Sujut

by Veijo Meri

Hirtehisen huumorin ryydittämä kertomus erään suomalaisen sotilaan lähdöstä rintamalta
Pataljoona on vetäytynyt Vuoksen yli ja silta räjäytetty, mutta yksi komppania on jäänyt vihollisen puoleiselle rannalle. Alikersantti Ojala jää ryhmineen varmistamaan muiden ylimenoa. Heidät on luvattu noutaa välittömästi, mutta venettä ei kuulu, ja miesten on yritettävä vastarannalle omin neuvoin.
Ojala saa vastaansa omien luotisuihkun, mutta pääsee ehjin nahoin perille. Komppaniasta ei näy jälkeäkään, eikä koko pataljoonasta. Ojala päättelee, ettei armeija enää häntä tarvitse, ollaan sujut. Hän lähtee kävelemään ja kävelee saman tien kolmesataa kilometriä, kotitaloonsa asti, ehtiäkseen parhaiksi heinäntekoon.

Sujut ilmestyi alun perin vuonna 1961.

Genres: Finnish Literature

191 pages, Hardcover

First published January 1, 1961

About the author

Veijo Meri was a Finnish writer. Much of his work focused on war and its absurdity. The work is anti-war and has dark humor.
Born in Viipuri (today Vyborg, Russia), Meri graduated from secondary school in Hämeenlinna, then studied history and became an independent writer.
His diverse body of work included novels, short stories, poetry, and essays.

Reviews

[Heli · Rating 4 out of 5]

"Ei sota yhtä miestä kaipaa vaan lapiota", tiivistää Vesa Karonen kirjan jälkisanoissa. Tällainen absurdius ei voi olla muuta kuin totta, ja niinpä kerrotaankin, että Veijo Meri on kirjoittanut Sujut kuulemansa tarinan pohjalta. Lyhyesti sanottuna kyse on sotilaan lähdöstä ja paluusta.

Alikersantti Lauri Ojala jää ryhmineen tukalaan tilanteeseen, kun heitä ei tulla hakemaan Vuoksen yli, vaikka on luvattu. Komppaniasta ei kohta näy jälkeäkään. Ojala katsoo olevansa vapaa poistumaan yksin. Hän suuntaa kotiinsa heinäntekoon, jotta kesä ei menisi hukkaan. Hän ehtii olla kotona aikansa, kunnes alkaa näyttää siltä, että on sittenkin palattava riveihin. Tämäkin on kuulemma totta: mies panee lehteen puimakoneen myynti-ilmoituksen jäädäkseen kiinni. Pian Ojalaa tullaan hakemaan, ja hän joutuu kaivamaan omaa hautakuoppaansa. Mutta kun olisi edes kunnon lapio! Rangaistuksen määrännyt majuri (Kesätakki-Suvisalo) ei tunne sääliä vaan mesoaa: "Suomen armeijalla oli neljäsataatuhatta lapiota. Ne on heitelty pitkin metsiä. Ei pidä ihmetellä, jos ei löydy yhtä ainoata lapiota. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kaivakoon käsin." Kehnoa kaivuutyötäkin ärsyttävämpää on, kun joutuu vastailemaan paikalle sattuneen autonkuljettajan tyhmiin kysymyksiin.

Jälleen kerran nerokasta tekstiä ja ratkiriemukkaan arkisia yksityiskohtia. Miten voikin upota ihmiseen tällainen teksti.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Veijo Meren Sujut kertoo alikersantti Ojalasta, joka jäi sodan melskeessä varmistamaan ryhmänsä kanssa muiden menoa Vuoksen yli. Jostakin syystä heidät jätettiin vihollisen tähtäimeen. Alikersantti ei hyväksynyt tällaista toimintaa ja lähti etsimään ryhmälleen pääsyä virran ylitse. Yksin oli paremmat mahdollisuudet, vaikka häntä ammuttiin siinä rytäkässä.

Alikersantti pääsi virran ylitse ja kävi ilmoittamassa, että ryhmä pitäisi noutaa toiselta puolelta virtaa. Itse hän jatkoi matkaa, koska pataljoona oli jättänyt heidät taakseen, eikä oikein kukaan tiennyt missä he olivat. Alikersantti lähti siis puntikselle ja päätyi lopulta kotiinsa ja oman kullan kainaloon. Muutama kuukausi siinä vierähti. Piti tehdä heinätyöt ja käydä puimassa viljaa myllyssä ja viettää aikaa oman kullan seurassa.

Veijo Meri kertoo kirjoissaan sodasta, mutta kirjat eivät ole varsinaisia sotakertomuksia. Sujut sisältää paljon muuta. Meri kuljettaa tarinaa sodan ulkoreunoilla, ei keskellä sodan taisteluja. Sujut on mustanpuhuvalla huumorilla höystetty tarina erään alikersantin puntikselle lähdöstä, sillä omasta mielestään hän oli sujut sodan kanssa, eikä sota yhtä miestä kaivannut. Niinhän sitä luulisi...

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Veijo Meren palkitussa sotaromaanissa vuodelta 1962 alikersantti Lauri Ojala päättää olevansa sujut Suomen armeijan kanssa, kun hänet oli unohdettu Syvärin itärannalle muiden joukkojen vetäytyessä ja vielä omien yrittäessä ampua hänet, kun mies pyrki linjojen yli.

Kohtelustaan suivaantunut Ojala pakenee käpykaartiin ja piilottelee kotitilallaan tehden maataloustöitä ja siinä sivussa kuherrellen naapurinsa kanssa. Paluu takaisin ruotuun on edessä, kun mies on pannut puimurin myynti-ilmoituksen lehteen ja noutaja tulee.

Meri onnistuu rakentamaan vastakkainasettelua yksilön ja kollektiivin välille, ja Ojala pannaan kaivamaan omaa hautaansa, ja lopulta hän saakin miltei sankarin vastaanoton omassa komppaniassaan, johon alikessu lähetetään odottamaan lopullista kenttäoikeuden tuomiota. Siinä sitä juttua riittää, kun ajatuksia vaihdetaan muiden jermujen kanssa selviytymiskamppailuista omien linjojen paremmalle puolelle, ja sikäli petoksen tematiikkaa tarkastellaan mainiosti eri näkökulmista.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Nopeasti luettava, hauska kertomus sotilaskarkurista.