Elämää koulukiusaamisen jälkeen

by Tina Holmberg-Kalenius

Koulukiusaaminen on tavallisinta alaluokilla ja siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. Poikien kiusaaminen on tyttöjen keskuudessa esiintyvää kiusaamista suoraviivaisempaa ja näkyvämpää. Tytöt kiusaavat epäsuorasti jättämällä kiusatun yksin ja puhumalla pahaa takanapäin.

Tämä kirja kertoo vaikeasti todennettavasta tyttöjen "hiljaisesta kiusaamisesta". Holmberg-Kalenius kirjoittaa tyttäreensä kohdistetusta koulukiusaamisesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Lisäaineistoa kirjaan on kerätty nettikeskustelupalstoilta, joilla koulukiusatut aikuiset ja nuoret kertovat kokemuksistaan. Kirjassa paneudutaan myös siihen, miten koulukiusaamisen jättämät henkiset vammat voivat vaikuttaa elämään vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Koulukiusaamisen tunnistaminen ja tosiasioiden tunnustaminen ovat kiusatun toipumisen perusedellytyksiä. Valon kipinä piilee kirjoittajan perheen selviytymistarinassa. Siinä, kuinka he ovat päässeet hitaasti mutta varmasti takaisin normaaliin lapsiperheen arkeen. Kirja antaa toivoa kaikille kiusatuille ja herättää pohtimaan koulujemme nykytilaa.

Genres: Nonfiction

218 pages, Hardcover

First published January 1, 2008

Reviews

[Roni Laukkarinen · Rating 2 out of 5]

Paljon samaistumispintaa, mutta yleisesti liian puuduttava ja triggeröivä.

[♡Piritta · Rating 5 out of 5]

Kuten kirjoittaja toteaa, ei tästä aiheesta ole yhtään liikaa kirjoja. Vaikka aiheesta puhutaan nykyään paljon enemmän kuin 20-30 vuotta sitten, ei vieläkään ole yleisiä toimintamalleja, joita noudatettaisiin joka koulussa. Joissakin kouluissa kiusaamiseen reagoidaan välittömästi ja ehdottomasti, kun taas toisissa puolustellaan kiusaajia, vähätellään kiusattuja sekä heidän tunteitaan sekä ihmisarvoaan, leimataan aktiivista toimintaa vaativa kiusatun perhe häiriköiksi ym. täysin käsittämätöntä.

Kirjan lopussa todetaan osuvasti, että osa ongelmasta on tämän päivän arvoissa. Nykymaailmassa ihannoidaan rohkeaa ja röyhkeästi käyttäytyvää lasta, vaikka kiusatun herkkyys ja empaattisuus ovatkin olevinaan hyvän ihmisen ominaisuuksia. Jokainen vanhempi kuulemma haluaisi lapsensa olevan mieluummin kiusaaja kuin kiusattu, koska kiusaaja katsotaan yleisesti jotenkin vahvemmaksi ja "paremmaksi". Kiusattu taas mielletään heikoksi ja huonoksi, kyvyttömäksi ryhmätoimintaan ja muutenkin sosiaalisilta kyvyiltään vajavaiseksi.

Itse en kyllä haluaisi lapsestani myöskään kiusaajaa, vaan kaikkein mieluiten heikompiensa puolustajan. Asia tosin jää jossittelun asteelle, sillä minulla ei ole lapsia. Ymmärrän tietyllä tasolla sen, että jos muut tulevat väitetyn kiusaajan kanssa hyvin toimeen, niin on helppo katsoa ongelman olevan kiusatussa. Toisaalta vaikka kiusaaminen vaikuttaisi mahdolliselta tai jopa todennäköiseltä, on silti helpompaa syyttää uhria kuin äänekästä kiusaajaa sekä tämän perhettä ja puuttua asiaan. Entisenä koulukiusattuna toivon, että kiusaamiseen puututtaisiin - joka kerta. Tästä kirjasta löytyy hyviä malleja siihen.

Tekosyitä kiusaamiseen löytyy aina, mutta mikään niistä ei oikeuta nöyryyttämään ja alistamaan muita. Ihana ja ehdottoman tarpeellinen kirja!

[Ene Sepp · Rating 2 out of 5]

Inimesele, kes on elanud roosade prillidega ja pole koolikiusamisest midagi kuulnud või arvab, et kiusamine on loomulik asi, mida kõik kogevad, on see kindlasti silmiavav lugemine. Vaikset kiusamist puudutati siin minu meelest liiga vähe, aga see on nii või naa keerulisem teema. Kui aga raamatut loeb keegi, kellel kiusamisest rohkem teadmisi, siis on see pisut... igav. Tõesti, läheb igavaks ära, sest midagi uut vähemalt minu jaoks siit ei tulnud. Olid mõned "Jah, nii see oligi" momendid (kategooriline keeldumine kandmast sarnaseid riideid/kuulamast sama muusikat; kiusamisaastate täielik unustamine; ratsutamise hea mõju) aga noh, sellega siis piirduski. Nii et roosade prillide omanikud - võtke see raamat kätte ja avastage, milline kole see koolimaailm olla võib. Kellel roosad prillid juba eest kukkunud, võtke mõni muu raamat.

[Signe · Rating 2 out of 5]

Minu arvates esiteks liiga negatiivselt ning ründavalt ja teiseks liiga tugevalt kõiketeadja suhtumisega kirjutatud. Palju õigeid mõtteid oli küll, aga kokkuvõttes jäid need minu jaoks selle negatiivsuse varju. Ei saanud ka aru, mis eesmärk oli nii suurel hulgal netist võetud kiusamiskogemustel ja suuremas osas pigem arvamustel ja targutustel, kui need tihti midagi uut ei öelnud. Raamatu autor ütles mõne väite ja sellele järgnes või eelnes mõni tsitaat, kus öeldi täpselt sama. Kogemused olid pigem asjakohased, aga ülejäänud tsitaate oleks julgelt võinud poole vähem olla. Õpetajale, kes pole koolikiusamist endale eriliselt teadvustanud, võib see olla siiski asjalik raamat, millest alustada.