What do you think?
Rate this book
Runoja
Edith Södergran (1892-1923) on suomenruotsalaisen modernismin tunnetuin edustaja
Uuno Kailaan suomentama valikoima sisältää runoja Edith Södergranin koko-elmista Runoja (1916), Syyskuun lyyra (1918), Ruusualttari (1919), Tulevaisuu-den varjo (1920) ja Maa jota ei ole (1925).
Uuno Kailaan suomentama valikoima sisältää runoja Edith Södergranin koko-elmista Runoja (1916), Syyskuun lyyra (1918), Ruusualttari (1919), Tulevaisuu-den varjo (1920) ja Maa jota ei ole (1925).
137 pages, Hardcover
First published January 1, 1942
7 people are currently reading
200 people want to read
About the author
Edith Södergran
83 books111 followersEdith Irene Södergran was a Swedish-speaking Finnish poet.
Södergran was born in St Petersburg in 1892. In 1907 Edith's father died from tuberculosis, and in the following year Edith was also diagnosed with the disease. She was sent to a sanatorium, but did not feel at ease there. The feelings of captivity caused by the disease and the sanatorium are a recurring theme in her poetry.
In October 1911, Edith and her mother traveled to Arosa in Switzerland where Edith was examined by different doctors. After a few months, she was transferred to the Davos-Dorf sanatorium. In May 1912, her condition had improved enough for her to return home. Eventually, the disease returned and Edith Södergran died in 1923 in her home in Raivola. She was 31 years old.
Södergran was born in St Petersburg in 1892. In 1907 Edith's father died from tuberculosis, and in the following year Edith was also diagnosed with the disease. She was sent to a sanatorium, but did not feel at ease there. The feelings of captivity caused by the disease and the sanatorium are a recurring theme in her poetry.
In October 1911, Edith and her mother traveled to Arosa in Switzerland where Edith was examined by different doctors. After a few months, she was transferred to the Davos-Dorf sanatorium. In May 1912, her condition had improved enough for her to return home. Eventually, the disease returned and Edith Södergran died in 1923 in her home in Raivola. She was 31 years old.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
March 18, 2024
tuun varmasti palaamaan mun suosikkeihin vielä monesti ennen kun raaskin palauttaa kirjastoon.
Halusin kokeilla runojen lukemista ja mikä ois parempi alotus ku mun kuuluisin kaima?? tykkäsin kovasti, harmitti että tää oli kirjaston kappale niin en voinut tehä merkintöjä. korvasin tätä puutetta liimaamalla sivut täyteen post it lappuja joihin kirjotin mun ajatuksia (poistan ennen palautusta vaikka tekeeki kipeetä.) en saa runoista samalla tavalla irti jos vaan luen niitä, enkä malta pohtia jos en voi kirjottaa.
tykkäsin ihmisen sisäisen maailman ja luonnon yhteensulauttamisesta, isoista tunteista ja dramaattisuudesta. tässä melko pelkistetyllä kielellä kuvattiin isoja ajatuksia vertauskuvien kautta. jäin myös miettimään, mitä kaikkea kielestä on hävinnyt käännöksessä?
osa tän kirjan runoista oli tajuttoman kauniita, osa taas ei auennu mulle juuri lainkaan - joten oikeesti ihan mahdoton arvioida. muutan arviota varmaan sitte jos joskus luen enemmän runoja ja on enemmän mihin verrata
Halusin kokeilla runojen lukemista ja mikä ois parempi alotus ku mun kuuluisin kaima?? tykkäsin kovasti, harmitti että tää oli kirjaston kappale niin en voinut tehä merkintöjä. korvasin tätä puutetta liimaamalla sivut täyteen post it lappuja joihin kirjotin mun ajatuksia (poistan ennen palautusta vaikka tekeeki kipeetä.) en saa runoista samalla tavalla irti jos vaan luen niitä, enkä malta pohtia jos en voi kirjottaa.
tykkäsin ihmisen sisäisen maailman ja luonnon yhteensulauttamisesta, isoista tunteista ja dramaattisuudesta. tässä melko pelkistetyllä kielellä kuvattiin isoja ajatuksia vertauskuvien kautta. jäin myös miettimään, mitä kaikkea kielestä on hävinnyt käännöksessä?
osa tän kirjan runoista oli tajuttoman kauniita, osa taas ei auennu mulle juuri lainkaan - joten oikeesti ihan mahdoton arvioida. muutan arviota varmaan sitte jos joskus luen enemmän runoja ja on enemmän mihin verrata
November 23, 2021
Södergranin lempirunoni eivät olleet tähän käännökseen eksyneet vaikka ilmeisesti löytyvätkin alkuperäisteoksesta, joka tavallaan selittyy kun lukee julkaisuajankohdan meiningeistä ja Uuno Kailaasta. Olisi hienoa osata ruotsia niin hyvin, että runot voisi lukea alkuperäismuodossaan eikä tarvitsisi miettiä kuinka paljon ne ovat kääntäessä muuttuneet.
January 7, 2024
ihana ja inspiroiva🫶
December 7, 2019
Edith Södergran combines something that is easily understandable, yet leaves room for imagination. Wonderfully ”modern”, yet still very traditional.
I’ve grown fond of Södergran through Onnenkissa by Aino Vähäpesola and have some information on her beforehand. I think she was a treasure. Still is.
I’ve grown fond of Södergran through Onnenkissa by Aino Vähäpesola and have some information on her beforehand. I think she was a treasure. Still is.
February 20, 2021
Ovathan nämä... Rakastin näitä kaksikymppisenä ja osaan pätkiä ulkoa sieltä täältä. Mikä eniten ällistyttää, on ajankohta vuodenvaihde 1918 ja siitä 20-luvun alkuun. Miten modernia, symbolista ja loppusoinnutonta. Edith onkin sanonut (nimitykset oman aikansa mukaan) : "Loppusoinnut ovat neekereitä varten." Ensimmäinen runoteos Dikter julkaistiin silla ehdolla, ettei neiti Södergran vaadi siitä mitään rahallista korvausta. Ja Edith näki nälkää ja oli kuolemansairas.
"Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään - rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle - se on aina avoin."
"Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään - rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle - se on aina avoin."
November 11, 2021
Uusi yritys Södergranin kanssa. Edellisellä kerralla ei oikein lähtenyt, mutta tämä värähdytti syvältä.
Aurinko katsoo tänne kiemurtelevin sätein
ja ilma valuu käsieni lomitse.
- Minä
Södergranin runot käyvät läpi koko tunteiden kirjon julistavasta riemusta uhmakkaaseen itsetietoisuuteen ja apatiasta synkkään menetyksen suruun. Viha ja rakkaus itse elämää kohtaan vuorottelevat runosta toiseen.
Valkoiset pilvet, kerääntykää sinertävien kuilujen ylle:
todistakaa, todistakaa,
että se on tuhkaa, joka oli auringon valoa.
- Mennyttä
Jumalaa käsittelevät runot eivät napanneet, mutta nyt ymmärrän, miksi niin moni rakastaa Södergrania pidäkkeettömästi.
Aurinko katsoo tänne kiemurtelevin sätein
ja ilma valuu käsieni lomitse.
- Minä
Södergranin runot käyvät läpi koko tunteiden kirjon julistavasta riemusta uhmakkaaseen itsetietoisuuteen ja apatiasta synkkään menetyksen suruun. Viha ja rakkaus itse elämää kohtaan vuorottelevat runosta toiseen.
Valkoiset pilvet, kerääntykää sinertävien kuilujen ylle:
todistakaa, todistakaa,
että se on tuhkaa, joka oli auringon valoa.
- Mennyttä
Jumalaa käsittelevät runot eivät napanneet, mutta nyt ymmärrän, miksi niin moni rakastaa Södergrania pidäkkeettömästi.
May 10, 2019
Ei ollu oikeen mun juttu
April 15, 2021
Kauniita, kuulaita runoja, joista en varmasti ymmärtänyt kaikkea mutta sain silti paljon.
November 28, 2021
Innostuin Södergranista luettuani Aino Vähäpesolan Onnenkissan, ja onneksi innostuinkin.
July 23, 2017
4,5 tähteä
Tähdet
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
( s. 32)
Naistenviikon kunniaksi halusin lukea uudelleen rakkaan runokokoelman hyllystäni. Tutustuin Edith Södergraniin kipeimmässä teini-iässäni ja tuolloin ihastuin hänen elämäntuskaisiin, välillä voimaa ja välillä haurautta uhkuviin runoihinsa. Tämän Tapio Tapiovaaran kuvittaman teoksen löysin kerran kirpputorilta, ja kirja on ollut minun rakkaimpia aarteitani.
Havainto
Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on kaipaus. (s.105)
Kirjailija Hagar Olssonin (ja Lauri Viljasen suomentama) esipuhe kannattaa lukea ennen runoihin syventymistä, jotta saa hieman taustoitusta runoilijan elämään. Suomenruotsalainen, Karjalan kannaksella, Raivolan kylässä suurimman osan elämästään viettänyt Södergran sairastui teini-iässä, pian isänsä kuoleman jälkeen tuberkuloosiin ja kävi muun muassa Sveitsissä hakemassa sairauteensa parannusta. Nuori runoilija eli elämänsä Venäjän vallankumouksen, Suomen sisällissodan ja Maailmansodan aikaan, jolloin myös köyhyys ja kurjuus oli jatkuvasti läsnä. Söderganin runoista aistii kuoleman läheisyyden, mutta myös vahvasti uskonnollisen vakaumuksen ja sielun vahvuuden.
Päätös
Minä olen hyvin kypsä ihminen,
mutta kukaan ei tunne minua.
Ystäväni muodostavat minusta väärän kuvan.
En ole kesy.
--- (s.99)
Minun lempirunojani on eniten kirjan osissa, jotka ovat teoksista Runoja, Tulevaisuuden varjo ja postuumisti julkaistusta Maa jota ei ole. Koska en ole itse uskonnollinen, en välitä kovin uskonnollisen kaiun sävyttämistä runoista, joita on poimittu teoksista Syyskuun lyyra ja Ruusualttari. Pidän kovasti Södergranin runojen voimakkaista metaforista ja tietynlaisesta fantasiahenkisyydestä. Runoissa toistuu joitakin elementtejä, kuten mytologiat (jumalat ja Jumala, Eros jne), tietyt esineet (lyyra), naishenkilöt (neidot, papitar, äidit, sisaret.) Suomen luonto on vahvasti mukana useissa runoissa ja erilaiset luonnon elementit, kuten tuuli.
Pohjolan kevät
Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa. (s. 36)
En ole koskaan ollut iloisten runojen ystävä, vaan pidän siitä, miten runojen kautta voi heijastaa tuskaa ja kärsimystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvisi olla masentunut tai kärsivä ihminen, sillä kaikilla ihmisillä on omat tuskansa onnenkin keskellä.
Tuska
Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella
ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
---
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa
pusertanut kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä
itkenein silmin.
--- (s.47)
Edith Södergran kuoli 31-vuotiaana jättäen jälkeensä kaunista runoutta, joka tuo lohtua vaikeissa elämäntilanteissa, mutta sopii myös luettavaksi onnen keskelle. Tapio Tapiovaaran kuvitukset ovat yksinkertaisia, mutta tarkoituksenmukaisia, eivätkä varasta huomiota runoilta.
Tähdet
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
( s. 32)
Naistenviikon kunniaksi halusin lukea uudelleen rakkaan runokokoelman hyllystäni. Tutustuin Edith Södergraniin kipeimmässä teini-iässäni ja tuolloin ihastuin hänen elämäntuskaisiin, välillä voimaa ja välillä haurautta uhkuviin runoihinsa. Tämän Tapio Tapiovaaran kuvittaman teoksen löysin kerran kirpputorilta, ja kirja on ollut minun rakkaimpia aarteitani.
Havainto
Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on kaipaus. (s.105)
Kirjailija Hagar Olssonin (ja Lauri Viljasen suomentama) esipuhe kannattaa lukea ennen runoihin syventymistä, jotta saa hieman taustoitusta runoilijan elämään. Suomenruotsalainen, Karjalan kannaksella, Raivolan kylässä suurimman osan elämästään viettänyt Södergran sairastui teini-iässä, pian isänsä kuoleman jälkeen tuberkuloosiin ja kävi muun muassa Sveitsissä hakemassa sairauteensa parannusta. Nuori runoilija eli elämänsä Venäjän vallankumouksen, Suomen sisällissodan ja Maailmansodan aikaan, jolloin myös köyhyys ja kurjuus oli jatkuvasti läsnä. Söderganin runoista aistii kuoleman läheisyyden, mutta myös vahvasti uskonnollisen vakaumuksen ja sielun vahvuuden.
Päätös
Minä olen hyvin kypsä ihminen,
mutta kukaan ei tunne minua.
Ystäväni muodostavat minusta väärän kuvan.
En ole kesy.
--- (s.99)
Minun lempirunojani on eniten kirjan osissa, jotka ovat teoksista Runoja, Tulevaisuuden varjo ja postuumisti julkaistusta Maa jota ei ole. Koska en ole itse uskonnollinen, en välitä kovin uskonnollisen kaiun sävyttämistä runoista, joita on poimittu teoksista Syyskuun lyyra ja Ruusualttari. Pidän kovasti Södergranin runojen voimakkaista metaforista ja tietynlaisesta fantasiahenkisyydestä. Runoissa toistuu joitakin elementtejä, kuten mytologiat (jumalat ja Jumala, Eros jne), tietyt esineet (lyyra), naishenkilöt (neidot, papitar, äidit, sisaret.) Suomen luonto on vahvasti mukana useissa runoissa ja erilaiset luonnon elementit, kuten tuuli.
Pohjolan kevät
Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,
ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.
Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa. (s. 36)
En ole koskaan ollut iloisten runojen ystävä, vaan pidän siitä, miten runojen kautta voi heijastaa tuskaa ja kärsimystä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvisi olla masentunut tai kärsivä ihminen, sillä kaikilla ihmisillä on omat tuskansa onnenkin keskellä.
Tuska
Onnella ei ole lauluja, onnella ei ole ajatuksia, onnella
ei ole mitään.
Töytäise onneasi että se särkyy, sillä onni on paha.
---
Tunnetko tuskan? Hän on väkevä ja suuri, hän on salaa
pusertanut kätensä nyrkkiin.
Tunnetko tuskan? Hän hymyää toivon hymyä
itkenein silmin.
--- (s.47)
Edith Södergran kuoli 31-vuotiaana jättäen jälkeensä kaunista runoutta, joka tuo lohtua vaikeissa elämäntilanteissa, mutta sopii myös luettavaksi onnen keskelle. Tapio Tapiovaaran kuvitukset ovat yksinkertaisia, mutta tarkoituksenmukaisia, eivätkä varasta huomiota runoilta.
May 17, 2017
Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
Olen tainnut elää liki vuosikymmenen lukematta ainoatakaan Södergranin runoa. En aio tehdä samaa virhettä toiste, lupaan sen! Rakastan tätä selkeyttä, helppoutta ja ainutlaatuisuutta. Näissä runoissa ei yritetä mitään, eikä aidon edelläkävijän kai tarvitsekaan. Värisävyt ovat aika tummia, mutta kirkkaita valonpilkahduksiakin mahtuu joukkoon.
Kaikkia WSOY:n 12 klassikkoa -sarjan kirjoista en aio omaan kirjahyllyyni hankkia, mutta tämä kiilasi ostoslistan kärkeen.
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
Olen tainnut elää liki vuosikymmenen lukematta ainoatakaan Södergranin runoa. En aio tehdä samaa virhettä toiste, lupaan sen! Rakastan tätä selkeyttä, helppoutta ja ainutlaatuisuutta. Näissä runoissa ei yritetä mitään, eikä aidon edelläkävijän kai tarvitsekaan. Värisävyt ovat aika tummia, mutta kirkkaita valonpilkahduksiakin mahtuu joukkoon.
Kaikkia WSOY:n 12 klassikkoa -sarjan kirjoista en aio omaan kirjahyllyyni hankkia, mutta tämä kiilasi ostoslistan kärkeen.
December 28, 2020
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
Edith Södergranin runot sykähdyttävät, mutta aika harvakseltaan.
Punainen aurinko nousee
vailla ajatuksia
ja yhtäläisenä kaikkia kohtaan.
Me iloitsemme auringosta niinkuin lapset.
Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri.
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
Edith Södergranin runot sykähdyttävät, mutta aika harvakseltaan.
Punainen aurinko nousee
vailla ajatuksia
ja yhtäläisenä kaikkia kohtaan.
Me iloitsemme auringosta niinkuin lapset.
Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri.
Read
January 31, 2025aaah ihania henkeviä luonnosta elementtejä ammentavia runoja..! Haluisin tästä painoksen itelle kotiin niin tähän vois aina helposti palata :) södergranin runous alkuperäiskielellä ruotsiksi kiinnostaa myös, pitänee ottaa tavoitteeksi
March 24, 2019
Liikaa puhetta Jumalasta
April 11, 2021
en tiiä ymmärränks vielkää runoja mut kauniitahan noi oli. hyvin samaustuttavia masennus fiiliksiä
August 14, 2024
rakastan kuin ensimmäistä lastani
rakastan kuin kuusen alle ropisevia havuja
rakastan kuin sinua
RAKASTAN EDITH SÖDERGRANIA
tahtoisin sulautua niihin alkuperäisiin sanoihin
kumpa osaisi ruotsia
rakastan kuin kuusen alle ropisevia havuja
rakastan kuin sinua
RAKASTAN EDITH SÖDERGRANIA
tahtoisin sulautua niihin alkuperäisiin sanoihin
kumpa osaisi ruotsia
Read
November 15, 2025Ei oikein napannu. Vaikka juuri luin tästä Taltuta klassikko -kirjassa.
Popsugar: 11 (a book mentioned in another book)
Pohjoinen: 4 (Suomenruotsalaisen tai ruotsinsuomalaisen kirjailijan kirja)
Popsugar: 11 (a book mentioned in another book)
Pohjoinen: 4 (Suomenruotsalaisen tai ruotsinsuomalaisen kirjailijan kirja)
May 29, 2024
Yksi klassikoiden klassikoista. Edith Södergranin unenomaiset ja ilmestykselliset runokuvat ovat kaikessa suuruudessaan ja kauneudessaan yllättäviä, kun tietää hänen kirjoittaneen ne vakavan sairauden kourissa. Tästä näkökulmasta on myös yllättävää, että Södergran suhtautui ihaillen Nietzscheen ja käytti tämän ”yli-ihmis” -ajattelua runoissaan. Södergran kuoli tuberkuloosiin ja katoavaisuuden, ajan ja kuoleman tematiikka on myös runoissa läsnä.
Södergranin runoutta pidetään modernin minuuden ilmentymänä: vanhojen ideologioiden, aatejärjestelmien ja uskontojen murtuessa ihmiselle syntyi pakottava tarve ”luoda itsensä”. Modernin ihmisen elämä on jatkuvaa itsensä luomisen prosessia, jota Södergran hahmottelee myös naissukupuolen uudelleen luomisen kautta. Ihmisestä itsestään tulee universumi, kaikkeus, jumala tai jumaluus. Södergranin runoissa toistuvia teemoja on voima.
Olen hyvin kiinnostunut myyteistä ja siksi Södergranin runsaasti viljelemät viittaukset antiikin myytteihin ja erilaisiin filosofioihin tuntuu kiinnostavalta. Runoihin uppoaminen sivistää monella tasolla. Myös tunteiden palo ja kiivaus on Södergranin runoissa käsinkosketeltavaa. Ehkä sen aiheutti eksistentiaalinen ahdistus, ehkä lähestyvä kuolema — tai kenties suuren suuri kauneuden arvostus. Yhtä kaikki upea teos.
Laulu vuorella
Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
-Edith Södergran, Runoja
Södergranin runoutta pidetään modernin minuuden ilmentymänä: vanhojen ideologioiden, aatejärjestelmien ja uskontojen murtuessa ihmiselle syntyi pakottava tarve ”luoda itsensä”. Modernin ihmisen elämä on jatkuvaa itsensä luomisen prosessia, jota Södergran hahmottelee myös naissukupuolen uudelleen luomisen kautta. Ihmisestä itsestään tulee universumi, kaikkeus, jumala tai jumaluus. Södergranin runoissa toistuvia teemoja on voima.
Olen hyvin kiinnostunut myyteistä ja siksi Södergranin runsaasti viljelemät viittaukset antiikin myytteihin ja erilaisiin filosofioihin tuntuu kiinnostavalta. Runoihin uppoaminen sivistää monella tasolla. Myös tunteiden palo ja kiivaus on Södergranin runoissa käsinkosketeltavaa. Ehkä sen aiheutti eksistentiaalinen ahdistus, ehkä lähestyvä kuolema — tai kenties suuren suuri kauneuden arvostus. Yhtä kaikki upea teos.
Laulu vuorella
Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
-Edith Södergran, Runoja
February 14, 2017
Luin tästä vain osioin Maa jota ei ole. Runot ovat surumielisiä ja täynnä rakkaudenkaipuuta.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews