Tämä(kin) Ketun kirja vangitsi heti ja piti otteessaan viimeiseen sanaan saakka. Järkyttävä, salaperäinen, raaka, surullinen ja mielenkiintoinen teos. Tästä tuli vähän ahdistuneeksikin, koska kirja oli niin tarkkanäköinen ja tapahtumat pystyi aistia, mutta niinhän hyvät kirjat tekee. Kirjassa esiteltiin asioita pikkuhiljaa, punottiin lankoja yhteen ja lopussa paljastuvat asiat eivät olleet ennakoitavissa.
Kirjassa kaikki henkilöhahmot ovat epätäydellisiä ja jollakin tavalla vastenmielisiä. Ihmisyyden raakuudet ja epätäydellisyydet näytetään paljaana. Jokainen henkilöhahmo tekee virheitä, jokainen on omalta osaltaan surullinen ihmiskohtalo ja syyt omalle toiminnalle ovat osin suuria ja traagisia, toisaalta osa taas sellaisia, joita meistä kaikki joutuvat käydä läpi. Osa johtuu omista virheistä ja osa on vain epäonnea. Kirja ei selitä kaikkea hahmojen toimintaa ja hyvä niin; samalla sekin on hyvää, että asiat eivät jää liian avoimiksi. Itse kyselin monta kertaa lukemisen aikana, että miksi tämä hahmo teki näin ja tuo noin, ja hyvänen aika, miksi tämäkin! Asiat näytetään, niitä ei psykologisoida tai anneta kattavia selityksiä. Lukija voi tehdä analyysia, mutta lopulta osa motiiveista jää arvoitukseksi - ja osalle asioistahan ei ole aina sellaista syytä, jonka ihminen itse edes ymmärtäisi. Kuten oikeassa elämässäkin.