Kevyitä, muutaman sivun mittaisia, jutustelevia pakinoita venäjän kielestä ja venäläisyydestä.
Kaltaiselleni venäjäummikolle tämä oli mukavaa ja oivaltamisen iloa antavaa luettavaa. Melkein kaikki oli ihka uutta ja sain jopa vastauksia joihinkin minua mietityttäneisiin kysymyksiin. Paikoitellen tässä oli tosin vaarana oppia enemmän suomesta kuin venäjästä. Monet tekstit noudattivat rakennetta "näin meillä suomessa" - "näinpä se onkin venäjässä" - "hauska/mukahauska anekdootti", mikä alkoi jossain vaiheessa puuduttaa. Tekstit tosin tarjosivat mahdollisuuden oppia myös venäläisestä kulttuurista kielen ohella. Aina en oikein pitänyt kirjoittajan äänestä ja mukahauska kadunmies rehreh-mentaliteetti ärsytti. Onneksi suurin osa teoksesta oli oikein mukavan jutustelevaa.
Tässä oli paljon hauskaa nippelitietoa, kuten miten venäjäksi ei useinkaan olla "ulkona" vaan "kadulla" tai "pihalla", venäjää puhuvalla ei "mene hyvin" vaan useimmiten "normaalisti", asiat eivät vain "ole" jossakin, vaan ne "makaavat" tai "seisovat" ja että uiminen on venäjäksi käsittämättömän monimutkaista. Kielitieteitä lukeneena huvitti, että valtionvelan korvaamiseen (Neuvostoliitto Suomelle) voidaan käyttää ilmaista käyttöoikeutta kansalliseen aikakausilehtikorpukseen. Eniten jäivät kiinnostamaan venäjää ja kiinaa yhdistelevät pidgin-kielet, joita sivuttiin jossain luvussa lyhyesti.