Valloittava tietokirja keskiajan suomalaisten arjesta ja juhlasta.
Vuonna 1480 suomalaisen talonpojan arki oli hylkeenpyyntiä kevätjäillä, kesän heinätöitä ja syysteurastuksia. Elämää rytmittivät vuodenaikojen ja luonnonvalon vaihtelu sekä kirkon pyhimysjuhlakalenteri. Arki oli kamppailua ravinnosta, mutta yltäkylläisinä aikoina juhlittiin, pakanalliset tavat ja kristinusko sekoittuivat ja ihmiset viettivät niin juhannusta kuin kekriä.
Talonpoikaisväestön elämää seurataan monipuolisesti kuukausi kuukaudelta. Menestyskirjailijoiden innostava teos perustuu alkuperäislähteisiin ja avaa myös kuvituksellaan kiehtovia näkymiä menneeseen. Niistä nykylukija löytää jotain tuttuakin.
Ilari Aalto on Hämeenlinnassa syntynyt, Raisiossa asuva arkeologi ja tietokirjailija. Tutkijana Aalto on perehtynyt erityisesti keskiaikaan, ja hän on tehnyt useita vuosia kaivaustutkimuksia Aboa Vetus Ars Nova -museossa Turussa. Tällä hetkellä Aalto tekee väitöstutkimusta keskiaikaisista kirkonrakentajista Suomessa. Aalto on kirjoittanut tietokirjansa yhdessä kuvittajapuolisonsa Elina Helkalan kanssa. Heidän esikoisteokselleen Matkaopas keskiajan Suomeen myönnettiin vuonna 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.
Rakastin tätä! Arkeologiassa minua aina eniten kiehtoo ajatus siitä, miten ihminen on pohjimmiltaan sama, oli aika sitten mikä tahansa. Kirja tuo upeasti esiin nykypäivässä näkyvää keskiaikaa erilaisten tapojen, juhlapyhien ja myös sanojen kautta.
Todella mielenkiintoista lukea millaista elämä Suomessa on ollut keskiajalla, opin paljon uutta. Ja kuinka hauskaa oli vertailla asioita nykypäivään.
Historiaan liittyvät kirjat ei ole olleet koskaan näin helppoa ja eläväistä luettavaa. Osan teoksesta kuuntelin Erja Mannon lukemana, oikea valinta lukijaksi 😊
Olen pitkään odottanut tällaista kirjaa! Historiassa kerrotaan (tai ylipäätään tiedetään) tavallisen kansan elämästä hyvin vähän. Tämä kirja valotti mielenkiintoisella tavalla tätä aukkoa tietämyksessä. Kirjassa kerrottiin myös mielestäni melko realistisesti keskiajan arjesta: se ei ollut pelkkää kärsimystä ja alkeellisuutta, vaan ihmiset elivät heille tavallista elämää ja ihmisillä oli keskiajalla valtavasti tietämystä monista asioista. Elämä oli varmasti raskasta, mutta pimeän keskiajan myytti on mielestäni vääristynyt, ja tämä kirja esittääkin keskiajan positiivisemmassa valossa kuin moni muu teos.
Tämähän oli mitä mainioin! Selkeä rakenne auttaa kirjan hahmottamisessa, ja kirjasta syntyy monipuolinen kuva, millaista tavallisten ihmisten elämä Suomessa (tai siis Ruotsissa) keskiajalla oli. Opin paljon uuttakin: en esimerkiksi tiennyt, miten paljon Pohjolastakin on matkustettu Roomaan kirkollisten asioiden perässä. Lisäksi menneisyyden ihmisten inhimillisyys liikuttaa aina: pohjimmiltaan ihan samanlaisia tyyppejä on elänyt 600 vuotta sitten ja nykyään.
Helkalan kuvitus oli hienoa, sitä olisi voinut olla enemmänkin. Aalto kirjoittaa populaaristi, muttei kuitenkaan liian yksinkertaisesti. Luulen, että tämä teos saattaisi upota jo ala-asteen loppupuolella oleviin lukijoihin! (Tai ainakin meikäläiseen olisi uponnut, mut mä nyt olenkin aina ollut tämmönen nörtti...)
Vaikka kirjan nimi onkin "Vuosi keskiajan Suomessa" ja se on jaoteltu kuukausittain, on silti kirja pikemminkin yleiskuvaus keskiajan Suomen talonpojan elämästä. Tämä ei siis itselleni ollut minkäänlainen pettymys; päinvastoin.
Kirja antaa viihdyttävällä tavalla katsauksen suomalaisen talonpojan elämään. Niin juhlaan kuin vaikeuksiin. Kirja maalaa keskiajan ihmiset hyvinkin inhimillisiksi, joka ei aina historian kirjallisuudesta välity. Ihmiset olivat siis myös tuohon aikaan hyvinkin samanlaisia kuin me nyt.
Kirja kuvituksineen oli loistava kokonaisuus. Vahva suositus, jos Suomen keskiaika kiinnostaa!
Mukaansatempaava kuvaus elämästä 1400-luvun Suomessa. Kirja on jaettu 12 kappaleeseen (eli kuukauteen), ja jokainen kappale kertoo kyseiseen vuodenaikaan kuuluneista töistä, pyhäpäivistä ja muista rutiineista. Mukana on toki myös syventävää tietoa esimerkiksi kristillisen kirkon roolista keskiajan Suomessa. Nyt tiedän esimerkiksi sen, että torstain hernekeittoperinne juontaa juurensa siihen, että ravitsevaa ja täyttävää hernerokkaa nautittiin torstaina valmistautuessa viikottaiseen perjantaipaastoon! Kirja on täynnä tällaisia pieniä tiedonmuruja, jotka painuvat helposti mieleen.
Keskiajan elämää rytmittivät vahvasti vuodenajat: luonnonvalon määrä, kasvukaudet sekä tietenkin ilmasto määrittelivät sen, mitä töitä kulloinkin tehtiin, ja milloin mitäkin ruokaa oli tarjolla.
En oikein osaa päättää, oliko elämä keskiajalla armottoman raadollista (varsinkin kun rutto vei perheen lapselta hengen tai kun huono sää pilasi sadon ja aiheutti nälänhätää) vai toisaalta jollain tapaa turvallista ja merkityksellistä, kun työtä tehtiin konkreettisesti oman elannon eteen. Maaseudulla kasvaneena ainakin koen, että kokemus omista "juurista" vahvistui ja kirja herätti paljon ajatuksia esimerkiksi ruoantuotannosta nykyään.
Tietokirja elämästä keskiajan Suomessa. Vuodenkiertoa ja kuhunkin vuodenaikaan liittyviä tapoja käsitellään kronologisesti kuukausi kuukaudelta. Eri aikoihin pitkälti maatalousvaltaisessa maailmassa liittyi erilaisia elämänvaiheita ja tapoja, ja kristillisenkin vuoden vaikutukset olivat jo selvästi näkyvissä, vaikka osittain kansanuskon vanhat tavat vielä osaltaan olivat vaikuttamassa. Kiinnostava katsaus tuon ajan elämään, joka oli hyvin kirjoitettu. Ainoa valituksen aihe on kirjan ehkä aavistuksen pintapuolinen ote, olisi tästä aiheesta tuplaten paksummankin teoksen, jossa olisi menty taustoihin syvemmälle, kyllä lukenut.
This is a book that examines life in 15th-century Finland on a month-by-month basis. In a society based on agriculture, life followed a pretty strict rotation according to seasons. The book examines what was done each month and how holidays and days dedicated to saints were celebrated. It is an interesting book, which could have gone into more detail.
Tämä oli aivan ihana! 🖤 Pidin kirjan rakenteesta, jossa vuosi keskiajan suomalaisen elämässä jaetaan luvuittain kuukausiin tapoineen ja juhlapyhineen, ja ote tavallisen talonpojan elämään on kerrassaan mainio!
Kuuntelin äänikirjana, mutta teos tulee löytämään tiensä kirjahyllyyni.
Tätä tietokirjaa oli suuri ilo kuunnella upean Erja Mannon lukemana. Tavallisten ihmisten tavallista elämää keskiajan Suomessa. Kirja on nimensä mukaisesti jaoteltu vuodenkierron mukaan, ja teemoja on toki muitakin kuin puhtaasti vuotuisiin juhliin tai työntekoon liittyviä. Esimerkiksi Aalto kertoo myös terveyteen ja ihmisen elämänvaiheisiin liittyviä juttuja, ja erilaiset teemat nivoutuvat hyvin yhteen kulloinkin käsittelyssä olevan kuukauden ja vuodenajan kanssa. Kiintopisteenä on vuosi 1480, joka kaikesta päätellen ei ollut mikään kovin erityinen vuosi, ja siinä mielessä juuri sitäkin erinomaisempi valinta: se korostaa sitä, että nyt käsittelyssä on tosiaankin tavallista, Suomen alueella eläneiden ihmisten elämä. Loppuluvussa Aalto vielä tunnelmallisesti miettii, mitä keskiajasta on yhä näkyvissä yhteiskunnassamme, ja ajatus kesäillan soutelusta kuikan laulaessa kaukana on ehkä kliseinen mutta sitäkin kauniimpi kuvaus siitä, miten jotkin asiat ovat ihmiselle aina samankaltaisia.
Ilari Aallon ja Elina Helkalan teos Vuosi Keskiajan Suomessa on erittäin mielenkiintoinen kirja, sillä se kertoo millaista elämä oli noin 1480-luvulla. Välillä pitää oikein hämmästellä, kuinka suuren määrän tietoa Aalto on saanut sisällytettyä teokseen ja kaikista tiedoista on lähdeviitteet. Muutama maukas lainaus oikeuden pöytäkirjoista tekee vuositarinasta mielenkiintoisen. Lukijalle aukeaa hyvin millaista maanviljelys oli tuohon aikaan, sillä talonpojan vuodenkierto selvitetään seikkaperäisesti. Jos jotain olisi toivonut teokseen lisää, olisin lukijana halunnut nähdä Helkalan piirroksia laajemmin ja kuvia työkaluista. Pisteet 10/10.