What do you think?
Rate this book
Nälkä
Jorunn sanoi kyllä. Hän valitsi ja kantaa mukanaan loputonta ikävää, nälkää. Jorunn on elänyt pitkään ja asunut monessa kaupungissa, Pietarissa, Vilnassa, Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa… Mutta nyt hän on palannut Helsinkiin, sillä se, joka kaipaa, etsii lakkaamatta.
Nälkä on kertomus rakkaudesta, kaipauksesta ja totaalisesta yksinäisyydestä. Se on hätkähdyttävä ja kammottava kertomus vampyyrista, joka jättää jälkensä surua ja pelkoa. Naisesta jonka jokainen ikuisesti elävä huokonen kuiskailee ja kirkuu yksinäisyydestä ja kaipuusta seonneena, etsien sitä, jonka luokse on kaivannut kaikki elämänsä vuosikymmenet. Mutta Nälkä piirtää esiin myös historian jaksoja ja henkilöitä, näyttää vuosikymmenien ja -satojen yhteen kietoutumisen hämmentävän kauniisti ja kivuliaasti. Jorunnin tunteet ja fyysisyys kuvataan niin taidokkaasti, että lukija vuoroin pelkää ja vuoroin toivoo hänen puolestaan.
Taivassalon uusi romaani hyppää rohkeasti kauhugenreen, ja tekee sen hypnoottisesti - pelottavan taidokkaasti.
Nälkä on kertomus rakkaudesta, kaipauksesta ja totaalisesta yksinäisyydestä. Se on hätkähdyttävä ja kammottava kertomus vampyyrista, joka jättää jälkensä surua ja pelkoa. Naisesta jonka jokainen ikuisesti elävä huokonen kuiskailee ja kirkuu yksinäisyydestä ja kaipuusta seonneena, etsien sitä, jonka luokse on kaivannut kaikki elämänsä vuosikymmenet. Mutta Nälkä piirtää esiin myös historian jaksoja ja henkilöitä, näyttää vuosikymmenien ja -satojen yhteen kietoutumisen hämmentävän kauniisti ja kivuliaasti. Jorunnin tunteet ja fyysisyys kuvataan niin taidokkaasti, että lukija vuoroin pelkää ja vuoroin toivoo hänen puolestaan.
Taivassalon uusi romaani hyppää rohkeasti kauhugenreen, ja tekee sen hypnoottisesti - pelottavan taidokkaasti.
242 pages, Paperback
First published January 1, 2013
3 people are currently reading
56 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
November 7, 2014
En anna kirjoille mielelläni huonoja arvosteluja edes silloin, kun oma lukukokemukseni on ikävä. Nälän kohdalla minun oli kuitenkin todella vaikea arvioida teoksen meriittejä millään muillakaan asteikoilla. Kirja ei yksinkertaisesti antanut minulle lukijana yhtään mitään.
Nälkä kertoo 200-vuotiaan vampyyrin Jorunn Omakoston tarinan. Jorunn on palannut Suomeen ensimmäistä kertaa vuosiin koston nimissä. Enempää juonesta en voi kertoa, sillä sitä on alkutilanteen lisäksi kirjassa hyvin vähän.
Kirjan kieli on kaunista, viipyilevää ja runollista. Alkuun luin sitä ihaillen, mutta kohtaukset alkoivat nopeasti toistaa toisiaan, eikä kaunis kieli oikeuttanut paikallaan polkevaa juonta ja paperisia hahmoja.
Jorunn murhaa ihmisiä, joiden kuolemat eivät herätä hänessä tai lukijassa juurikaan tunteita. Jorunn etsii salaperäistä luojaansa, M:ää, tai suunnittelee kostoaan herra B:n suvulle. Kirja myös pohjustaa Jorunnin ja hänen naapurinsa Senjan välistä jännitettä hartaasti. Suurin osa flashbackeista ovat historiallisia toisintoja nykyajassa tapahtuvista murhista ja niiden henkilöt helposti unohdettavia uhreja.
Kirjan lukeminen muuttui nopeasti nautinnosta pitkästyttäväksi. Juoni liikkui äärimmäisen hitaasti. Esimerkiksi totuutta Jorunnin menneisyydestä vihjailtiin useaan otteeseen, mutta epämääräiset kohtaukset eivät ruokkineet uteliaisuutta enää hetken päästä, kun tajusin että salaisuus säästetään kirjan loppuun, kuten sitten kävikin. Kiinnostukseni lopahti, kun niin moni asia jäi arvailun varaan.
Avoimet loput eivät haittaa minua lukijana, mutta Nälkää lukiessani minusta tuntui usein, että olisin tarvinnut enemmän tietoa välittääkseni hahmoista ja tarinasta. Kirjan lopussa tajusin, ettei mitään tietoa koskaan ollutkaan. Hahmot jäivät ohuiksi.
Tarinaa kerrottiin vaihtelevasti minä-kertojan, hän-kertojan ja lukijan puhuttelun kautta. Lukija saikin nähdä Jorunnin sisältä, edestä, takaa, iholta ja sivuilta. Useat näkökulmat eivät sävähdyttäneet, sillä mikään niistä ei tarjonnut mitään uutta hahmoon. Jorunn on aivan yhtä yksinäinen, katkeroitunut ja nälkäinen niissä kaikissa. Minua jatkuvat kerrontatavan muutokset häiritsivät alusta alkaen, sillä en keksinyt niille perustelua.
Lukijana minua myös hämmensi kirjailijan tapa välttää näkökulmahahmonsa nimeäminen viimeiseen asti useassa kohtauksessa. Olinkin usein pihalla siitä missä mentiin ja kenen nahoissa. Muut hahmot toimivat pikemminkin koristeina tarinalle, sillä Jorunn oli ainoa johon perehdyttiin lainkaan. Olisin lukenut mielelläni lisää M:stä, Senjasta ja B:n pojasta.
Kirjassa oli loistavat lähtökohdat: salaperäisyyttä, vampyyrihahmo Suomessa ja hyytävä tapa kertoa maailmasta. Toteutus oli minulle valtava pettymys. Kirjan lukeminen oli kuin kylmä kuumeinen uni, jossa maailma sumeni kaiken muun paitsi Jorunnin ympäriltä. Mielenkiintoisemman hahmon kohdalla olisin antanut tämän anteeksi, mutta Jorunn on yksinkertaisesti tyhjä. En välittänyt hänestä hyvässä tai pahassa. Kirjassa ei myöskään ole konfliktia tai muutosta kuin vasta viimeisillä sivuilla.
Jäin miettimään oliko tarina venytetty pakolla kirjan mittaiseksi. Tässä oli yksinkertaisesti niin paljon tyhjäkäyntiä, että voisin kuvitella idean kuuluneen alun perin novelliin.
Nälkä jätti minut kaikin puolin kylmäksi. Ehkä siksi, että halusin viihdekirjan vampyyreistä ja sain käsiini taideproosaa. Sillekin on varmasti oma paikkansa kirjallisuuden skaalassa.
Nälkä kertoo 200-vuotiaan vampyyrin Jorunn Omakoston tarinan. Jorunn on palannut Suomeen ensimmäistä kertaa vuosiin koston nimissä. Enempää juonesta en voi kertoa, sillä sitä on alkutilanteen lisäksi kirjassa hyvin vähän.
Kirjan kieli on kaunista, viipyilevää ja runollista. Alkuun luin sitä ihaillen, mutta kohtaukset alkoivat nopeasti toistaa toisiaan, eikä kaunis kieli oikeuttanut paikallaan polkevaa juonta ja paperisia hahmoja.
Jorunn murhaa ihmisiä, joiden kuolemat eivät herätä hänessä tai lukijassa juurikaan tunteita. Jorunn etsii salaperäistä luojaansa, M:ää, tai suunnittelee kostoaan herra B:n suvulle. Kirja myös pohjustaa Jorunnin ja hänen naapurinsa Senjan välistä jännitettä hartaasti. Suurin osa flashbackeista ovat historiallisia toisintoja nykyajassa tapahtuvista murhista ja niiden henkilöt helposti unohdettavia uhreja.
Kirjan lukeminen muuttui nopeasti nautinnosta pitkästyttäväksi. Juoni liikkui äärimmäisen hitaasti. Esimerkiksi totuutta Jorunnin menneisyydestä vihjailtiin useaan otteeseen, mutta epämääräiset kohtaukset eivät ruokkineet uteliaisuutta enää hetken päästä, kun tajusin että salaisuus säästetään kirjan loppuun, kuten sitten kävikin. Kiinnostukseni lopahti, kun niin moni asia jäi arvailun varaan.
Avoimet loput eivät haittaa minua lukijana, mutta Nälkää lukiessani minusta tuntui usein, että olisin tarvinnut enemmän tietoa välittääkseni hahmoista ja tarinasta. Kirjan lopussa tajusin, ettei mitään tietoa koskaan ollutkaan. Hahmot jäivät ohuiksi.
Tarinaa kerrottiin vaihtelevasti minä-kertojan, hän-kertojan ja lukijan puhuttelun kautta. Lukija saikin nähdä Jorunnin sisältä, edestä, takaa, iholta ja sivuilta. Useat näkökulmat eivät sävähdyttäneet, sillä mikään niistä ei tarjonnut mitään uutta hahmoon. Jorunn on aivan yhtä yksinäinen, katkeroitunut ja nälkäinen niissä kaikissa. Minua jatkuvat kerrontatavan muutokset häiritsivät alusta alkaen, sillä en keksinyt niille perustelua.
Lukijana minua myös hämmensi kirjailijan tapa välttää näkökulmahahmonsa nimeäminen viimeiseen asti useassa kohtauksessa. Olinkin usein pihalla siitä missä mentiin ja kenen nahoissa. Muut hahmot toimivat pikemminkin koristeina tarinalle, sillä Jorunn oli ainoa johon perehdyttiin lainkaan. Olisin lukenut mielelläni lisää M:stä, Senjasta ja B:n pojasta.
Kirjassa oli loistavat lähtökohdat: salaperäisyyttä, vampyyrihahmo Suomessa ja hyytävä tapa kertoa maailmasta. Toteutus oli minulle valtava pettymys. Kirjan lukeminen oli kuin kylmä kuumeinen uni, jossa maailma sumeni kaiken muun paitsi Jorunnin ympäriltä. Mielenkiintoisemman hahmon kohdalla olisin antanut tämän anteeksi, mutta Jorunn on yksinkertaisesti tyhjä. En välittänyt hänestä hyvässä tai pahassa. Kirjassa ei myöskään ole konfliktia tai muutosta kuin vasta viimeisillä sivuilla.
Jäin miettimään oliko tarina venytetty pakolla kirjan mittaiseksi. Tässä oli yksinkertaisesti niin paljon tyhjäkäyntiä, että voisin kuvitella idean kuuluneen alun perin novelliin.
Nälkä jätti minut kaikin puolin kylmäksi. Ehkä siksi, että halusin viihdekirjan vampyyreistä ja sain käsiini taideproosaa. Sillekin on varmasti oma paikkansa kirjallisuuden skaalassa.
January 5, 2019
Vampyyrejä! Ja toistoa. Juoni joka junnaa raivostuttavasti paikoillaan, että tekisi mieli paiskata kirja nurkkaan. Luin kuitenkin loppuun vaikka osia vain silmäilin enkä silti tuntunut menettävän juonesta mitään. Ei jatkoon!
April 15, 2018
”Det är så förrädiskt, att försöka låta bli att begära”
Jag fortsätter fascineras av Taivassalos poetiska skrivstil, och börjar förstå hennes sätt att väva fram historier. Fortfarande har jag lite svårt att sjunka in i storyn för att d är lite för fragmentariskt och poetiskt. Åh vad jag önskar att Taivassalo skrev poesi! Men kanske är det just det som är grejen? Hennes romaner borde läsas som poesi? Hennes ord fångar mig i vilket fall.
Jag fortsätter fascineras av Taivassalos poetiska skrivstil, och börjar förstå hennes sätt att väva fram historier. Fortfarande har jag lite svårt att sjunka in i storyn för att d är lite för fragmentariskt och poetiskt. Åh vad jag önskar att Taivassalo skrev poesi! Men kanske är det just det som är grejen? Hennes romaner borde läsas som poesi? Hennes ord fångar mig i vilket fall.
November 23, 2025
Hade velat vara mer i back storyn och mindre i nutiden.
July 9, 2014
Jag känner mig mycket kluven till den här boken. Jag älskar de detaljerande beskrivningarna om åtrå, hunger och passion som författaren beskriver på ett fantastiskt sätt, exempelvis:
"Krigets Helsingfors, kaoset stanken av fruktan efter flyglarmet, alla de vilsna, skadade. Splitter, blod. Där har jag funnits. Där har jag hungrigt känt igen rädslan, borrat mig genom huden medan jag hållit kvar den kämpande kroppen i min famn, musklerna mot mig, ryckningar och slag, allt det har jag druckit, sugit i mig. Varmt och tjockt rinnande, skräckfyllt. All denna tid."
Det är som sagt mycket blod och lust i den här boken och författaren väver verkligen samman och beskriver dessa känslor på ett otroligt skickligt vis. Tror inte att jag läst något liknande innan inom vampyrgenren. Riktigt, riktigt bra!
Det som gör att jag känner mig kluven till boken är att jag har så svårt för att det inte finns några markeringar av något slag när någon säger något utan texten löper på hela tiden, vilket gör att jag emellanåt upplever att jag missar själva handlingen och det stör mig. Jag förstår att det är hela grejen med boken, det sätt den är skriven på, vilket även är dess styrka skulle jag vilja påstå. Men tyvärr stör det mig och känns som jag missar något eftersom jag inte uppfattade att det var en dialog direkt. Ibland är det en berättarröst som beskriver hur Jorunn känner och vad hon gör och ibland är det Jorunn som berättar i jag-form. Detta skiftar väldigt ofta vilket också gör att jag tappar fokus emellanåt. Boken känns både lättläst och svårläst på en och samma gång. Språket är lätt men eftersom den är skriver på ett annorlunda sätt så gör det att den blir lite svårläslig tycker jag, därför blir det ett medelbetyg för den.
"Krigets Helsingfors, kaoset stanken av fruktan efter flyglarmet, alla de vilsna, skadade. Splitter, blod. Där har jag funnits. Där har jag hungrigt känt igen rädslan, borrat mig genom huden medan jag hållit kvar den kämpande kroppen i min famn, musklerna mot mig, ryckningar och slag, allt det har jag druckit, sugit i mig. Varmt och tjockt rinnande, skräckfyllt. All denna tid."
Det är som sagt mycket blod och lust i den här boken och författaren väver verkligen samman och beskriver dessa känslor på ett otroligt skickligt vis. Tror inte att jag läst något liknande innan inom vampyrgenren. Riktigt, riktigt bra!
Det som gör att jag känner mig kluven till boken är att jag har så svårt för att det inte finns några markeringar av något slag när någon säger något utan texten löper på hela tiden, vilket gör att jag emellanåt upplever att jag missar själva handlingen och det stör mig. Jag förstår att det är hela grejen med boken, det sätt den är skriven på, vilket även är dess styrka skulle jag vilja påstå. Men tyvärr stör det mig och känns som jag missar något eftersom jag inte uppfattade att det var en dialog direkt. Ibland är det en berättarröst som beskriver hur Jorunn känner och vad hon gör och ibland är det Jorunn som berättar i jag-form. Detta skiftar väldigt ofta vilket också gör att jag tappar fokus emellanåt. Boken känns både lättläst och svårläst på en och samma gång. Språket är lätt men eftersom den är skriver på ett annorlunda sätt så gör det att den blir lite svårläslig tycker jag, därför blir det ett medelbetyg för den.
August 4, 2014
(Från min blogg:)
Tänk att man kan sympatisera så mycket med en flera hundra år gammal vampyr.
Taivassalo har ett vackert språk men det är inte bara språk, för jag kan inte riktigt med sånt. Det jag tyckte om var beskrivningarna av kött, blod, lust, hämnd och ljuva Helsingforsnätter. Det är en riktig vampyrsaga...
Ännu ett citat (om Helsingfors) jag gillade och skrev ner:
En bok i min smak. Och ett jättesnyggt omslag! (Fast jag lånade på bibban för jag är inte riktigt så rik.) Det här är inte en bok man läser för den fängslande handlingen och sidorna bläddrar inte på av sig själva precis men det är en fascinerande värld att vara i.
"Medan hon väntar på mörkret halvligger hon på divanen, fördriver tiden med att läsa. Efter alla dessa år, efter alla dessa decennier, efter alla dessa århundraden så finns det fortfarande böcker hon inte läst och som hon länge önskat läsa. Hon har böcker hon skaffat sig för mera än ett sekel sedan som fortfarande står ouppsprättade i hyllan, och hon har nyinförskaffade verk i välfyllda, ouppackade lådor. Och trots allt nytt finns det ändå bekanta böcker hon ständigt återvänder till."
Tänk att man kan sympatisera så mycket med en flera hundra år gammal vampyr.
Taivassalo har ett vackert språk men det är inte bara språk, för jag kan inte riktigt med sånt. Det jag tyckte om var beskrivningarna av kött, blod, lust, hämnd och ljuva Helsingforsnätter. Det är en riktig vampyrsaga...
Ännu ett citat (om Helsingfors) jag gillade och skrev ner:
"Finns det ens en stad här; denna lilla, nya stad som så gärna ville finnas i världen, men som ändå fortfarande är rädd för att låta världen finnas i den?"
En bok i min smak. Och ett jättesnyggt omslag! (Fast jag lånade på bibban för jag är inte riktigt så rik.) Det här är inte en bok man läser för den fängslande handlingen och sidorna bläddrar inte på av sig själva precis men det är en fascinerande värld att vara i.
November 18, 2014
Tykkäsin aistillisuudesta ja pienistä jipoista, joita tähän sisälty. Tarina oli simppeli ja runollinen kieli vähän höpöä plus Jorunn Omakoston nimi ärsytti, mutta tän kanssa oli oikein miellyttäviä lukuhetkiä, koska kerrankin Helsinkikuvaus ei ärsyttänyt vaan oli melkein kiva lukea ja toisaalta ei turhaan lähdetty syventämään muita hahmoja. Vampyyrin henkilökuva vampyyrin näkökulmasta. Ei tässä ollut tarkoituskaan mitään monipuolista ja pyöreää henkilögalleriaa luoda, kuten monet muut lukijat näkyy arvioineen. Hahmot tuli ja hahmot meni, mutta Jorunn jäi. Mutta miksi Omakosto?!?? Kuulostaa vaan huonolta käännökseltä *jostain*. Enivei. Hienoa ja aistillista tekstiä. Kylliksi kikkailua, muttei liikaa.
Tuli mieleen, etä tää olisi voinut olla alkujaan Nanowrimoteksti. Sen verran samanlaisia ilmiöitä, kun mitä omiini on hiipinyt (joita en paljasta, etten spoilaa), mutten tiedä, onko näin. Ei todellakaan kerrallakirjotetun olonen, eli vaikka olisi nano, niin hyvin editoitu sellanen.
Tuli mieleen, etä tää olisi voinut olla alkujaan Nanowrimoteksti. Sen verran samanlaisia ilmiöitä, kun mitä omiini on hiipinyt (joita en paljasta, etten spoilaa), mutten tiedä, onko näin. Ei todellakaan kerrallakirjotetun olonen, eli vaikka olisi nano, niin hyvin editoitu sellanen.
May 24, 2013
Ajoittain mietin, kikkaileeko teksti kauniilla kielellä sisällön kustannuksella. Jokin kirjassa ei tuntunut todelta, vaan pikemminkin ahdistuneen, itseään rakastamattoman ihmisen kuumeiselta unelta.
Juoni eteni hitaasti ja pysähteli välillä turhaankin verellä mässäilyyn ja itseään toistaviin kuvauksiin. Jorunniin samastuin, muut henkilöt jäivät etäisiksi. Itsensä kanssa täysin hukassa olevaa Jorunnia kävi sääliksi - ehkä häntä oli siksi jotenkin vaikea pelätä. Historiallinen perspektiivi on kiehtova: se miten nopeasti aika kuluu ja miten pieniä ihmiset ja heidän pyrkimyksensä ovat historian kulussa.
Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, jo pelkästään kielensä takia. Tunnelma säilyy eheänä loppuun asti.
Juoni eteni hitaasti ja pysähteli välillä turhaankin verellä mässäilyyn ja itseään toistaviin kuvauksiin. Jorunniin samastuin, muut henkilöt jäivät etäisiksi. Itsensä kanssa täysin hukassa olevaa Jorunnia kävi sääliksi - ehkä häntä oli siksi jotenkin vaikea pelätä. Historiallinen perspektiivi on kiehtova: se miten nopeasti aika kuluu ja miten pieniä ihmiset ja heidän pyrkimyksensä ovat historian kulussa.
Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, jo pelkästään kielensä takia. Tunnelma säilyy eheänä loppuun asti.
January 28, 2015
Kiva lukea suomalaistakin vampyyritouhuilua välillä. Helsinkiä kuvataan tunnelmallisesti ja sopivan romanttisesti, ja muutenkin kirjassa on ihan oma tunnelmansa jota korostaa myös kirjoitustyyli ja rivinvaihdoilla/ sanojen painottamisella kikkailu. Valitettavasti tunnelmointi alkoi lopulta tuntua tunnelmoinnilta vain sen itsensä vuoksi, eikä sinänsä kiehtovan kuoren alta löytynyt ihmeemmin tunnesisältöä tai muutakaan merkityksellistä. Tietynlainen etäännytys voi tehokeinona olla toimiva, mutta tässä tapauksessa tuntuu ettei hahmoihin tai kokonaisuuteen sen vuoksi saanut oikein mitään otetta. Harmi, näillä aineksilla olisi voinut sanoa enemmänkin. Kirja kuitenkin piti otteessaan suurimman osan ajasta (loppua kohden meno tosin kävi todella antiklimaattiseksi), ja Senjasta tykkäsin.
March 11, 2013
Hannele Mikaela Taivassalon "Nälkä" (Teos, 2013) on kauhuromaani vampyyri Jorunn Omakostosta, joka on vaeltanut pitkin Eurooppaa jo useamman vuosisadan ajan. Naista ajaa eteenpäin nälkä, mutta myös aiemmin solmittu sopimus salaperäisen M:n kanssa, jonka seurauksena vapaaherra von B:n suvun esikoispoikien on kuoltava.
Taivassalon teksti on tyyliteltyä ja runollista, paikoitellen kaunista, mutta melko usein yksinomaan rasittavaa. Kertomus ei myöskään imaissut mukaansa, sivuhenkilöt olivat melko mitäänsanomattomia ja Anne Ricesta ammentavan vampyyriromaanin kliseet olivat esillä turhankin tehokkaasti.
Taivassalon teksti on tyyliteltyä ja runollista, paikoitellen kaunista, mutta melko usein yksinomaan rasittavaa. Kertomus ei myöskään imaissut mukaansa, sivuhenkilöt olivat melko mitäänsanomattomia ja Anne Ricesta ammentavan vampyyriromaanin kliseet olivat esillä turhankin tehokkaasti.
May 23, 2013
Tällä oli jotenkin potentiaalia olla tosi hyvä kirja, mutta mutta... Aihe ja tarina olivat hyvät, kieli oikeastaan ihan kaunista ja runollista (mutta ei kyllä sopinut väsyneenä luettavaksi). Kirja ei kuitenkaan ihan vienyt mukanaan ja osa luvuista ja henkilöistä tuntui turhan irrallisilta ja yhdentekeviltä tarinan kannalta. Pitkänä novellina olisi ehkä toiminut paremmin, nyt tuli vähän sellainen keinotekoisesti lihotettu oli. En tiedä paranisiko tämä uusintaluvulla jos olisi oikeassa mielentilassa. Nyt lukemiseni oli vähän katkonaista enkä ehkä päässyt tarinaan sisälle niin hyvin kuin olisi pitänyt.
April 24, 2016
tekisi mieli tykätä tästä enemmän mutta kun ei. kaksi tähteä olisi ehkä realistisempi arvio, mutta tämä ansaitsee yhden lisää ihan vaan siksi, etten ole ennen törmännyt suomalaiseen vampyyrikirjaan. kielen runollisuus oli jotenkin teennäistä ja vaivaannuttavaa, samoin henkilöiden nimet. tykkäsin yleisestä tunnelmasta ja tarinakin olisi voinut olla hyvä ellei sitä olisi ollut niin vaikea seurata loputtomien korulauseiden välistä. päähenkilö tuli hyvin tutuksi ja tykkäsin ällöistä verikohtauksista sekä helsingin romanttisesta kuvauksesta. valitsin tämän kirjastosta nätin kannen perusteella, siitä plussaa!
January 13, 2015
En aluksi pitänyt kirjoittajan kerrontatavasta, mutta kirjan edetessä siihen tottui ja se loikin hienosti oikeanlaisen tunnelman tarinalle. Päähenkilönä on vampyyri, joka on jo elänyt pari sataa vuotta eikä hän jaksaisi enää jatkaa. Masentuneisuus ja yksinäisyys ovat saaneet hänet ehkä jo hieman sekaisin, joten se että kerronta loikkii ajasta toiseen ja aina välillä tarinan katkaisevat lyhyet monologitekstinpätkät, kuvastavat aika hyvin sekasortoa, joka päähenkilön sisällä vallitsee. Hänellä on kuitenkin yksi syy jatkaa.
September 3, 2013
Alkuun runollista ilmaisua jaksoi mielenkiinnolla seurata, mutta samankaltaisten taphtumien loputtomaan toistoon alkoi jo kirjan edetessä väsyä. Juoni on varsin suppea kirjan pituuteen nähden, vaikka 240 sivuinen kirja ei mikään mammutti olekaan. Novellina tai pienoisromaanina olisi luultavasti toiminut paremmin. Ei siis ihan osunut ja uponnut, mutta hyvin ikiaikainen vampyyri istuu myös Helsingin arkkitehtuuriin.
December 31, 2013
Päätin olla välittämättä muiden kommenteista ja innolla aloitin kirjat. Mutta kesken jäi. En kertakaikkiaan pysynyt mukana, kuka, mitä ja missä enkä jaksanut siksi kahlata loppuun saakka. Mutta yritin.
June 22, 2016
kind of hate it, kind of like it for being so inexplicit
December 2, 2016
What? I think I need a break from such philosophical books. I've read three in a row now and they melt my brain every time.
This book wasn't a better lovestory than Twilight.
This book wasn't a better lovestory than Twilight.
January 25, 2017
I loved the language and the way it was typeset almost like a poem sometimes. The pace fitted the theme and the story but annoyed me nonetheless.
May 30, 2013
Ihan mielenkiintoinen, tunnelmallinen ja jollain tavalla aika klassinen vampyyrikirja.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews