Naisen aggressioista on perinteisesti vaiettu. Siksi nainen helposti piilottaa ja tukahduttaa vihansa ja aggressionsa, jotka saattavat kanavoitua omaan ruumiiseen, masennukseen ja itseä tuhoavaan käyttäytymiseen.
Aggressio naamioituu usein häpeään ja syyllisyyteen. Kirjassa pyritään valottamaan, miksi näin tapahtuu. Tekijä tarkastelee myös äitiyden nurjaa puolta; piilotettua vihaa, insestipyrkimyksiä, narsistiäitien uhreja sekä naisen kostoa.
Aggressio voi myös olla naiselle voimavara, apu omien rajojen puolustamiseen ja sytyke luovuudelle. Kirja vastaa kipeään kysymykseen, mitä tehdä vihantunteille, kuinka ottaa aggressiot haltuunsa ja kesyttää ne voimaksi.
Kirja oli kohtalainen. Siinä oli ihan mielenkiintoista asiaa, mutta se oli kirjoitettu kömpelösti, jaarittelevasti eikä siinä ollut selkeää rakennetta. Kirjailijalla on selkeästi asiantuntemusta, mutta tämä ei saa ilmaistua sitä selkeästi.
Kirja tuntui monelta osin myös vanhentuneelta tai vanhahtavasti kirjoitetulta. Ja vaikka kyse on nimenomaan naisen aggressioiden käsittelystä, en pitänyt siitä, miten sukupuolittunutta pohdinta oli ja kuinka lähes kaikki käsiteltiin äidin tai äitinä olemisen kautta. Monia termejä olisi pitänyt avata heti alussa paremmin, koska ne eivät ole yleistietoutta (esim. symbolinen äidinmurha). Monissa asioissa paistaa myös liian selkeästi kirjoittajan oma mielipide tai tulkinta tilanteesta eikä kyse ole niinkään tietokirjasta.
Aluksi kirja tuntui olevan suunnattu oikeastaan kenelle tahansa lukijalle, mutta viimeisestä luvusta jäi sellainen olo, että kirja oli tarkoitettu eniten psykiatreille - vaikka muu kirja on rakentunut yleistasoiseksi.
Tästä jäi käteen eniten yksittäisiä lausahduksia, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen paljon niitäkään.