaminen. Korkea-ahon valinta on kuitenkin tarinan kontekstissa ymmärrettävä ja toimiva ja auttaa pitämään fokuksen selkeänä.
Mielenkiintoisista elementeistään ja mukaansatempaavuudestaan huolimatta kirja ei ollut minulle mikään itsestäänselvä suosikki. Aivan viimeisiin lukuihin asti pohdin, miten tämä kaikki lopulta liittyy yhteen, ja onko kyseessä ovelasti punottu mutta koheesi rakennelma, vai vetiseksi lässähtävä pannukakku. Kun hahmoille ja samalla minulle lopulta selvisi, mikä merkitys varjohahmolla oikein oli, palaset loksahtivat kohdalleen lähestulkoon täydellisesti. Tässä näenkin ehkä yhden tärkeän, mutta samalla positiivisen eron Lindqvistiin. Tämä on nimittäin mestari kirjoittamaan hahmoja ja toteuttamaan ideoita, mutta lopetukset ovat tämän kirjoissa harvoin kovin emotionaalisesti tyydyttäviä, vaikka niistä arvostamaani toiveikkuutta ja inhimillisyyttä löytyykin. Korkea-aho kuitenkin on onnistunut tekemään lopusta sellaisen, että se tiivistää tarinan pohjimmaiset teemat ja sinetöi kirjan ainakin minun mielessäni eheäksi kokonaisuudeksi, jossa on niin ikään todella toiveikas pohjavire.
Monet hahmoista ovat pitkään olleet menneisyytensä selvittämättömien tunteiden, tekojen ja pahojen tapahtumien vankeina, ja vasta kohdattuaan tai puhuttuaan niistä asioista he voivat todella siirtyä elämässä eteenpäin. Oman itsensä kieltäminen on aivan yhtä haitallista, yhtenä esimerkkinä tästä takauma uskovaisesta transpojasta, jonka kohtalo oman ja yhteisönsä uskon takia oli lopulta se karuin mahdollinen. Eniten teemaa tuodaan kuitenkin esille seksuaalisuuden kautta. Mikäpä voisikaan olla vähemmän valinnanvaraista, ja silti mahdollisesti hyvin suuri tuskan, häpeän ja salailun lähde? Aihetta on tarkasteltu monelta kantilta, aina lapsuuden insestihämmennyksestä pedofiliaan, masokismiin, ja heteroystävää kohtaan tunnettuun homohimoonkin.
Joskus on osattava pyytää apua, pystyttävä puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä. Ongelmiensa ja kiellettyjen tunteidensa kanssa yksin jääminen ei auta niitä katoamaan, vaan päin vastoin tekee niistä lopulta aivan sietämättömiä. Avun tarpeesta tulee lopulta ikään kuin niin suuri taakka että se on jo muita ihmisiä karkottavaa ja jollain tapaa hyvin pelottavaa. Tämä näkyy hyvin myös Raamtin rinnastamisessa Muumi-kirjojen Mörköön. Aluksi ne vaikuttavat samanlaisilta olennoilta lähinnä pelottavuutensa takia, mutta rinnastus on lopulta paljon syvempi, kun muistaa ettei Mörönkään funktio oikeasti ole olla pelottava, vaan kuvastaa syvän inhimillisiä tarpeita.
Itse tarinassa neljä lapsuudenystävää palaa kotiseudulleen pieneen pohjanmaalaiskylään hautajaisten merkeissä. Auto-onnettomuudessa menehtynyt Sofie on yhden kihlattu ja toisen sisko, ja tragedia antaa hyvän syyn kaivaa auki niin menneisyyden haavoja kuin Sofien elämääkin, joka alkaa hahmottua tämän kihlatulle Benjaminille aivan uudessa valossa. Jollain tapaa kaikkeen tuntuu liittyvän kammottava varjohahmo, kansantarinoiden Raamt, joka ilmestyy kullekin ystävyksistä vuorollaan. Jonkin aikaa lukiessani pelkäsin ihan tosissani, että kirja laukaisee vielä jonkun iän vanhan pimeänpelkoni, joka nyt periaatteessa ei ole koskaan ollut kovin hallitseva, mutta joka estää esimerkiksi lukemasta Wikipedian urbaanilegendat-sivuja pimeällä. Yksi mielenkiintoisimmista kirjan puolista on kuitenkin se, kuinka kaikki näyttää aluksi aivan muulta kuin mitä se lopulta on.
Näin on myös kirjan hahmojen kanssa. Änkyttävä radiojuontaja Loke, uskossaan horjuva pastori Simon ja muut hahmot ovat kaikki inhimillisen epätäydellisiä, ja tarinan edetessä myös heidän pimeämmät tunteensa ja tekonsa tulevat näkyviin. Toisaalta kukaan kirjan henkilöistä ei ole läpeensä paha, lähimmäksi pääsee ehkä Sofien ja Loken väkivaltainen isä. Ja toisaalta, olento jota hahmot luulevat lähestulkoon absoluuttisen pahan ilmentymäksi, on pelottavuudestaan huolimatta lopulta jotain aivan muuta.
Pidin tavasta, jolla kirjassa kuvailtiin mielenkiintoisin yksityiskohdin itselleni vieraita maailmoja, kuten änkyttäjän päänsisäistä maailmaa tai radiotyötä. Uskonnollisesta pikkukylästä kotoisin oleva Korkea-aho kirjoittaa paljon omien kokemustensa pohjalta (kirjailija kärsii myös änkytyksestä, tekee radiotyötä ja on homo), ja tämä oman erikoisalan ja kokemuksen hyödyntäminen muistuttaa myös Lindqvistin kirjoissa toistuvista elementeistä.
Täällä joku mainitsi aiemmin, että hahmojen pohjanmaalainen angsti ei ihan jaksanut kiinnostaa. Riippuukin kaiketi lukijasta, miten kokee neljän päähenkilön tuskat menneisyydestä ja nykyhetkestä. Itse löysin eniten samaistumispintaa seksuaalisuudestaan puhumisen ja perheen hyväksynnän kanssa kamppailevasta Christofferista, ja nuoruutensa kiihkoiluaikoja häpeävästä Simon-pastorista. Änkyttävä Loke tuntui alussa ehkä liiankin epätoivoiselta, mutta tarinan edetessä hahmo paljastuu muutenkin tietyllä tapaa kuvaukseksi pelosta ja masennuksesta, joten sitä vasten peilaten alunkin tapahtumat ovat ymmärrettäviä. Vähiten sympatiapisteitä minulta sai Benjamin, jonka suhtautuminen löytämiinsä Sofien salaisuuksiin vaihtelee kuvottavan ja huvittavan välillä. Toisaalta vihan ja raivon tunteet kuolluttakin puolisoa kohtaan ymmärtää, toisaalta olin asiassa itse paljon vahvemmin Sofien "puolella" ja näin asiat ehkä sitä kautta. Ja toisaalta Ben toimi ikkunana Sofien salaisuuksien selvittelyyn, eli ei siksi käynyt liian ärsyttäväksi.
Kirjailijan valinta käyttää näkökulmahahmoina pelkästään näitä neljää samanikäistä ja miespuolista kaverusta erottaa sen varsin selkeästi Lindqvistin tuotannosta, jonka bravuurina tuntuu olevan kaikkia ikävaiheita ja ihmisryhmiä edustavien henkilöiden pään sisälle matkustaminen. Korkea-ahon valinta on kuitenkin tarinan kontekstissa ymmärrettävä ja toimiva ja auttaa pitämään fokuksen selkeänä.
Mielenkiintoisista elementeistään ja mukaansatempaavuudestaan huolimatta kirja ei ollut minulle mikään itsestäänselvä suosikki. Aivan viimeisiin lukuihin asti pohdin, miten tämä kaikki lopulta liittyy yhteen, ja onko kyseessä ovelasti punottu mutta koheesi rakennelma, vai vetiseksi lässähtävä pannukakku. Kun hahmoille ja samalla minulle lopulta selvisi, mikä merkitys varjohahmolla oikein oli, palaset loksahtivat kohdalleen lähestulkoon täydellisesti. Tässä näenkin ehkä yhden tärkeän, mutta samalla positiivisen eron Lindqvistiin. Tämä on nimittäin mestari kirjoittamaan hahmoja ja toteuttamaan ideoita, mutta lopetukset ovat tämän kirjoissa harvoin kovin emotionaalisesti tyydyttäviä, vaikka niistä arvostamaani toiveikkuutta ja inhimillisyyttä löytyykin. Korkea-aho kuitenkin on onnistunut tekemään lopusta sellaisen, että se tiivistää tarinan pohjimmaiset teemat ja sinetöi kirjan ainakin minun mielessäni eheäksi kokonaisuudeksi, jossa on niin ikään todella toiveikas pohjavire.
Monet hahmoista ovat pitkään olleet menneisyytensä selvittämättömien tunteiden, tekojen ja pahojen tapahtumien vankeina, ja vasta kohdattuaan tai puhuttuaan niistä asioista he voivat todella siirtyä elämässä eteenpäin. Oman itsensä kieltäminen on aivan yhtä haitallista, yhtenä esimerkkinä tästä takauma uskovaisesta transpojasta, jonka kohtalo oman ja yhteisönsä uskon takia oli lopulta se karuin mahdollinen. Eniten teemaa tuodaan kuitenkin esille seksuaalisuuden kautta. Mikäpä voisikaan olla vähemmän valinnanvaraista, ja silti mahdollisesti hyvin suuri tuskan, häpeän ja salailun lähde? Aihetta on tarkasteltu monelta kantilta, aina lapsuuden insestihämmennyksestä pedofiliaan, masokismiin, ja heteroystävää kohtaan tunnettuun homohimoonkin.
Joskus on osattava pyytää apua, pystyttävä puhumaan ennen kuin on liian myöhäistä. Ongelmiensa ja kiellettyjen tunteidensa kanssa yksin jääminen ei auta niitä katoamaan, vaan päin vastoin tekee niistä lopulta aivan sietämättömiä. Avun tarpeesta tulee lopulta ikään kuin niin suuri taakka että se on jo muita ihmisiä karkottavaa ja jollain tapaa hyvin pelottavaa. Tämä näkyy hyvin myös Raamtin rinnastamisessa Muumi-kirjojen Mörköön. Aluksi ne vaikuttavat samanlaisilta olennoilta lähinnä pelottavuutensa takia, mutta rinnastus on lopulta paljon syvempi, kun muistaa ettei Mörönkään funktio oikeasti ole olla pelottava, vaan kuvastaa syvän inhimillisiä tarpeita.
March 2, 2025
Vilken underbar skräck roman.
Det närmaste jag kan komma till att beskriva Gräset är mörkare på andra siden är silent hill, Österbotten version.
Den handlar om människans mörker, det som ruttnar under ytan och som måste komma fram till ljuset, annars går man under.
Boken utspelar sig i minna barndoms områden som också är Kaj (författaren) barndoms områden. Det gör boken väldigt unik, och för mig svår att lägga ner. Jag ville bara läsa vidare.
Boken är lika mycket en berättelse om ett samhälle som det är om huvud karaktären, och hur deras barndom har gjort dem till de är nu.
Skräcken kommer ifrån det vi inte vill prata om, det vi gömmer bakom lås och bom. Det som kryper fram kl 3 på natten när vi inte kan sova. Det vi gjorde eller upplevde när vi var unga, och gjorde oss till de människor vi är. Det är vardags skräck.
Vill du ha en riktig bra skräck roman, som utspelar sig i Österbotten som ger denna roman den special kryddan, så ska du läsa denna bok.
4 av 5
Det närmaste jag kan komma till att beskriva Gräset är mörkare på andra siden är silent hill, Österbotten version.
Den handlar om människans mörker, det som ruttnar under ytan och som måste komma fram till ljuset, annars går man under.
Boken utspelar sig i minna barndoms områden som också är Kaj (författaren) barndoms områden. Det gör boken väldigt unik, och för mig svår att lägga ner. Jag ville bara läsa vidare.
Boken är lika mycket en berättelse om ett samhälle som det är om huvud karaktären, och hur deras barndom har gjort dem till de är nu.
Skräcken kommer ifrån det vi inte vill prata om, det vi gömmer bakom lås och bom. Det som kryper fram kl 3 på natten när vi inte kan sova. Det vi gjorde eller upplevde när vi var unga, och gjorde oss till de människor vi är. Det är vardags skräck.
Vill du ha en riktig bra skräck roman, som utspelar sig i Österbotten som ger denna roman den special kryddan, så ska du läsa denna bok.
4 av 5
October 23, 2021
Meh, den var nog inte värd hypen eller mina förväntningar. Alla sa att den var megaläskig och bra, då 4/5 av boken inte direkt handlade om Raamt. Dessutom så hände det som sto på baksidan först efter halva boken. Den kändes inte som en ihophållande helhet och slutet kom för snabbt då boken kom igång sent. Annars så var språket bra och jag tyckte om vibbisarna. Helt ok typ. Ja vet nu int helt om ja rekommenderar för att vara ärlig.
May 30, 2024
3,75/5
En bok innehållande många tragiska öden och traumatiska barndomsminnen men också vänskap, kärlek och en liten dos magi.
Början är lite seg och rörig, många karaktärer att hålla reda på. Efter ungefär halva boken är det som att berättandet kommer igång på allvar och jag känner igen Korkea-ahos författarstil. Språket är rått och direkt och älskar hur han gör sådana blixtklara beskrivningar av miljöer, personer och känslor. Finlandssvenskan och dialekten hanteras smidigt. Dock tycker jag att styckena är lite väl korta och att det hoppar onödigt snabbt mellan de olika karaktärerna.
Älskar hur han vågar lyfta så svåra ämnen med utgångspunkt i den ofta ganska konservativa Österbottniska landsbygden. Han sågar kyrkan på många sätt men lyfter också fram kyrkoherden Per-Vidar som en fin person.
Gillar också blandningen av realism och de små övernaturliga inslagen med Inkeri och Raamt. Tänkte länge att Raamt var någon slags metafor för deras gemensamma ångest och på sätt och vis var det ju så, men gillar att han fick vara lite mer än så. Att det magiska och övernaturliga fick en plats i en annars så smutsigt realistisk bok!
En bok innehållande många tragiska öden och traumatiska barndomsminnen men också vänskap, kärlek och en liten dos magi.
Början är lite seg och rörig, många karaktärer att hålla reda på. Efter ungefär halva boken är det som att berättandet kommer igång på allvar och jag känner igen Korkea-ahos författarstil. Språket är rått och direkt och älskar hur han gör sådana blixtklara beskrivningar av miljöer, personer och känslor. Finlandssvenskan och dialekten hanteras smidigt. Dock tycker jag att styckena är lite väl korta och att det hoppar onödigt snabbt mellan de olika karaktärerna.
Älskar hur han vågar lyfta så svåra ämnen med utgångspunkt i den ofta ganska konservativa Österbottniska landsbygden. Han sågar kyrkan på många sätt men lyfter också fram kyrkoherden Per-Vidar som en fin person.
Gillar också blandningen av realism och de små övernaturliga inslagen med Inkeri och Raamt. Tänkte länge att Raamt var någon slags metafor för deras gemensamma ångest och på sätt och vis var det ju så, men gillar att han fick vara lite mer än så. Att det magiska och övernaturliga fick en plats i en annars så smutsigt realistisk bok!
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 12, 2017
Hög igenkänningsfaktor, speciellt språket, som jag kan tänka mig att översättare haft problem med. Blandningen av finska och svenska är väldigt speciell, men gör också texten så mycket mer levande. Mitt enda problem var med slutet, som kändes lite väl hastigt efter all uppbyggnad.
November 5, 2021
Tematiskt lik Stephen Kings format, med ett slut som ramlar över det poetiska till en lektion i moral och etik. Mer än något annat handlar den här berättelsen om det obehagliga som kommer av att dölja saker för de en säger sig älska.
February 17, 2020
Betyget skulle varit högre om det inte vore för slutet, som efter nästan 400 otroligt spännande sidor kändes lite väl hastigt och lustigt.
March 24, 2018
Minusta tämä oli hienosti kirjoitettu ja koukuttava kirja yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Neljän kaveruksen kertomuksessa yksin jäämistä käsitellään parisuhteen, änkytyksen, perheen tabujen ja uskonnon kautta. Tykkäsin myös jännärijuonen kehittelystä, vaikka loppuratkaisussa oli omaan makuuni vähän turhan paljon sokeria.
June 25, 2013
Mielenkiintoinen kirja. En vieläkään tiedä, pidinkö neljän tähden verran. Kirjaan oli saatu kaikki mahdollinen kiinnostava aines, mutta toisaalta se teki kirjasta ylipitkän ja välillä sekavankin. Mutta juuri siksi kirja olikin ehkä niin mielenkiiintoinen.
January 14, 2024
Korkea-aho onnistui loitsimaan itsestäni lukijana esille säälistä kuvotuksen kautta helpotukseen ulottuvan tunneskaalan teoksensa aikana. Nyt kahden teoksen Korkea-aholta luettuani voin todeta, että hän onnistuu käsittelemään taitaen aiheita, joista on vaikea lukea ja joista ei välttämättä haluaisi lukea, mutta silti kirjoja ei voi laskea käsistään.
Folkloristina on välillä hankala lukea teoksia, joissa hyödynnetään kansanperinteen aineksia, sillä niihin ei aina ihan osaa suhtautua pelkästään yhtenä elementtinä tarinassa, vaan katseesta tulee turhan kriittinen. Tätä ehdin jännittää tämänkin kirjan kohdalla, mutta onneksi huoleni oli turha ja teoksen kansanperinne-elementit olivat hiottuja.
Muutamissa kohdissa tarinaa itseäni sen sijaan jäi häiritsemään, jääkö tarinasta puuttumaan jotain pientä olennaista tai ainakin kiinnostavia yksityiskohtia, kun sen lukee suomeksi eikä alkuperäiskielellä ruotsiksi.
Folkloristina on välillä hankala lukea teoksia, joissa hyödynnetään kansanperinteen aineksia, sillä niihin ei aina ihan osaa suhtautua pelkästään yhtenä elementtinä tarinassa, vaan katseesta tulee turhan kriittinen. Tätä ehdin jännittää tämänkin kirjan kohdalla, mutta onneksi huoleni oli turha ja teoksen kansanperinne-elementit olivat hiottuja.
Muutamissa kohdissa tarinaa itseäni sen sijaan jäi häiritsemään, jääkö tarinasta puuttumaan jotain pientä olennaista tai ainakin kiinnostavia yksityiskohtia, kun sen lukee suomeksi eikä alkuperäiskielellä ruotsiksi.
November 14, 2020
Kaj Korkea-aho, Tummempaa tuolla puolen. Teos, 2012. e-kirja (s. 437)
Kirja kertoo yhden kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvän kaveriporukan elämästä ennen ja nyt. Porukan ainoa tyttö kuolee auto-onnettomuudessa, ja ystävysten elämä vinksahtaa raiteiltaan. Heistä jokainen alkaa tehdä tiliä menneisyyden ja sen haamujen kanssa. Paljastuu salaisuuksia, ja myös Raamt, paholaisen ilmentymä, vainoaa kaikkia. Sillä on jotain kerrottavaa, ja viimein koko joukko uskaltaa katsoa sitä päin ja ymmärtää, mistä on kyse.
Kirja tempaisi minut mukaansa, ja vaikka tarinaa kerrottiin monen eri henkilön näkökulmasta, juoni pysyi hyvin kasassa, samoin jännite. Loppu oli yllättävä ja kerrankin mukavan positiivinen.
Kirja kertoo yhden kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvän kaveriporukan elämästä ennen ja nyt. Porukan ainoa tyttö kuolee auto-onnettomuudessa, ja ystävysten elämä vinksahtaa raiteiltaan. Heistä jokainen alkaa tehdä tiliä menneisyyden ja sen haamujen kanssa. Paljastuu salaisuuksia, ja myös Raamt, paholaisen ilmentymä, vainoaa kaikkia. Sillä on jotain kerrottavaa, ja viimein koko joukko uskaltaa katsoa sitä päin ja ymmärtää, mistä on kyse.
Kirja tempaisi minut mukaansa, ja vaikka tarinaa kerrottiin monen eri henkilön näkökulmasta, juoni pysyi hyvin kasassa, samoin jännite. Loppu oli yllättävä ja kerrankin mukavan positiivinen.
December 30, 2021
Tror Gräset är grönare på andra sidan skulle ha varit mycket mer skrämmande om jag hade växt upp i den delen av Österbotten där Raamt hör till folktron.
De första 80 sidorna upplevde jag som lite långsamma då så många karaktärer skulle introduceras, men när det väl kom igång hade jag plötsligt sträckläst 300 sidor på en kväll – något jag inte gjort på väldigt länge. Kaj Korkea-aho skriver på ett så otroligt fängslande sätt att man som läsare, oberoende av det verkliga intresset av innehållet, inte kan sluta läsa. Det enda negativa är att det kändes som att slutet hände väldigt hastigt i jämförelse med resten av boken, så det var inte lika tillfredsställande som det hade potentialen till att vara.
De första 80 sidorna upplevde jag som lite långsamma då så många karaktärer skulle introduceras, men när det väl kom igång hade jag plötsligt sträckläst 300 sidor på en kväll – något jag inte gjort på väldigt länge. Kaj Korkea-aho skriver på ett så otroligt fängslande sätt att man som läsare, oberoende av det verkliga intresset av innehållet, inte kan sluta läsa. Det enda negativa är att det kändes som att slutet hände väldigt hastigt i jämförelse med resten av boken, så det var inte lika tillfredsställande som det hade potentialen till att vara.
July 14, 2024
Läste vad denna handlade om och tänkte att det inte var något för mig. Men när jag nu några år senare tog upp den igen så blev jag intresserad. Och denna var ju bättre än både "Onda boken" och "Röra rummet". Här finns mycket som kittlar mig. Själva storyn är spännande och det utspelar sig i hemtrakterna, vilket ger det en extra dimension. MEN, boken går stundvis så långsamt framåt. Det är otaliga beskrivningar av miljöer och personers tankar, som gör att själva storyn stannar av ganska många gånger. Jag hade önskat ett snabbare tempo för att hålla spänningen uppe.
Det negativa är att denna bok (igen) handlar om en massa män som har svårt att uttrycka känslor. Det är barndomstrauman, våld och demoner. Karaktären Benjamin är dessutom en som jag har svårt att känna någon sympati för. Sedan håller jag med om det som många skrivit att slutet var en besvikelse. Just när det börjat hända grejer så slutar det med en massa "snack" och lite verkstad.
Det negativa är att denna bok (igen) handlar om en massa män som har svårt att uttrycka känslor. Det är barndomstrauman, våld och demoner. Karaktären Benjamin är dessutom en som jag har svårt att känna någon sympati för. Sedan håller jag med om det som många skrivit att slutet var en besvikelse. Just när det börjat hända grejer så slutar det med en massa "snack" och lite verkstad.
July 9, 2022
3,5
Positiv överraskning — skickligt uppbyggd och bra skriven. Dock lite lång.
”Hem. Så svulstigt ordet kändes. En plats bland hundra miljarder som en gång ställt sig upp och sagt: jag är den plats du ska återvända till, den plats där alla dina resor ska sluta. Du kan göra om mig, slå ut väggar och rusta upp mig, måla mig faluröd eller herrgårdsgul, fylla mig med dofter, damm och tillhörigheter, men det är ändå jag som kommer att forma dig mest. Jag ger dig förutsättningar men inga löften. Jag ger dig en ficka att stoppa din ynkliga rotlöshet i. Ett svar på din fråga vart du ska gå därnäst, som inte behöver följas av något varför.” (s. 147)
Positiv överraskning — skickligt uppbyggd och bra skriven. Dock lite lång.
”Hem. Så svulstigt ordet kändes. En plats bland hundra miljarder som en gång ställt sig upp och sagt: jag är den plats du ska återvända till, den plats där alla dina resor ska sluta. Du kan göra om mig, slå ut väggar och rusta upp mig, måla mig faluröd eller herrgårdsgul, fylla mig med dofter, damm och tillhörigheter, men det är ändå jag som kommer att forma dig mest. Jag ger dig förutsättningar men inga löften. Jag ger dig en ficka att stoppa din ynkliga rotlöshet i. Ett svar på din fråga vart du ska gå därnäst, som inte behöver följas av något varför.” (s. 147)
Read
December 19, 2023höm, mites aloittaisin
ensiksi, tiedän etten ole henkilökohtainen kohderyhmä tällaisille kirjoille (valitsin kirjan kannen perusteella + takakansi kiinnosti)
mielenkiintoinen alku ja kirjoitustyyli, hahmot jne. mutta en itse päässyt pitemmälle sen jälkeen kun kaksi sisarusta pani toisiaan. anteeksi?? lapsina?? aika nopeasti sulkeutui kirja. ehkä se on tärkeää myöhemmin, mutta en vain pystynyt jatkamaan. ehkä se ei häiritse kaikkia yhtä paljon, mutta ihan sama mikä kauhu onkaan, jätin kirjan kesken. harmillista koko kirjan puolesta, aika mielenkiintoinen oli mutta henkilökohtaisesti ei.
ensiksi, tiedän etten ole henkilökohtainen kohderyhmä tällaisille kirjoille (valitsin kirjan kannen perusteella + takakansi kiinnosti)
mielenkiintoinen alku ja kirjoitustyyli, hahmot jne. mutta en itse päässyt pitemmälle sen jälkeen kun kaksi sisarusta pani toisiaan. anteeksi?? lapsina?? aika nopeasti sulkeutui kirja. ehkä se on tärkeää myöhemmin, mutta en vain pystynyt jatkamaan. ehkä se ei häiritse kaikkia yhtä paljon, mutta ihan sama mikä kauhu onkaan, jätin kirjan kesken. harmillista koko kirjan puolesta, aika mielenkiintoinen oli mutta henkilökohtaisesti ei.
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 4, 2020
Inte direkt en bok i min smak. Historien gick inte egentligen framåt en stor del av boken, utan stampade på stället, vilket gjorde den trögläst. Handlingen och den slutliga upplösningen inte riktigt sånt som ja normalt läser och uppskattar. Mot slutet blev den intrssantare men igen så blev upplösningen lite av en besvikelse. Om man dras till lite övernaturliga teman är boken dock mycket läsvärd!
July 2, 2017
tähän mahtui monenlaista tunnelmaa. alku oli osaksi tosi pitkäveteinen, mutta kirjassa oli loppua kohden myös aidosti pelottavia ja koskettaviakin kohtia. aikuisiksi kasvaneiden lapsuudenystävien välisten suhteiden monimutkaisuutta kuvattiin hyvin ja tottakai kansantarut yms vetoaa meikään aina!
February 14, 2025
Kauhu ja kevyt yliluonnollisuus arkisessa ympäristössä kiinnostaa aina. Tummempaa tuolla puolen on taitavasti kerrottu, elokuvallinen ja paikoin oikeasti pelottavakin tarina. Omaan makuun hahmoja ja tapahtumia oli kuitenkin liikaa, aineksia olisi ollut pariinkin romaaniin.
March 7, 2019
Läste inte klart...
April 11, 2019
Jotain aivan mahtavan tunnelmallista ja toimivaa mustaa huumoria. Sopi meikäläisen makuun paremmin kuin hyvin, vaikken tiedä oikein mitään Pohjanmaan ruotsinkielisistä - ehkä juuri siksi?
May 15, 2019
Tyckte mer om denna än ”Se till mig som liten är”
August 6, 2019
Loved it! As a Swedish-speaking Finn this book struck close to home, and was deliciously terrifying.
January 18, 2020
Fantastisk bok om att lämna och att komma tillbaka, att glömma och förlåta. Mörkret är ständigt närvarande i den här rafflande boken man inte vill lägga ifrån sig.
January 12, 2023
3.5/5 Den här va typ en blandning fantasy, skräck och realism, storyn övertygade int mig helt men den var nog bra skriven ändå, och jag gilla finlandssvenskheten :)
May 17, 2025
Sujuvaa kerrontaa ja hyvä tarina, mutta ei tästä sitä kauhua oikein löytynyt.
August 11, 2019
Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen on klassisen tyylikkäästi ja kauniin tunnelmallisesti kirjoitettu kauhuromaani, jossa leimallisia piirteitä ovat suomenruotsalainen kansanperinne sekä psykologinen syväluotaus. Kauhu siinä on korkeakirjallista, hiipivää, samaan aikaan myyttistä ja ihmisestä itsestään nousevaa. Kieli on koristeellista ja silti rehellistä eikä Korkea-aho viehättävästä kielestä huolimatta peittele rumia tosiasioita tai ihmisen synkempiä puolia.
Tarinan keskiössä on kaveriporukka, joka palaa vuosien jälkeen yhteen vanhalla kotipaikkakunnalla. Benjaminin kihlattu on juuri kuollut oudossa auto-onnettomuudessa: ketä hän oli matkalla tapaamaan ja miksi valvontakameran kuvassa näkyy vieras, yliluonnolliselta vaikuttava varjo? Kihlatun änkyttävä veli Loke palaa sisaren kuoleman johdosta ja joutuu kohtamaan tukalan menneisyytensä. Heidän vanha ystävänsä Christopher saapuu tekemään tutkielmaa myyttisestä pahasta olennosta, joka yhdistyi puheissa heidän lapsuudessaan tapahtuneisiin murhiin. Christopherin vanhemmat eivät vieläkään ole sinut poikansa homouden kanssa ja Christopheria jännittää kertoa tuoreesta kihlauksestaan. Kotipaikkakunnalle papiksi jäänyt Simon taas on uskonkriisissä ja pikkupaikkakuntalaisten kyräilyn kohteena.
Korkea-aho luo taitavasti tiheää tunnelmaa ja mystisiä kuvia, vaikka menneen salaisuudet ja sielujen syöverit ovatkin tärkeimmässä osassa. Romaanin loppu tuntui vähän töksähtävältä eikä aivan lunastanut sille asettamiani korkeita odotuksia, mutta laajahko henkilöhahmogalleria sekä mennyt ja nykyisyys pysyivät jatkuvasti tasapainossa ja tarina piti vahvasti otteessaan. Tällaiseen hienovireiseeen kaunokirjallinen kauhuun harvoin törmää, eikä tilaisuutta kannata jättää välistä.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Tarinan keskiössä on kaveriporukka, joka palaa vuosien jälkeen yhteen vanhalla kotipaikkakunnalla. Benjaminin kihlattu on juuri kuollut oudossa auto-onnettomuudessa: ketä hän oli matkalla tapaamaan ja miksi valvontakameran kuvassa näkyy vieras, yliluonnolliselta vaikuttava varjo? Kihlatun änkyttävä veli Loke palaa sisaren kuoleman johdosta ja joutuu kohtamaan tukalan menneisyytensä. Heidän vanha ystävänsä Christopher saapuu tekemään tutkielmaa myyttisestä pahasta olennosta, joka yhdistyi puheissa heidän lapsuudessaan tapahtuneisiin murhiin. Christopherin vanhemmat eivät vieläkään ole sinut poikansa homouden kanssa ja Christopheria jännittää kertoa tuoreesta kihlauksestaan. Kotipaikkakunnalle papiksi jäänyt Simon taas on uskonkriisissä ja pikkupaikkakuntalaisten kyräilyn kohteena.
Korkea-aho luo taitavasti tiheää tunnelmaa ja mystisiä kuvia, vaikka menneen salaisuudet ja sielujen syöverit ovatkin tärkeimmässä osassa. Romaanin loppu tuntui vähän töksähtävältä eikä aivan lunastanut sille asettamiani korkeita odotuksia, mutta laajahko henkilöhahmogalleria sekä mennyt ja nykyisyys pysyivät jatkuvasti tasapainossa ja tarina piti vahvasti otteessaan. Tällaiseen hienovireiseeen kaunokirjallinen kauhuun harvoin törmää, eikä tilaisuutta kannata jättää välistä.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
December 3, 2012
Tartuin tähän kirjaan, koska Hesarisa oli lähes koko sivun juttu kirjoittajasta ja koska Korkea-Aho on yhdessä suosikkini Ted Forströmin kanssa tehnyt huumorijuttuja Radio X3M:mään. Olen nimittäin kanavan fani, sen juontajat ovat kyllä nuorisokanavien radiojuontajien kermaa, jos saanen sanoa. Vastaavaan huumoriin ei suomenkielisellä puolella ylletä nyt etenkään, kun Radio Rockin dream team hajoitettiin muutama vuosi sitten.
No, asiaan, siis Tummempaa tuolla puolen alkaa hyvinkin vetävästi. Muutamalla lyhyellä luvulla Korkea-Aho esittelee kirjan päähenkilöt. Kyseessä on joukko nuorehkoja aikuisia pienestä kylästä Pohjanmaalta. Tarina alkaa siitä, kun nuori nainen oli kuollut auto-onnettomuudessa ja hänen kihlattunsa suree tätä. Samoihin aikoihin paikallisessa juoksukilpailussa nuori pappi jää kiinni vilpistä, eli oikaisemisesta. Kyllä, tämä siis liittyy tarinaan. Nuoren naisen, Sofien, hautajaiset kokoaa nuoruudenystävät yhteen. Simon, pappi, Benjamin, kihlattu, Turussa poikaystävänsä kanssa häitä suunnitteleva kansatieteilijä Christoffer ja kuolleen Sofien veli Loke. Mukana on seudulla asuva paha henki Raamt, joka vaikuttaa omalta osaltaan kaikkien näiden elämään.
Kirja imaisee mukaansa, koska Sofien kuolemaa varjostaa arvoitus. Hän ei ollut onnettomuushetkellä autossa yksin. Kun Sofien tarina pikku hiljaa alkoi selvitä, lopahti oma mielenkiintoni. Pohjanmaalaisen pikkukylän kasvattien elämänangst ei oikein jaksanut kantaa tässä synkän syksyn päätteeksi.
Odotin kirjalta myös railakasta huumoria (takakansikin lupasi!), mutta jos sitä tässä oli, niin se ei nyt tällä erää iskenyt tähän lukijaan. Kyllästyinkin varmaan sen takia kirjassa vellovaan synkkyyteen, joka tuntui jatkuvan aivan loputtomiin. En myöskään ollut oikein virittynyt lukemaan kummitusjutta Raamtista.
Kenelle siis suosittelisin? Synkkää, ah niin synkkää ja ahdistavaa, kuorrutuksena kummitus-Raamt, joka peläyttää kirjan henkilöt mennen tullen. Täysi kymppi sellaisille lukijoille, jotka kaipaavat pohjanmaalaista eloisuutta ynnä elämän keveyttä. Ja kummitusjuttuja.
No, asiaan, siis Tummempaa tuolla puolen alkaa hyvinkin vetävästi. Muutamalla lyhyellä luvulla Korkea-Aho esittelee kirjan päähenkilöt. Kyseessä on joukko nuorehkoja aikuisia pienestä kylästä Pohjanmaalta. Tarina alkaa siitä, kun nuori nainen oli kuollut auto-onnettomuudessa ja hänen kihlattunsa suree tätä. Samoihin aikoihin paikallisessa juoksukilpailussa nuori pappi jää kiinni vilpistä, eli oikaisemisesta. Kyllä, tämä siis liittyy tarinaan. Nuoren naisen, Sofien, hautajaiset kokoaa nuoruudenystävät yhteen. Simon, pappi, Benjamin, kihlattu, Turussa poikaystävänsä kanssa häitä suunnitteleva kansatieteilijä Christoffer ja kuolleen Sofien veli Loke. Mukana on seudulla asuva paha henki Raamt, joka vaikuttaa omalta osaltaan kaikkien näiden elämään.
Kirja imaisee mukaansa, koska Sofien kuolemaa varjostaa arvoitus. Hän ei ollut onnettomuushetkellä autossa yksin. Kun Sofien tarina pikku hiljaa alkoi selvitä, lopahti oma mielenkiintoni. Pohjanmaalaisen pikkukylän kasvattien elämänangst ei oikein jaksanut kantaa tässä synkän syksyn päätteeksi.
Odotin kirjalta myös railakasta huumoria (takakansikin lupasi!), mutta jos sitä tässä oli, niin se ei nyt tällä erää iskenyt tähän lukijaan. Kyllästyinkin varmaan sen takia kirjassa vellovaan synkkyyteen, joka tuntui jatkuvan aivan loputtomiin. En myöskään ollut oikein virittynyt lukemaan kummitusjutta Raamtista.
Kenelle siis suosittelisin? Synkkää, ah niin synkkää ja ahdistavaa, kuorrutuksena kummitus-Raamt, joka peläyttää kirjan henkilöt mennen tullen. Täysi kymppi sellaisille lukijoille, jotka kaipaavat pohjanmaalaista eloisuutta ynnä elämän keveyttä. Ja kummitusjuttuja.
June 12, 2014
This book had a lot of elements, not all of them that new: There were men, friends from early boyhood, and they get together. They all bring both their memories and their current affairs and feelings with them, which naturally brings on some power play, bitterness and envy to the picture now that unsolved mysteries and wrong-doings come to light again, some in the form of fear, some anger. Friendships have taken new forms as the time has passed, and people have changed.
Now that I've made it sound like the book is gloomy and incredulous, I'm going to turn my sled around and state that it was actually all quite fun: People have changed, unsolved business come to light again and each of the protagonists has their part to play, which results in a rich, colourful and fascinating illustration of human relationships. And, as usual, shared memories bring people together and has the ability to bind them together over the years, so the book doesn't lack warmth, not at all.
I feel Korkea-aho managed to pass that funny mixture of trust and mistrust, familiarity and unfamiliarity on really well. Add in the most important ingredient, a faceless darkness that faces you, indulges you and almost made me pee my pants every time I had to turn my attention to it.
I'm sure this sounds quite trendy, but seeing I'm really into anything that heavily leans on folklore and domestic abnormalities and supernatural activity and has quite a big number of well-formed characters and numerous possibilities and varieties, I was sold anyway. For some reason it's been really hard to me to write this review, and I'm not too satisfied with the outcome even now. When it comes to this particular book I don't want to spoil anything, and that could be done really easily. Tension and caution were what really made this story worth it. I'm really sorry to say that the ending wasn't a welcomed surprise: After all the uncertainty it all got too clear and easy.
Now that I've made it sound like the book is gloomy and incredulous, I'm going to turn my sled around and state that it was actually all quite fun: People have changed, unsolved business come to light again and each of the protagonists has their part to play, which results in a rich, colourful and fascinating illustration of human relationships. And, as usual, shared memories bring people together and has the ability to bind them together over the years, so the book doesn't lack warmth, not at all.
I feel Korkea-aho managed to pass that funny mixture of trust and mistrust, familiarity and unfamiliarity on really well. Add in the most important ingredient, a faceless darkness that faces you, indulges you and almost made me pee my pants every time I had to turn my attention to it.
I'm sure this sounds quite trendy, but seeing I'm really into anything that heavily leans on folklore and domestic abnormalities and supernatural activity and has quite a big number of well-formed characters and numerous possibilities and varieties, I was sold anyway. For some reason it's been really hard to me to write this review, and I'm not too satisfied with the outcome even now. When it comes to this particular book I don't want to spoil anything, and that could be done really easily. Tension and caution were what really made this story worth it. I'm really sorry to say that the ending wasn't a welcomed surprise: After all the uncertainty it all got too clear and easy.
September 28, 2015
Tummempaa tuolla puolen (2012) alkaa auto-onnettomuudella, jossa nainen nimeltä Sofie kuolee. Pian käy kuitenkin ilmi, että Sofie ei matkustanut autossa täysin yksin. Hänen vieressään matkaa musta hahmo, kuin varjo, joka aiheuttaa pelkoa kaikissa. Eri puolille Suomea hajautunut kaveriryhmä, joka koostuu samalla paikkakunnalla aikoinaan asuneista pojista, joista yksi on Sofien veli, tapaa toisensa pitkästä aikaa Sofien hautajaisissa, jossa erilaiset luurangot alkavat nostamaan päätään kaapista mystisen tumman varjon vaaniessa taustalla.
Romaani oli mielestäni hyvin kiinnostava. Kauhun hetket on rakennettu taitavasti, eivätkä ne täytä koko kirjaa, vaan jättävät tilaa myös muille tuntemuksille. Tarina etenee sujuvasti ja henkilöhahmot ovat monipuolisia ja jokaisella heistä on omat, inhimilliset piirteensä. Kokonaisuutena hyvin rakennettu teos, joka imaisee mukaansa heti ensi hetkistä alkaen. Annan tälle sen takia 4 tähteä.
Romaani oli mielestäni hyvin kiinnostava. Kauhun hetket on rakennettu taitavasti, eivätkä ne täytä koko kirjaa, vaan jättävät tilaa myös muille tuntemuksille. Tarina etenee sujuvasti ja henkilöhahmot ovat monipuolisia ja jokaisella heistä on omat, inhimilliset piirteensä. Kokonaisuutena hyvin rakennettu teos, joka imaisee mukaansa heti ensi hetkistä alkaen. Annan tälle sen takia 4 tähteä.
Displaying 1 - 30 of 53 reviews