Afrikan ympäri

Afrikan historiaa ja nykyisyyttä

by Juha Vakkuri

Mitä hyvää ja mitä kammottavaa me eurooppalaiset olemme saaneet Afrikassa aikaan

Afrikan rannikot ovat niitä seutuja, joille eurooppalaiset asettuivat ennen kuin uskaltautuivat syvemmälle sisämaahan. Neljä vuosikymmentä Afrikkaa kolunnut kirjailija Juha Vakkuri matkusti keväällä 2011 maanosan ympäri nähdäkseen, miten eurooppalaisten vaikutus näkyy afrikkalaisessa nykypäivässä. Matka eteni Afrikan länsirannikkoa Mauritaniasta Kapkaupunkiin ja sieltä edelleen itärannikkoa pitkin Djiboutiin, 28 maan läpi.

Vakkurilla on tutkimusmatkailijan ote: hän pyrkii ymmärtämään ja taustoittamaan näkemäänsä. Afrikkalaisten yhteiskuntien käännekohdat muuttuvat mukaansatempaaviksi tarinoiksi ja syvälle juurtuneet stereotypiat saavat uuden valotuksen: millainen tosiasiassa olikaan Kenian raakuudestaan tunnetun Mau-Mau-liikkeen ja englantilaisten ”sivistyneitten herrasmiesten” kohtaaminen 1950-luvulla?

Matkustaessaan paikallisten ihmisten tavoin puskatakseilla ja busseilla Vakkuri näki maanosan monet kasvot. Afrikka ei ole pelkkää köyhyyttä, kurjuutta ja korruptiota vaan myös yritteliäisyyttä, tahdonvoimaa ja elämäniloista uskoa tulevaisuuteen. Vakkuri kohtaa mantereen hirveimmät diktatuurit mutta paneutuu myös suurimpien hyväntekijöiden, vapaustaistelijoiden ja jo unohtuneiden tutkimusmatkailijoitten kohtaloihin. Hän törmää suuriin romanttisiin rakkauksiin, joiden tuloksena autiomaihin on noussut uskomattomia ritarilinnoja. Vakkurin Afrikka ei ole mustavalkoinen.

Genres: Travel, Africa

683 pages, Hardcover

First published January 1, 2012

Reviews

[Jose Sbuck · Rating 4 out of 5]

An exceptional travel book by an exceptional author. Juha Vakkuri writes fluently of things small and big, and I think this dynamic is a big part of the charm of his books. He comes across as a deep thinker who never takes himself too seriously.

In this book he travel around Sub-Saharan Africa, starting from Mauritania, skipping Ivory Coast that suffered from a civil war in 2011 and Angola that was closed from tourism, but otherwise visiting every country along the way to Cape Town and then back up the east side. It is a very long trip, especially when traveling mostly by land, sharing the same rides that the locals use.

He writes about the people he meets, pondering human morality but rarely judging. He writes short essays about how Africa has changed and the history of the countries he visits. In an interview he stated his goal was to educate people about Africa. He is optimistic, and enjoys meeting active people (even if sometimes annoying hustlers) in the grassroot level, but condemns the corrupt elites, especially in Nigeria and Kenya.

This book taught me a lot about Africa, but even more about how to travel and live. Juha Vakkuri makes the travel seem so easy by focusing on the good, being happy whenever things go well, and ... not despairing when being left in the dark on a lonely road: "that's why I have a tent", or when feeling feverish: "a panadol will help, a little fever never killed anyone".

Kiitän ja sanon neuvottelevani kyydistä suoraan taksikuskien kanssa. Eroamme ystävinä, niin kuin sanotaan. Viisitoista taksikuskia värjöttelee pysäköintialueella. Voisin itsekin panna villapaidan päälle, jos sellainen olisi helpost isaatavilla. Taksimiesten puhemies kysyy minne olen menossa ja tarjoaa samaa lähtöhintaa:
- 15 dollaria.
- Kymmenen.
- Mitä teette, jos emme kuljeta teitä hotelliin kymmenellä?
- Kävelen. (En ikinä!)
- Koko matkan Taituun?
- Totta kai. (En edes paria sataa metriä.)
- Keskellä yötä?
- Raikas yöilma virkistää. (En kävelisi edes päiväsaikaan.)
- Hei, kaveri aikoo kävellä Taituun, puhemies kääntää vastauksen muille kuskeille. Kaikki alkavat naureskella minulle. Lähimpänä seisova kaveri kokeilee laukun painoa. Liioittelee ettei saa sitä ylös maasta.
- Sinne on kymmenen kilometriä.
- Laukussa on pyörät. (Joista ainakin toinen on lakannut pyörimästä.)
- Kävelette laukun kanssa kymmenen kilometriä?
- Joskus voin panna juoksuksi, jos tulee vilu. (Kohta voisin astua sisälle taksiin. Onkohan täällä pakkasta?)
- Panette juoksuksi? Simultaanitulkkausta, uusi naurunrähähdys.
- Suomalaiset olivat kovia pitkänmatkan juoksijoita. (Ennen kuin formulat tulivat muotiin.) Niin kuin te etiopialaiset nyt. Ja kenialaiset.
- Tehän seuraatte tarkasti urheilua.
- Mitä kävelyltä ja juoksulta ehdin.
- Kuka lähtee? puhemies vilkaisee ympärilleen. Yksi kaveri nostaa käden ja tulee hakemaan laukkuni. Hän yrittää nostaa sen kevyesti olkapäälle. Ei nouse. Pehmeä sadattelu. Kaveri lähtee vetämään sitä nahkoineen. Näytän että pyörät ovat laukun toisessa päässä. Se ei näköjään tee vetämistä paljon kevyemmäksi.
- Kymmenen dollaria? kuski kysyy
- Kymmenen. (Vaikka kaksikymmentä, kunhan lähdetään.)

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Vakkuri matkustaa maita pitkin Afrikan rannikkoa ja vierailee liki jokaisessa maassa matkan varrella. Enimmäkseen tuokiokuvia matkustamisen realiteeteista, mutta myös syvempää valtiomiesmäistä pohdiskelua. Kovin pinnalliseksi jäi, vaikka paljon tekstiä olikin. Olisi kuitenkin voinut lukea paljon pidempäänkin. Onneksi Vakkurin Afrikka-trilogiassa on vielä pari muutakin kirjaa.

[Sk · Rating 4 out of 5]

Matkalukemiseksi tämä on turhan paksu ja painava teos, mutta ennen Afrikan matkaa tai sen jälkeen suositeltavaa luettavaa. Juha Vakkuri kuvailee kiinnostavasti kunkin maan historiaa ja nykytilannetta ja kertoilee sattumuksista matkansa varrella.

[Savolaisemigrantti · Rating 5 out of 5]

Suorastaan huikaisevan jännittävä matkakertomus varsin tuntemattomasta mantereesta. Voisin lukea uudestaan. Rauha kaimani muistolle.

[Vesa Ollilainen · Rating 5 out of 5]

Kirja antaa suorastaan loistavan läpileikkauksen useimmista Afrikan rannikkovaltioista. Vakkuri matkustaa kansan keskuudessa pääasiassa puskatakseilla. Kirja antaa hienon kuvan afrikkalaisten mielenlaadusta, mm. erityisesti tavallisten ihmisten ihailtavasta kärsivällisyydestä. Siinä paneudutaan laajalti myös kunkin valtion historiaan. Merkillepantavaa on, että vallan vaihduttua siirtomaaisänniltä alkuasukkaille, samat ongelmat näyttävät toistuvan: riisto ja korruptio. Kirjoittaja ottaa myös selvästi kantaa rahallisen kehitysavun turhuuteen tai pikemminkin turmiollisuuteen: rahat menevät jo muutenkin rikkauksia kahmineelle eliitille.

[Christina Hietanen · Rating 4 out of 5]

Vihdoinkin! Tämän kirjan lukemiseen meni pitkä tovi. Vika ei ollut lainkaan tässä tiiliskiven paksuisesta kirjassa, vaan enemmänkin lukijan tietämättömyydessä. Vaikka Vakkuri kuvaa jokaista vierailemaansa maata värikkäästi ja mahdollisimman lukijaystävällisesti omien kokemustensa kautta, niin ei voi mitään, että oma perustieto oikeastaan jokaisesta maasta oli kirjaa aloittaessa hävyttömän heikko, joten aika paljon piti googletella kesken lukemisen taustatietoja maista. Nyt ehkä aavistuksen verran fiksumpi olo. Vakkurin matkassa pääsin tutustumaan mielenkiintoisiin maihin, kulttuureihin, historiallisiin tapahtumiin ja ihan tavallisiin ihmisiin.