On vuosi 932 jKr. Euroopan kamppaillessa sotien ja kansainvaellusten keskellä, kaukaisessa pohjolassa ikuinen verikostojen kierre on koitunut jälleen yhden suvun tuhoksi. Ainoana perheensä eloonjääneenä nuori Ari Halikko joutuu orjuuteen pitkälle ja vaarantäytteiselle idäntielle, missä hän kohtaa uskollisia ystäviä ja mahtavia vihollisia. Pyhä velvollisuus kostaa sukunsa kohtalo ajaa häntä eteenpäin voitoissa ja tappioissa, tuoden hänet lopulta takaisin metsien ja jään valtakuntaan, Suomeen, jossa vainajat edelleen huutavat kostoa suohautojensa mudasta.
Ensimmäiseen opukseen mahtuu vain tarinan alku, jossa esitellään pääasiassa eri hahmot ja päähenkilön motivaatio. Mukavasti sekoitettu fantasiaa ja historiallisia tapoja ja uskomuksia. Tunnelmaa rikkoi hieman turhan nykyaikainen kielenkäyttö ja kirosanat - varsinkin kun Perkele-sanaa käytetään kirosanana, vaikka se ymmärtääkseni olisi kyseisenä aikana ollut käytössä jumalan nimenä.
Piirrosjälki vaihtelee hieman sivulta toiselle, mutta hahmot ovat tunnistettavissa.
Tuomas Myllylä on taiteillut mustavalkosarjakuvan muotoon synkeän sukukoston ja sijoittanut sen mielenkiintoiseen ajanjaksoon eli syvään keskiaikaan noin 1000 jKr. Nimensä mukaisesti kyseessä on ensimmäinen kirja ja tämä avaus vasta asettelee askelmerkkejä.
Päähenkilönä toimii nuori poika, Ari Halikko, jonka suku lahdataan julmasti. Ainokainen eloonjäänyt lähtee pitkälle vaellukselle keräämään itselleen tietoja ja taitoja, jotta jokin päivä koittaisi vielä koston aika. Ari kerää kokemusta idän kaukomaita myöten ja palaa etsimään haluamaansa.
Myllylä naittaa Suomen kansantaruja ja seikkailuhenkistä kasvutarinaa. Piirustustyyli on rujoa, paikoitellen epäselvää ja toisinaan hahmoja on hieman vaikea erottaa toisistaan. Tavallaan kuvallinen ilmaisu on jotenkin linjassa ajanjakson kanssa, mutta en silti oikein pitänyt jäljestä. Kuvallinen ilmaisu ei myöskään parhaalla mahdollisella tavalla tue juonta vaan jättää hieman sekavan maun. Dialogi on paikoitellen kömpelöä. Huumoria ei juurikaan viljellä, vaan yleissävy on synkänpuoleinen.
Rehellistä viikinkiajan äijämeininkiä. Juoni etenee nopeasti, on tosi mielenkiintoinen ja hahmot ovat kiinnostavia. Piirrosjälki on myös hyvää ja sopii tarinaan erittäin hyvin. Erityisesti pidin päähenkilöst, Ari Halikosta, joka on yhtäaikaa moraaliton ja kunniallinen. Hänellä on koko ajan aivan loistavan pirullinen virne naamallaan.
Ainoa, mikä -jostain syystä- häiritsee, on puhekuplissa käytettävä fontti. Olisi ehkä hyvä käyttää sellaista, jossa voisi laittaa kursiiviin eri kielillä käydyt keskustelut.
Sijoitin Helmet-lukuhaaste 2019:n kohtaan: 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää (Ei varsinaisesti näin, mutta ajankohta, jota pidän mielenkiintoisena.)