Winds

by St. -John (Translated By Hugh Chisholm) Perse

Vents és un gran poema de to èpic, escrit en versicles i en un llenguatge de simbologia exuberant, en què s'entrecreuen diverses veus narratives. S'hi reflecteix l'epopeia de la humanitat en la seva agitada marxa cap a un nou món, vers el Ponent, des de la perspectiva del gran trasbals que comportà la Segona Guerra Mundial. Vents en mostra l'actualitat i una nova lectura des d'una doble la del context actual de la mundialització i la del text que arriba a unes formulacions sintàctiques i discursives paral·leles a les sorgides dels plantejaments estilístics del darrer terç del segle XX.Saint John-Perse és el pseudònim literari d'Alexis Saint-Leger Leger (1887-1975), escriptor, i diplomàtic, enfrontat al govern de Vichy i exiliat als Estats Units fins al 1957. Allà va desenvolupar la part central de la seva obra, que li valgué el Nobel de literatura el 1960.

193 pages, Hardcover

Published January 1, 1953

Reviews

[Rasmus Tillander]

Alexis Leger (taiteilijanimeltään Saint-John Perse) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1960 "runoutensa kiitävästä lennosta ja väkevästä kuvakielestä, joka visionäärisellä tavalla heijastelee aikamme olosuhteita".


Nyt lukemani WInds (ransk. Vents) on kolmas osa Legerin luonnonvoima kvartettia (muut osat käsittelevät sadetta, lunta ja merta). Meri-teos on ilmeisesti näistä paras, mutta sitä eikä mitään muutakaan Legerin teoksista löydä mistään. Ehkäpä Perse'n runous ei olisi ollut Suomessa niin iso hitti.
Mutta eipä sillä, kyllä tuulessakin on lyyristä pontta. Se puhaltaa missä tahtoo kuten Iso kirja meille kertoo. Tää tuntuu myös olevan aika lähellä Legerin eetosta. Luonnonvoiman lisäksi tuuli on jonkinlainen ajan henki, vikuroiva eteen ja sivulle työntäjä. Kokoelma liitelee sangen korkeissa sfääreissa ja sen sanastossa kalskahtaa vanhakantaisen korkeana. Leger ei kuitenkaan lähde mihinkään puhtaan parnassolaiseen sanataiteiluun vaan hän pyrkii runollisesti ylevöittämään kuvaa todellisuudesta kaikessa kauneudessa ja rumuudessaan.

Kielellisesti kokoelma on tosiaan hyvin korkealentoista ja jopa koukeroista. Hyvä ottaakin pieni näyte satunnaiselta sivulta (välttävästi suomeksi tulkittuna):

"Ilmestyköön kaksikymmentä uutta hahmoa yövartiomme fasadiin,
ikävystymisestään riistettyinä,
niin kuin kielekkeiden saveen koteloidut Neitsyet.

Myös toinen ranta osallistuu. Ja kunnioitus mustalle
auringolle, alhaalta loistavalle.

Luottamusta kallioperästä paljastuviin hirviöihin ja sukulinjatotmiin tähtiin,
Prinsseihin ja Vierailijoihin pschentin* alla,
sekoittaen nuhteettoman faunansa vääräuskoisten hijraamme**."

Vaikka tämä on nyt asiayhteydestään irrotettu enkä voi sanoa ihan täysin ymmärtäväni kaikkea mitä Leger tällä tarkoittaa niin jotenkin tässä sattumanvaraisessa kohdassakin on paljon niitä elementtejä, josta häntä runoilijana kehutaan. Lyriikkaa liikkuu kovaa ja korkealla, kuvakieli on toden totta väkevää ja jotenkin helppo nähdä, että tässä (kuten kokoelmassa muutenkin) Leger tuo esiin tietynlaisen uuden aikakauden tuulen puhaltamista - ei sellaista joka puhalsi löytöretkien purjeissa vaan monitahoisemman ajan, jota määrittää tietty kohtalottomuus.

* faaraon kruunu
* Muhammadin seuraajien siirtyminen Mekkasta Medinaan