Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.
Valaiseva matka syöpään, siitä parantumiseen ja lopulta siihen menehtymiseen. Saven lääketieteellinen tausta toi tekstiin mukaan aimo annoksen lisämielekkyyttä, mistä pidin. Päiväkirjamerkinnöistä ja muistoista koostuva teos on kaunokirjallisena teoksena epätasainen, mutta se ei juurikaan haittaa. Omalta osaltaan Paljain jaloin lievensi hieman pelkoani vakavista sairauksista ja hienosti romutti klassisia lauseita kuten "kärsimys jalostaa" ja "positiivisuus pelastaa".
Koskettavimpia ja pysäyttävimpiä kirjoja, mitä koskaan olen lukenut! Olen onnellinen, että luin tätä kotona, sillä viimeisillä sivuilla en enää voinut pidättää itkuani - en muista minkään kirjan saaneen tällaista tunteenpurkausta aikaan. Suosittelen jokaiselle luettavaksi.
Rankkaakin rankempi lukukokemus, joka kuitenkin antaa lukijalleen paljon. Kirjallisesti ei ehkä loista, mutta aiheen käsittely ja omakohtaisuus ovat vertaansa vailla.
Kirja oli aivan äärimmäisen raskas. Mitäpä muuta toisaalta voi edes odottaa. Kirjan raskautta lisäsi se fakta että tiesin ettei kirjailija ole enää keskuudessamme. Kirja sai minut miettimään omia elämän arvoja ja toisaalta myös hysteerisesti pelkäämään että mitä jos tuo tapahtuisi minulle. Olen elänyt sairauksien kanssa koko elämäni, onnekseni yksikään niistä ei ole tappava. Kirja oli paitsi henkisesti, myös sillä tavalla raskas että se sisälsi paljon lääkärikieltä ja termejä jotka ei maallikolle ole tuttuja.
Tykkäsin siitä että päähenkilön seksuaalinen suuntautuminen tuotiin esiin luonnollisena asiana eikä siitä tehty erillistä numeroa kuten usein kirjallisuudessa tehdään. Hivenen ärsytti sanan se käyttäminen ihmisistä kun muuten teksti ei ollut puhekieltä mutta annan sen anteeksi koska päiväkirjamaisesti kirjoitetusta tekstistä on kuitenkin kyse. Muuten en edes halua sanoa mitään negatiivista tästä vaan toivottaa Lauralle terveisiä pilven reunalle ja kiittää siitä että kerroit tarinasi.
Postyymisti julkaistussa kirjassa on suru sisäänrakennettuna heti alusta lähtien. Surua ja menetystä tämä kirja kuvaakin, vaikka mukaan mahtuukin jokunen vähän iloisempi hetki. Ei siis mikään kultareunuksen kuvaus, eikä ehkä sovi ainakaan sairastuneiden ensilukemiseksi.
Olen itse seurannut läheltä yhden kuolemaan johtaneen syöpätarinan ja opin tästä kirjasta paljon. Valitettavasti yksi oppi on se, että hoito ei aina ole hyvää tai kokonaisvaltaista, ja siksi potilaan tai lähipiirin pitäisi osata vaatia tai ymmärtää enemmän. Tässä kirjassa ymmärrystä ja kerronnan syvyyttä lisää ehdottomasti se, että kirjoittaja opiskeli itse lääketiedettä.
Kirja on ilmeisesti (osin?) koottu blogiteksteistä, mutta on silti varsin ehyt kokonaisuus, ainoastaan satunnaiset puhekielisyydet häiritsevät. Loppu kaipasi jonkinlaista epilogia tai selityksen sanaa, nyt tarinan loppu oli etsittävä netistä.
Koskettava ja raskas kirja, jonka kuitenkin luin vauhdilla päivässä vaihtelemalla fyysisen ja äänikirjan välillä. Pidin todella paljon päiväkirjamaisesta kirjoitustyylistä ja tuntui, että pääsin todella syvälle Laura Saven ajatuksiin ja tunteisiin. Lääkisopiskelijan näkökulma toi tähän jotain, mitä maallikon kirjoittama teos ei välttämättä tavoittaisi. Surullisuudestaan huolimatta itselleni jäi tästä käteen kuitenkin syvä kiitollisuus omaa elämää kohtaan ja ajatus siitä, mitä kaikkea voikaan lyhyessä ajassa tehdä.
Myös lukija Hanna Mönkäre oli mielestäni hyvä valinta tähän teokseen, ja äänikirjaa oli miellyttävä kuunnella!
Koskettava kirja syöpään sairastumisesta ja siitä kuinka paljon se vaikuttaa elämään.
Helmet-lukuhaaste 2021 - tää kirja sopii ainakin kohtiin: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu 30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen ⭐
Kirja vakavasta sairaudesta, ainaisesta pelosta, oman kuoleman väistämättömyydestä. Kirjailija sairastui osteosarkoomaan, luusyöpään nuorella iällä. Hän opiskeli parhaillaan lääkäriksi kun polven kova kipu pakotti kuvauksiin jolloin syöpä yllättäen löytyi kierukkavamman sijaan. Kirja on päiväkirjamaisin merkinnöin etenevä tarina jossa kirjailija käy läpi tutkimukset, rankat sytostaattihoidot, kipuilee parisuhteen kanssa, kaipaa vastasyntynyttä poikaansa ja uupuu etenevän sairauden kanssa. Tämä oli raskasta luettavaa mutta luin loppuun saakka jotta sain lukuhaasteen kohdan täytettyä.
Nuorena syöpään kuolleen naisen todistusvoimainen päiväkirjaromaani vakavasta sairastumisesta, parantumisesta ja kuolemasta. Brutaali ja raskas teos siitä, miten arkielämä hajoaa ensin pirstaleiksi, kasataan kokoon uudelleen ja lopulta loppuu kokonaan. Koko teoksen ajan kertojan yllä vaanii kysymys, mitä seuraavaksi?
Tää oli vähän vaikea kirja, mutta lukukokemuksena todella arvokas. Itkuksihan se meni enemmän tai vähemmän joka kohdassa. En ollut oikeastaan tutustunut kirjan taustoihin etukäteen, joten oli järkytys huomata puolessa välissä, että kirjan päähenkilö ja kirjailija olivat kaimoja keskenään. Postuumisti julkaistu tarina pyörii mielessä vielä kuukausi kirjan lukemisen jälkeenkin. Erityisesti pienet arjen yksityiskohdat oli kuvattu kauniisti.
Mistä pidin: Kirjoittajan lääketieteen opinnot antoivat kertomukselle sellaista syvyyttä, mitä pelkän maallikon kokemukset eivät olisi tarjonneet. Pidin myös hänen huumorintajustaan ja arvostin hänen rohkeuttaan ja sisuaan. Samalla tieto Saven kohtalosta sai pohtimaan omalla kohdalla elämän arvaamattomuutta ja jokaisen hetken arvoa. Herätti voimakkaita tunteita.
Mistä en pitänyt: Kirjallisena tuotoksena teksti oli kovin epätasaista, mikä häiritsi lukukokemustani koko ajan. Ja niin koskettavalta kuin tarina toisaalta tuntuikin, en oikein osannut samaistua kertojaan ja hänen ajattelutapaansa, vaan tunsin olevani vähän eri planeetalta. (Itse asiassa olo oli aika samanlainen kuin lukiessani Anna-Leena Härkösen kirjoja.)
Avoin, elämän mittainen kirja iskee - jos sen sallii itselleen - empaattisena kokemuksena rajusti tajuntaan. Tekstissä lomittuvat jatkuvuuden usko kerrostuneena luopumisen syvään kipeyteen. Lääketieteen tuntemus teorioineen jää spekulaatioissa diagnoseineen kauas, kylmäksi ulkokohtaiseksi todellisuudeksi. Käytännön elämän ajatuksissa on tarinan suuruus ja voimallisuus, yksilön sisältä purkauvan tuskaisen epätoivon tyyntyessä vihdoin rauhaksi. Paljain jaloin muodostaa kehityskertomuksen, riisuitumisen sekä puhdistautumisen. Lopuksi antautumisen määränpäälleen. Otsikko tuo mieleen Uuno Kailaan runon elämänkaaresta sovituksineen, hienona viitekehyksenä.
Raskain sydämin tätä lukee, mutta valoisuudessaan ja kauneudessaan hieno romaani. Oma elämä heilahtaa kerralla oikeisiin mittasuhteisiinsa ja jos ei vielä tiedä, mikä elämässä on tärkeää, tämän jälkeen siitä saattaa olla aavistus.
Paljain jaloin on raadollinen ja silti elämänuskoinen kirja syövästä ja sairaudesta. Se tulee lukijaa lähelle, herättää rumiakin tuntemuksia, mutta jättää silti toivon pilkahduksen. Hieno kirja, tärkeä luettava.
Yksi koskettavimmista, rajuimmista ja parhaimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. En melkein koskaan itke kirjaa lukiessa, mutta tämän lopussa kyyneleet kihosivat silmiin. Lepää rauhassa Laura.
Lukasin junamatkalla ja huh, mikä tarina. Itketti ja monesti, mutta väliin naurattikin. Laura Saveen muistiinpanojen pohjalta tehty kirja luusyöpään sairastumisesta ja rankoista hoidosta januusiutumisesta.
Mitä hyvää: - Koskettava - Ei mässäile Lauran kohtalolla - Ei pelkästään mutua sairastamisesta ja syövästä, vaan myös lääkäriopiskelijan tietämää raakaa faktaa
Mitä huonoa:
This entire review has been hidden because of spoilers.