Miten saada pauloihinsa tsiljonäärimies, jos on köyhä suomalainen taideopiskelija kaatelemassa kahvia nizzalaisten rouvien kuppeihin? Helposti. Tarvitaan vain yksi tyylikäs kompastuminen, ja tuhkimotarina voi alkaa.
Kun Laura löytää hurmaavan Charles Belmarinsa, ei kestä kauan, kun hän jo astuu tämän kanssa Pariisissa valtavassa luksusasunnossa (jossa muuten eksyy tosi helposti). Mies ostelee hänelle kalliita muotivaatteita (hei, kaikki Chanelin vaatteet eivät olekaan mummoille!), ajeluttaa limusiinilla ja kuljettaa seurapiireissä kuin puudelia talutushihnassa.
Vaikka kaikki on ihan megaihanaa (ja Charles komea jopa kuorsatessaan), kroisoksesta alkaa vähitellen paljastua outoja pikku salaisuuksia...
Mietin pitkään, voisinko antaa tälle kirjalle edes kaksi tähteä, mutta en vaan voi. Tarina ei ole ollenkaan romanttinen. Loppu oli omituinen. Kaikki oli niin pinnallista ja typerää. Sophien Kinsellankin kirjat ovat typeriä ja pinnallisia, mutta niissä on sentään lämmin sävy, söpö romanssi ja helposti lähestyttävä päähenkilö.
Rakkautta au laitilla oli joitakin hyviä puolia tietysti, välillä nauratti päähenkilön törttöilyt, ja toisaalta oli ihan kiva, että elämä ei ollut niin vakavaa.
Lara on yksi hirvittävimmistä päähenkilöistä. Poutanen yritti saada hänestä luultavasti itsevarman ja itsenäisen naisen perikuvan, mutta aikaansaannos oli kyllä kaikkea muuta. Lara jäi mieleeni itsekeskeisenä, itserakkaana, hemmoteltuna ja laiskana ihmisenä. Ainut hyvä puoli hänessä oli se, että kun hän teki jotain hölmöä, hän nosti leukansa ylös ja käveli selkä suorana eikä jäänyt nöyristelemään.
"Eric seisoo edessäni ja hymyilee. Ja ihan varmasti hänellä on vatsassa se sama varmuus kuin minulla, sen näkee ihan heti. Siis ihan heti. Hän katsoo suoraan silmiini ja kaikkea. Ja taustalla alkaa soida Sheryl Crown ja Stingin ihana biisi "Always on your side". No ei kai. Mutta se sopisi kyllä tähän tosi hyvin..."
This entire review has been hidden because of spoilers.
Don't expect it to be high literature. Because it's not. I grabbed this one when I wanted something super easy and light and funny to read on my Summer vacation without focused thinking. This was exactly what I was looking for.
Kirjan päähenkilö oli listoineen kuin yli-innokas 12-vuotias, jolla ei ole mitään havaintoa maailman menosta. Ja kirjassa käytetty ilmaisu "kulhollinen kahvia" oli todella typerä.
Vihaan ja rakastan chick litiä sitä mukaan, onko se tehty hyvin vai huonosti. Tämä valitettavasti oli mielestäni tehty huonosti ja oli kuin parodia lajityypistään. Seuraavia osia en ole lukenut - vielä. En ole uskaltanut. Katsotaan, sitten, kun tulee tylsää. Tai, kun haluan nauraa itseni surkuhupaisuudesta kipeäksi. Kaksi tähteä hyvästä yrityksestä, sillä kotimainen chick lit kaipaa kipeästi vahvistusta. Harmi vain, että tästä kirjasta genre tuskin sitä saa.
Tarina oli hitusen liioitellun oloinen: Chick liteissä toki käännökset tapahtuvat nopeasti, mutta jopa chick litin mittakaavalla päähenkilö Laran ja miljonääri Charlesin suhde eteni nopeasti. Kuten myös Laran suhtautuminen Ericiin.
Lara on päätön ja ärsyttävä hahmo, jonka puhekieli on takeltelevaa öötä ja äätä. Hänestä tulee mieleen Tuija Lehtisen Laura-kirjojen Laura, joka kuvittelee olevansa muita parempi.
Ihan viihdyttävä, muttei mitään kovin laadukasta. Kuka tahansa pystyisi tähän.
Kepeää höttöä, oikeastaan aika lailla sellaista kuin chick litin olettaakin olevan. Mitään sanomaa en rivien välistä onnistunut löytämään, mutta kepoisena lomalukemisena meni yhdessä illassa. Valitettavasti päähenkilö on niin epä-samaistuttava, että minua ei oikein kiinnostanut mitä hänelle tapahtuu.
Ansaitsee yhden tähden jos ei puolikasta voi antaa.. Tosin en ole tällaisten kirjojen fani mutta oli luettava lomahömppänä kun lahjaksi joskus saatu. Hyvin pinnallinen höpöhöpö-juoni, jonka loppu oli viimeinen silaus typeryydelle.
Ensimmäisiä suomalaisia chick lit -kirjoja, joten ehkä siltä ei pitäisi vaatia kovin paljon. Kirja ei kuitenkaan ole erityisen hauska tai oivaltava, lähinnä vain ja ainoastaan tylsä.
Luin tämän aika tuoreeltaan ilmestyttyään, ja kevyenä kesälukemisena sen jaksoi loppuun lukea, vaikkei tyyliltään tai tarinaltaan säväyttänytkään millään lailla.