Eurooppalainen kuolemankirja sisältää J. K. Ihalaisen runoja kolmelta vuosikymmeneltä, vuosilta 1980–2003. Valituissa runoissa sana ja kuva käyvät vuoropuhelua, kuten Ihalaisen alkuperäisissä runoteoksissa. Hänen kirjojaan ovat kuvittaneet mm. William S. Burroughs, Outi Heiskanen, Marita Liulia ja Alfred Floki. Eurooppalaisessa kuolemankirjassa on monta runoa, jotka J. K. Ihalainen on kirjoittanut esitystilannetta varten. Tämä teos on syntynyt Siuronkosken painossa Nokialla, Sammakon kustantamana, Ihalaisen itsensä vanhalla Heidelberg-koneella painamana.
Pari suosikkia Ihosi alla sykkivät sanat-kirjasta oli sisällytetty myös tähän, ilahdutti! Hyvinvointimantra ja häkkilinnuston sanasto, esimerkiksi. Animal Sky- ja Papukaijapeli-osissa Ihalaisen runous meni aika ajoin jopa niin kryptiseksi, että oli kurtistettava vähän kulmia ja raaputettava päätä, kaiken tarkoitusta en voi väittää tajunneeni. Laiminlyödyn maailman todistus oli varmaan itselleni ennestään tuntemattomista kirjoituksista tässä kokoelmassa se suosikki, kuin vanhan kansan edustaja olisi todella pahoittanut mielensä, eikä suinkaan tuo sitä ilmi sellaisella söpöllä jupinalla, vaan terävillä huomioilla ja kovalla kielellä.
Kokonaisuudessaan taas ihan huikea kirjanen, kirjainten välistä tihkuva viha voisi olla tukahduttavaa, jos en monessa kohdassa voisi siihen yhtyä, kääntää syytökset pois itsestä, edes hitusen. Ehkä hienointa Ihalaisen runoudessa on se, että vaikka hän on niin perinjuurin kyllästänyt ne tyytymättömyydellä ja kyllästymisellä, väliin ujuttuu aina runo, josta on heti nähtävissä intohimo ja toivo, pilkahdus rakkautta, kun mainitaan, että olemme tässä kahdestaan.