What do you think?
Rate this book
Ik geloof dat ik geloof
In korte, kernachtige hoofdstukken belicht Vattimo op persoonlijke wijze het thema ‘geloven’. Een breed spectrum aan onderwerpen komt daarbij aan de orde: secularisering versus religiositeit, moraliteit en geloof, moderniteit en christendom, religie en filosofie.
104 pages, Paperback
First published January 1, 1996
8 people are currently reading
202 people want to read
About the author
Gianni Vattimo
135 books91 followersGianteresio Vattimo, also known as Gianni Vattimo (born January 4, 1936) is an internationally recognized Italian author, philosopher, and politician. Many of his works have been translated into English.
His philosophy can be characterized as postmodern with his emphasis on "pensiero debole" (weak thought). This requires that the foundational certainties of modernity with its emphasis on objective truth founded in a rational unitary subject be relinquished for a more multi-faceted conception closer to that of the arts.
His philosophy can be characterized as postmodern with his emphasis on "pensiero debole" (weak thought). This requires that the foundational certainties of modernity with its emphasis on objective truth founded in a rational unitary subject be relinquished for a more multi-faceted conception closer to that of the arts.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
April 18, 2020
Philosopher-politician Gianni Vattimo is one of those typically Italian intellectual chameleons who regularly take on a new color and lead a prominent public life. At the time he wrote this booklet in the early 1990s, he was known as a left-wing radical, oscillating between postmodernism and anarchism, while in his youth he was a very committed Catholic. With a title like "Belief" (in my Dutch edition the title is more correctly translated: 'I believe that I believe", he suggests a spectacular turnaround. But those who read the book carefully will notice that it is all a bit more nuanced than "atheist returns to the sheep stable of the church".
Vattimo certainly has interesting things to say, although they are not always particularly original. For example, he defends the claim that Western secularization is a logical consequence of Christianity, with the meanwhile classical reference that Christianity itself contains the seeds of an enchantment of the world. Vattimo also refers to his own philosophical-political concept of "weak thinking". This is a thinking that offers a counterweight to a metaphysics that is based on absolutistic rationalistism and has led to a violent way of "strong thinking" that has proved disastrous for the world. For Vattimo, Christianity is closely linked to that 'weak thinking', because of the message of love (charity) it carries and also because it moved away from the image of the almighty God (the ‘kenosis’, embodied in the incarnation of God in a human, who let himself be crucified).
It is therefore not surprising that Vattimo himself quotes this personal shift as a rediscovery of his childhood beliefs. But at the same time he makes it clear that it is not a return to the church, certainly not to the institution under the then authoritarian leadership of the Pole Wojtyla, with its rigid sexual morality and its absolute image of God; and that is understandable, because this dogmatism is a striking example of "strong thinking".
Then of course the question remains what message Vattimo actually wants to convey, and that rather is an issue. All the more because this booklet is drowning in a technical philosophical discourse, and is certainly not an easily readable leaflet. The only thing you can see is that Vattimo sticks to that message of charity, and recommends a previously Protestant-inspired personal reading of the Gospels, supplemented with an interpretation of "the signs of the time," another classic. That all sounds very superficial. It seems to me that the man Gianni Vattimo has gone through an emotional-nostalgic crisis here at a slightly later age and takes refuge back in his youth. I want to respect this personal development, but it didn’t really resonate with me. (1.5 stars)
Vattimo certainly has interesting things to say, although they are not always particularly original. For example, he defends the claim that Western secularization is a logical consequence of Christianity, with the meanwhile classical reference that Christianity itself contains the seeds of an enchantment of the world. Vattimo also refers to his own philosophical-political concept of "weak thinking". This is a thinking that offers a counterweight to a metaphysics that is based on absolutistic rationalistism and has led to a violent way of "strong thinking" that has proved disastrous for the world. For Vattimo, Christianity is closely linked to that 'weak thinking', because of the message of love (charity) it carries and also because it moved away from the image of the almighty God (the ‘kenosis’, embodied in the incarnation of God in a human, who let himself be crucified).
It is therefore not surprising that Vattimo himself quotes this personal shift as a rediscovery of his childhood beliefs. But at the same time he makes it clear that it is not a return to the church, certainly not to the institution under the then authoritarian leadership of the Pole Wojtyla, with its rigid sexual morality and its absolute image of God; and that is understandable, because this dogmatism is a striking example of "strong thinking".
Then of course the question remains what message Vattimo actually wants to convey, and that rather is an issue. All the more because this booklet is drowning in a technical philosophical discourse, and is certainly not an easily readable leaflet. The only thing you can see is that Vattimo sticks to that message of charity, and recommends a previously Protestant-inspired personal reading of the Gospels, supplemented with an interpretation of "the signs of the time," another classic. That all sounds very superficial. It seems to me that the man Gianni Vattimo has gone through an emotional-nostalgic crisis here at a slightly later age and takes refuge back in his youth. I want to respect this personal development, but it didn’t really resonate with me. (1.5 stars)
August 14, 2022
جانّی واتیمو، فیلسوف و هرمنوتیکدان ایتالیایی، در این کتاب با روایت اولشخص از الهیاتی سخن میگوید که نهتنها با سکولارشدن منقضی نشده است، بلکه پیام حقیقیاش، یعنی نوعدوستی، تازه ابلاغ شده است. واتیمو جانمایهی پیام مسیحیت، یعنی همان عشق به همنوع، را در مقابل مدرنیته تعریف نمیکند و اتفاقا همداستان با آن میداندش. از نظر او گسست این جانمایه از کالبد کلیسا، زمینهساز الهیاتی جدید شده است که خشونت سلسلهمراتبی الهیات سابق را در بر ندارد. این باورمندی جدید، در زمانهی پایان قطعیتهای متافیزیکی (چه در فلسفه، چه در ادیان و چه در علم اثباتی)، نویدبخش حیات معنوی و اخلاقی برابر انسانی است. کتاب خواندنیی است؛ البته ترجمهاش چندان روان و جالب نیست
September 21, 2018
The paradox in this book is that the kenotic weakening that Gianni Vattimo speaks so highly about is only coherent within the context of divine revelation & the historicity of the Crucifixion-Event. Yet, secularization (even if it supposedly is "issued" from this event) is predicated on the denial of such an event. The minute the "weakness of God" becomes merely a "metaphor" for secularization, it undermines itself.
November 12, 2011
4.5. Vattimo has a very interesting means of bringing Nietzsche, Heidegger, and Christian scriptures/tradition into dialogue-- a conversation which, although I find pretty satisfying, still seems to be based upon a certain sort of metaphysics-- just what the author is trying to get away from. Well worth the read.
Read
March 17, 2011An argument for "religion without God" by a Nietzschean, gay, devout Catholic philosopher who also was an elected member of European Parliament under the Communist Party. (He gets to check mad boxes.) An argument that I rely on every time I discuss religion.
March 15, 2025
Spændende lille og personligt kampskrift for kristendommens nære forbindelse med sekularisering, nihilisme, metafysikkens død og den svage ontologi og fyldt med min mors tætskrevne noter fra hendes studietid.
March 14, 2017
Okay, he says, in passim, he does not develop any detailed argument concerning why he hopes to believe a (post)modern return of religion (viz. Christianity; but I take it "Catholicocentricism"). But, in fact, he does provide no argument at all.
January 21, 2023
Uskon uskovani uskooni, sanoisin, jos uskoisin, totean näin aluksi hassutellen.
Gianni Vattimon kirjan olen joskus kauan sitten ostanut kirjahyllyyni, mutta olen karsastanut ottaa kirjaa, koska ajattelin, että onko kirja vain jonkinlaista mukaviisasta sananhelinää. Vähänpä asiasta tiesin. Gianni Vattimo on taustaltaan italialainen hermeneutikkofilosofi, joka kirjassaan biografisesti kertoo suhteestaan kristinuskoon ja katoliseen kirkkoon, johon hän on vuosien jälkeen palannut. Kirja ei ole todellakaan mikään liirum laarum pohdiskelu vaan esittää erittäin mielenkiintoisen näkökulman suhteestaan kristinuskoon, katoliseen kirkkoon ja maallistumiseen. Vattimon johtoajatus on se, että maallistuminen on juutalais-kristillisen traditiosta johtuvaa ja erittäin suotavaa muutosta. Vattimo perustaa ajatuksensa Heideggerin filosofiaan objektiivisen metafysiikan lopusta ja Jumalan inkarnoitumisesta Kristuksessa eli kenosista. Vattimo yhdistää objektiivisen metafysiikan hylkäämisen ja kenosiksen kristinuskon tulkinnalleen. Vattimo ajattelee, että kristinusko on demytologisoitava metafyysistä olettamuksista, joiden turvin ylläpidetään väkivaltaisia valtarakenteita, mikä näkyy esim. siinä, että katolisessa kirkossa nainen ei voi olla pappi. Vattimo on itse homoseksuaali ja reflektoi jonkin verran kirjassaan tätäkin puolta ja kirkon haastetta olla hyväksymättä häntä itsenään. Vattimo ajattelee, että kirkon vaarana on jäädä kiinni johonkin aikaan tulkinnassaan, mikä estää näkemästä tätä aikaa sellaisenaan kuin se on. Vattimon mukaan helluntaina vuodatettu Pyhä Henki kontekstualisoi Raamatun tekstit nykypäivään. Maallistuminen ei ole vaarallista, koska Jumala itse syntyi ihmiseksi. Jumala on läsnä tässä maailmassa jossa elämme. Jeesuksen opetus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta on se tulkinnallinen perspektiivi, jonka kautta eletään kristinuskoa todeksi.
Kirja on todella mielenkiintoinen, mutta myös haastava luettava. En tunne kovin hyvin Heideggerin filosofiaa, joten kirjan ensimmäiset luvut olivat takkuamista. Muutenkin filosofian kirjallisuus on jäänyt vähemmälle lukemiselle viime vuosina, joten kesti hetken aikaa, että sai kiinni kirjan kielestä. Jossain vaiheessa olin jo laittamassa kirjaa takaisin hyllyyn, mutta luku luvulta kirja alkoi palkita lukijaansa. Erittäin mielenkiintoinen kirja. Tähän palataan uudelleen ja märehditään moneen kertaan.
Gianni Vattimon kirjan olen joskus kauan sitten ostanut kirjahyllyyni, mutta olen karsastanut ottaa kirjaa, koska ajattelin, että onko kirja vain jonkinlaista mukaviisasta sananhelinää. Vähänpä asiasta tiesin. Gianni Vattimo on taustaltaan italialainen hermeneutikkofilosofi, joka kirjassaan biografisesti kertoo suhteestaan kristinuskoon ja katoliseen kirkkoon, johon hän on vuosien jälkeen palannut. Kirja ei ole todellakaan mikään liirum laarum pohdiskelu vaan esittää erittäin mielenkiintoisen näkökulman suhteestaan kristinuskoon, katoliseen kirkkoon ja maallistumiseen. Vattimon johtoajatus on se, että maallistuminen on juutalais-kristillisen traditiosta johtuvaa ja erittäin suotavaa muutosta. Vattimo perustaa ajatuksensa Heideggerin filosofiaan objektiivisen metafysiikan lopusta ja Jumalan inkarnoitumisesta Kristuksessa eli kenosista. Vattimo yhdistää objektiivisen metafysiikan hylkäämisen ja kenosiksen kristinuskon tulkinnalleen. Vattimo ajattelee, että kristinusko on demytologisoitava metafyysistä olettamuksista, joiden turvin ylläpidetään väkivaltaisia valtarakenteita, mikä näkyy esim. siinä, että katolisessa kirkossa nainen ei voi olla pappi. Vattimo on itse homoseksuaali ja reflektoi jonkin verran kirjassaan tätäkin puolta ja kirkon haastetta olla hyväksymättä häntä itsenään. Vattimo ajattelee, että kirkon vaarana on jäädä kiinni johonkin aikaan tulkinnassaan, mikä estää näkemästä tätä aikaa sellaisenaan kuin se on. Vattimon mukaan helluntaina vuodatettu Pyhä Henki kontekstualisoi Raamatun tekstit nykypäivään. Maallistuminen ei ole vaarallista, koska Jumala itse syntyi ihmiseksi. Jumala on läsnä tässä maailmassa jossa elämme. Jeesuksen opetus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta on se tulkinnallinen perspektiivi, jonka kautta eletään kristinuskoa todeksi.
Kirja on todella mielenkiintoinen, mutta myös haastava luettava. En tunne kovin hyvin Heideggerin filosofiaa, joten kirjan ensimmäiset luvut olivat takkuamista. Muutenkin filosofian kirjallisuus on jäänyt vähemmälle lukemiselle viime vuosina, joten kesti hetken aikaa, että sai kiinni kirjan kielestä. Jossain vaiheessa olin jo laittamassa kirjaa takaisin hyllyyn, mutta luku luvulta kirja alkoi palkita lukijaansa. Erittäin mielenkiintoinen kirja. Tähän palataan uudelleen ja märehditään moneen kertaan.
September 24, 2025
Vattimo tracht in dit boekje tot een synthese te komen van enerzijds het (katholieke) christelijk geloof en anderzijds het nihilisme en subjectivisme van Nietzsche en vooral Heidegger. Hij slaagt erin enige voor mij (als filosofische leek) min of meer nieuwe en aantrekkelijke ideeën te formuleren. De kern van zijn betoog is de idee van secularisatie als een door Christus beoogd eindpunt, dus als vanuit Christelijk oogpunt wenselijk fenomeen. Deze idee wordt ondersteund door Vattimo’s lezing van de menswording van God in Christus als kenosis, als impliciete verwerping van het goddelijke, onbegrijpelijke, absolute – wellicht zelfs reeds als verwerping van de metafysica (zoals Heidegger die definieert) in zijn geheel. Ziehier, in vogelvlucht, het scharnier tussen Heidegger en Christus!
Vooral de eerste zestig pagina’s zijn uitdagend, maar de moeite waard. Daarna begon voor mij duidelijk te worden dat de caritas (naastenliefde) die Vattimo als (onder)grens van de secularisatie stelt wellicht ook een soort metafysica impliceert, welk gevoel naar het einde toe steeds sterker werd. Ik meen te lezen dat Vattimo’s ideeën met name uit persoonlijke noodzaak zijn ontstaan, alsof zijn mens-zijn en gevoelswereld in de vorm van het katholicisme strijden tegen zijn ‘nuchtere’, filosofische bevindingen in de vorm van het nihilisme: de wens is de vader van de gedachte.
De schuldeiser Nietzsche vordert, wapperend met zijn nihilisme, de gehele schuld, alle oude metafysica op bij Vattimo, die zich aan caritas als laatste strohalm vastklampt met de vraag: “maar mag ik er dan niet ééntje houden?”
Al met al belangwekkend, het (her)lezen waard!
Vooral de eerste zestig pagina’s zijn uitdagend, maar de moeite waard. Daarna begon voor mij duidelijk te worden dat de caritas (naastenliefde) die Vattimo als (onder)grens van de secularisatie stelt wellicht ook een soort metafysica impliceert, welk gevoel naar het einde toe steeds sterker werd. Ik meen te lezen dat Vattimo’s ideeën met name uit persoonlijke noodzaak zijn ontstaan, alsof zijn mens-zijn en gevoelswereld in de vorm van het katholicisme strijden tegen zijn ‘nuchtere’, filosofische bevindingen in de vorm van het nihilisme: de wens is de vader van de gedachte.
De schuldeiser Nietzsche vordert, wapperend met zijn nihilisme, de gehele schuld, alle oude metafysica op bij Vattimo, die zich aan caritas als laatste strohalm vastklampt met de vraag: “maar mag ik er dan niet ééntje houden?”
Al met al belangwekkend, het (her)lezen waard!
April 18, 2020
Vaya mejunje, una basura contradictoria –incluso en su estilo, esa mezcla entre la "historia personal" como cristiano homosexual y la "revelación continuada" en la posmodernidad–; completamente estéril en su voluntad política. Menos mal que nadie, ni en la izquierda ni en la derecha, hace caso a Vattimo.
December 9, 2018
Ik vond het nogal lastig om m'n kop erbij te houden, wat het lastig maakt om een gedegen oordeel te kunnen vellen.
December 28, 2023
Lang geleden gelezen. Interessante gedachten over secularisatie en de omkering van het geloof. Behoorlijk gevuld met filosofische terminologie.
June 29, 2020
Honest, realistic and compelling. You may not be convinced by Vattimo’s approach to theology, but you must admit that it responds to the logic of post-modern subjectivity brilliantly.
September 13, 2012
Secolarizzazione
Nietzsche e Heidegger hanno descritto la fine della metafisica (che Vattimo chiama indebolimento degli enti forti o indebolimento dell'essere, o anche secolarizzazione). Vattimo sostiene che in qualche modo le sue radici cristiane lo hanno predisposto ad apprezzare l'idea di indebolimento dell'essere, in quanto il cristianesimo, e in particolare l'Incarnazione e la morte di Cristo sarebbero una metafora della fine della metafisica. Il Dio che muore, secondo Vattimo, è il Dio metafisico dell'antico testamento, quello delle guerre del Pentateuco e dell'"occhio per occhio". Questo Dio "cattivo" si incarna in Gesù Cristo, portatore di un messaggio non violento.
Partendo da queste premesse Vattimo auspica una secolarizzazione o demitizzazione dell'etica e dei dogmi del cristianesimo, il suo distacco definitivo da schemi riferiti a momenti storici contingenti e il suo ingresso nella storia.
Molto più efficace e aggiornato di certe critiche razionaliste del cristianesimo, vedi "Perché non possiamo essere cristiani" di Odifreddi.
Nietzsche e Heidegger hanno descritto la fine della metafisica (che Vattimo chiama indebolimento degli enti forti o indebolimento dell'essere, o anche secolarizzazione). Vattimo sostiene che in qualche modo le sue radici cristiane lo hanno predisposto ad apprezzare l'idea di indebolimento dell'essere, in quanto il cristianesimo, e in particolare l'Incarnazione e la morte di Cristo sarebbero una metafora della fine della metafisica. Il Dio che muore, secondo Vattimo, è il Dio metafisico dell'antico testamento, quello delle guerre del Pentateuco e dell'"occhio per occhio". Questo Dio "cattivo" si incarna in Gesù Cristo, portatore di un messaggio non violento.
Partendo da queste premesse Vattimo auspica una secolarizzazione o demitizzazione dell'etica e dei dogmi del cristianesimo, il suo distacco definitivo da schemi riferiti a momenti storici contingenti e il suo ingresso nella storia.
Molto più efficace e aggiornato di certe critiche razionaliste del cristianesimo, vedi "Perché non possiamo essere cristiani" di Odifreddi.
February 9, 2019
In dit persoonlijke essay verkent Vattimo de relatie tussen het 'zwakke denken' van Heidegger (en Nietzsche) en het christendom. Net zoals Heidegger af wilde van het denken over 'zijn' in metafysische terminologie heeft, volgens Vattimo, ook het christendom afgedaan met een absoluut Godsbeeld doordat hij tot de mensen is gekomen.
Door deze christelijke beweging is geloven (en dus ook ervaren) belangrijker dan het absolute kennen, en dit sluit goed aan bij het nihilistische denken van de moderne denkers die hij bestudeert. Vattimo denkt dan ook dat christendom en moderniteit elkaar niet hoeven uit te sluiten maar elkaar juist aanvullen.
Dit essay was niet erg makkelijk te lezen en soms is het zoeken naar de exacte argumentatie tussen alle 'grootse beschrijvingen' van moderne fenomenen, maar de thematiek en de relaties die hij legt vond ik toch wel zo interessant dat het het lezen waard was.
Door deze christelijke beweging is geloven (en dus ook ervaren) belangrijker dan het absolute kennen, en dit sluit goed aan bij het nihilistische denken van de moderne denkers die hij bestudeert. Vattimo denkt dan ook dat christendom en moderniteit elkaar niet hoeven uit te sluiten maar elkaar juist aanvullen.
Dit essay was niet erg makkelijk te lezen en soms is het zoeken naar de exacte argumentatie tussen alle 'grootse beschrijvingen' van moderne fenomenen, maar de thematiek en de relaties die hij legt vond ik toch wel zo interessant dat het het lezen waard was.
July 3, 2013
Belief, a slim volume by the Italian philosopher Gianni Vattimo, was originally entitled "Credere di credere" ("believing that one believes"). As such, it departs from the disembodied abstractions of much philosophical discourse and instead assumes a compelling and personal first person voice. Indeed, Vattimo not only provides a concise introduction to his understanding of "weak thought" and its bearing on religion, he also details the nature of his own Catholic faith, one certainly at odds (but not necessarily incongruous) with the larger whole. While the book is only 98 pages long, it can take some time to get through. But the effort may be worth it in the end. His vision of postmodern Christianity in the wake of secularization may seem radical, but it can't be denied that that vision is also thoroughly thought-provoking.
Read
October 21, 2009grapples with kenosis and the nihilism of nietzsche and heidegger as the route in which "positive" secularization in fact leads right back to a historically morphing faith.
translated from the italian. love the idea of "sin" as a homonym with "peccato," as in "che peccato!" -- simply "what a pity!"
translated from the italian. love the idea of "sin" as a homonym with "peccato," as in "che peccato!" -- simply "what a pity!"
August 27, 2012
Buen libro de Vattimo, introducción al pensiero debole y a la reflexión postmoderna total de los sistemas religiosos. Creo que va demasiado lejos con su exegesis, pero tiene cosas muy buenas que sin duda vaticinan el retorno de lo religioso al mundo. Hermeneutica postmoderna.
Read
May 18, 2018A bit meandering...
Displaying 1 - 19 of 19 reviews