Tämä oli aiemmin lukemani Papin perheen hyvä ja ajatuksia herättävä näytelmä. Vaikka en ehkä ihan allekirjoitakaan Canthin kaikkia mielipiteitä (joista en loppujen lopuksi edes tiedä paljoakaan), niin hyvä kirjailija hän kyllä on.
Anna Liisa on nuori tyttö, joka vain 15-vuotiaana, oli salasuhteessa Mikko-nimisen rengin kanssa. Suhteen seurauksena Anna Liisa sai lapsen, mutta Mikko jätti hänet yksin juuri, kun hän olisi eniten tukea kaivannut. Anna Liisa panikoi ja tunnekuohussaan surmasi oman lapsensa. Mikon äiti Husso kaivoi lapselle haudan kuusen alle. Nyt 4 vuotta myöhemmin Mikko on tullut takaisin ja vaatii, että Anna Liisa menisi naimisiin hänen kanssaan. Anna Liisa ei kuitenkaan halua, joten Mikko ja Husso kiristävät häntä uhkaamalla kertoa kaikille totuuden, synkän salaisuuden, jota Anna Liisa on piilotellut nämä neljä vuotta.
Kirja siis tragedia-näytelmä, joka kertoo lapsensurmasta. En ole tainnut koskaan lukea tätä(kään) aihetta käsitteleviä teoksia, vaikka se kaikessa karmeudessaan kiinnostaakin.
Vaikka Anna Liisa osaa sanoa Mikolle vastaan tämän naimisaikeissa, potee hän silti rajua syyllisyyttä ja omantunnontuskia lapsensa tappamisesta ja näkee siitä myös painajaisia. Siksi onkin mielestäni kamalaa, miten itsekkäitä Mikko ja Husso ovat ja vieläpä kääntävät veistä haavassa. Anna Liisaa totuus pelottaa oikeastaan enemmän kuin valheessa eläminen, mutta Mikon omistushaluinen ja törkeä käytös on raivostuttavaa. Canth kyllä osaa luoda hahmoja, jotka herättävät suuria tunteita. Mikko ja Husso olivat kaikkein raivostuttavimpia hahmoja koko näytelmässä.
Kuten arvata saattaa, totuus tulee lopulta ilmi Johannekselle ja myös kaikille muille. Anna Liisa kääntyy uskoon, tunnustaa tekonsa ja suostuu menemään vaikka kuritushuoneeseen tai jopa mestattavaksi sovittaakseen syntinsä. Ennen tätä hän ei ole halunnut juurikaan edes elää. Anna Liisan teko tulee hänen perheelleen yllätyksenä ja järkytyksenä, sillä he ovat aina pitäneet vanhempaa tytärtään fiksuna ja hyvänä ihmisenä.
Näytelmän kieli on hieman vanhahtavaa, mutta kuitenkin helposti eteenpäin kulkevaa sekä ymmärrettävää. Jotkin ilmaisut ovat jopa hauskoja, esim. "kyörättiin", jonka merkitystä en nyt edes muista.
Nopealukuinen, mutta silti vaikuttava näytelmä. Ja tietenkin aion lukea Canthia lisääkin, ei tämä tähän jää! Näytelmät ovat muutenkin kivaa vaihtelua romaanien keskelle - ainakin, jos ne ovat näin hyviä.