The last couple of years have seen the eurozone lurch from crisis to calamity. In The Great Eurozone Disaster, Heikki Patomaki dissects the current crisis, revealing its origins lie in the instability that has driven the process of financialization since the early 1970s. Furthermore, the public debt crises in the European deficit countries have been aggravated rather than alleviated by the responses of the Commission and leaders of the surplus countries, especially Germany.
Providing a captivating narrative about how Europe ended up in its present predicament, Patomäki argues that we can and should learn from Third World debt experiences, and presents a bold vision for a democratic cosmopolitan alternative as the only viable way out of the current crisis.
Varsin hyvä teos. Reduktiivisen analyysin sijaan Patomäki katsoo kauas historiaan selventäessään Eurokriisin taustaa ja esittelee isoja kokonaisuuksia. Myös opetukset historiasta ovat olennaisia. Paljon kaikenlaista, kuten skenaariot joiden toteutumista voi myöhemmin seurata ja toimintasuositukset, jotka ovat tietysti hieman utopistisia, kuten valitettavasti kaikki valtavirtataloustieteen ulkopuolinen tänä päivänä on. Tällaista uutta taloustieteellistä kokonaisuuksia ja historiaa ymmärtämään auttavaa kirjallisuutta tarvitaan silti enemmän kuin koskaan.
Kirjassa paitsi selitetään eurokriisin kulku myös tarjotaan kattava kuvaus siitä, mitä kansainvälinen talous oikeastaan on. Kirjoittaja laajentaa johdonmukaisella tavalla perspektiivin muihin aiempiin talouskriiseihin ja tarjoaa myös näkökulman siihen, miten talouskriisejä olisi mahdollista ehkäistä tulevaisuudessa.
Yhteiskuntateoriaan tottumattomalle esimerkiksi selostukset metaforien roolista talouspolitiikassa voivat tuntua ajoittain vaikeaselkoisilta. Tästä huolimatta teos on pääosin yleistajuinen ja nopealukuinen. Sitä voi hyvin suositella sekä ensimmäiseksi kirjaksi talouskriiseihin perehtymiseen että aihetta jo paremmin tunteville.
Globaalikeynesiläisyys esitetään lopussa ilmastopolitiikan kannalta toimivana ratkaisuna, mutta samalla sitä korostetaan keinona kokonaiskysynnän ylläpitämiseen. Tämän ja ilmaston välinen jännite jää kirjassa käsittelemättä.
Ως μη-ειδικός στην οικονομία, στο παρόν έργο, ο συγγραφέας δίνει μία έντονα υποκειμενική άποψη για το παρελθον και το μέλλον της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Τα ερωτήματα που θέτει είναι ενδιαφέρονται και άπτονται της φύσης της διακρατικής και διεθνούς αυτής ένωσης. Παρόλα αυτά η ιστορική επεξήγηση και τα επιχειρήματα που προβάλει είναι περισσότερο επιλογή των όσων υποστηρίζουν τη θέση του κι όχι μία αναλυτική και συστηματική προσέγγιση.
Selkeätä,mutta ilman tuurhaa yksinkertaistamista.Hetken ymmärsin jotain maailmantaloudesta...Kaikenlisäksi vielä selkeä,joskin vaikeasti tavoiteltava,tulevaisuuden visio.Joka ei yksinkertaista ihmistä taloudelliseksi yksiköksi,eikä sulje silmiään vallan moniulotteiselta,epätasaiselta jakautumiselta.Demokratia ja Globaalikeynesiläisyys kunniaan...siis jos ellei anarkokommunismi satu spontaanisti syntymään..:)
Melko helposti lähestyttävää tekstiä velkakriisin taustoista ja finansialisaatiokehityksen vaikutuksista. Jälkikeynesiläisen talousteorian ja uusliberalismin erot esitetään ymmärrettävästi. Loppupuolella kiinnostavaa pohdintaa velkakriisien ratkaisemisesta globaalisti, demokraattisesti ja ekologisesti kestävästi.