Mitta ja määrä

by Anni Sumari

95 pages, Paperback

First published January 1, 1998

About the author

Anni Sumari (s. 1965) on julkaissut kymmenen teosta, aluksi lyhytproosaa, sittemmin enimmäkseen runoja. Esikoisteos Matkakertomuksia pimeydestä ilmestyi vuonna 1986. Sumari on myös kuvittanut omia teoksiaan sekä esiintynyt runojensa lausujana. Hänen runojaan on käännetty tähän mennessä 12 kielelle. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja tiedotusoppia ja toimii nykyisin vapaana kirjailijana ja suomentajana.

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Mitta ja määrä on paikoin mittaamattoman runsas ja tuntuu pyrkivän kaiken määrittämiseen. Paljoon se pystyykin, ehkä jopa liikaan, mutta silti olen myyty.

Runoudella on omat lakinsa, ja runsaus on jotenkin romanttista, runouteen sopivaa. Jonkinlainen ysärin ehdottomuus huokuu kokoelman joka sivulla, ja sellainen kävisi ehkä raskaaksi, jollei Anni Sumari olisi luonut runojen puhujalle armottoman kyvyn myös nauraa elämän paradokseille.

Aforistiset totuudet on Mitassa ja määrässä upotettu rönsyilevien runokuvien sekaan. Niitä on paljon, ja ne ovat hätkähdyttävän teräviä.

"Kun ihminen hylätään
hän muuttuu lapseksi,
sillä hylätyksi tulemisen tunne ei kasva aikuiseksi."

Itseironia on runoudessa aina voitto, koska painavinkin (runouden) totuus voi osoittautua vääräksi:

"Jokaista painaa syntymä,
en tiedä vapautuvatko synnyttäjät siitä
siirtäessään häpeän eteenpäin.
En tiedä, kun en ole niin paljon
maailmaa rakastanut."

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Anni Sumari voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 1998 tällä runokokoelmalla. Kun olen lukenut voittajia järjestyksessä, Mitta ja määrä asettuu vasten edellistä voittajaa, Mirkka Rekolan Taivas päivystää -kokoelmaa. Kuinka erilaisia nämä ovatkaan! Siinä missä Rekola oli aforistisen niukkasanainen, Sumarin runot polveilevat useamman sivun mittaisiksi. Sanoja ei säästellä.

Kokoelma on kuusiosainen. Ensimmäinen osa alkaa pohdinnalla. "Jos joskus kirjoittaisin kirjeen, / jos siis olisi joku, jonka toivoisin saavan minulta kirjeen, / ainakin huomauttaisin olennaisimmasta: / Täällä tapetaan ja nälkiinnytään." Tällainen olennaisuuksien äärellä olemisen tuntu kokoelmassa säilyy myöhemminkin. Puhe on inhimillisyydestä, ihmisyydestä.

Sumarin kuvasto on rikasta ja mielikuvituksellista. Vaikeaselkoistakin, tai ainakin monenlaisille tulkinnoille avointa ja altista. Runot myös viittailevat milloin minnekin, nimeävät henkilöitä vailla sen suurempaa esittelyä. "Kristoforos oli nainen" pyörittelee syntymisen ja synnyttämisen tematiikkaa eri kanteilta. Tästä runosta pidin.

Vanhemmat loivat minut seurakseen,
mitä siitä pitäisi ajatella?
Jotkut vakavissaan pitävät elämän tarkoituksena
lisääntymistä (kunhan ei yli elintarvikkeiden tuotannon).

Kaikenkaikkiaan Mitta ja määrä tuntuisi antavan paljon. Kokoelmassa on runsaasti tavaraa, siinä on monia polkuja eri suuntiin, paljon poimimisen ja nostamisen arvoisia säkeitä. Sivujen väliin kertyi runsaasti kiinnostavista kohdista kertovia muistilappuja. Paljon oli myös säkeitä, joita en ihan ymmärtänyt, paljon kiemuraisia ajatuspolkuja kuljettavaksi.

Mikä on ruumis? hän toisti kysymyksen.
Se ei ole kaikki, se on osa.
Ruumis on ajan määrä ja paikan mitta.
Se suhteellistaa vapauden
ja mahdollistaa turhat ja epäoikeutetut tunteet.
Ruumis on päivien ruukuista purkautuva hämärä,
joka vaikeuttaa itseyden oivaltamista.