Sirkka Turkka (1939‒2021) on Suomen ikonisimpia runoilijoita. Runot 1973–2004 kokoaa yksiin kansiin kaikki Turkan julkaistut runot. Esipuheen teokseen on kirjoittanut runoilija Olli Heikkonen.
”Epäonnistuessaankin pannukakusta tulee pannukakku.”
Huumori tekee synkkiä aiheita käsittelevistä runoista pikemmin lohdullisia kuin ahdistavia. Luonto on paljon läsnä. Koirat ja hevoset esiintyvät ympäristöään tarkkailevan ihmisen kanssa useassa runossa. Kieli on harvoin varsinaisen kokeellista, mutta silti eläväistä.
Kokoelman lukeminen eteni aika verkkaisesti, koska enpä juuri ole pystynyt kuljettamaan isoa opusta mukanani minnekään. Järkäleessä on kunnioitettavat 13 runoteosta yksissä kansissa ja lisäksi esipuheena Jukka Koskelaisen Turkan tuotantoa analysoiva teksti. Mukana luonnollisesti myös palkittu Tule takaisin, pikku Sheba.
Sain luovan kirjoittamisen kurssilla Ranya Paasoselta käskytyksen lukea Sirkka Turkkaa, koska kertoja/puhujaäänissämme on kuulemma paljon samaa. Valaan vatsassa ja Yö kaatuu kuin vilja olivat sydäntäpakottavan upeita, lisäksi Minä se olen kutkutteli teatterimonologimaisuudellaan. "Perinteisempien" runojen havainnot ja kaaret puutuivat loppupäätä kohden samanlaiseksi massaksi. Jos olisin kirjallisuuden opiskelija, tutkisin tulevaisuudessa Turkan koira- ja hevoselementtien toistuvuutta - mutta, koska olen (enemmän) kirjoittaja, tutkin tulevaisuudessa Turkan kaltaista vapaata järkeä ja logiikkaa omassa kirjoittamisessani.