Maailma on vääjäämättä kulkemassa kohti pitkää talvea. Vain vanhojen mahtien suojeluksessa oleva perhekunta - Ailegais, Arni ja Troi kumppaneineen ja lapsineen - voi selvitä talvesta. Muut ovat jo kokoontumassa yhteen matkatakseen kotiin, suuren veden taakse Pohjankontuun. Mutta joukosta puuttuu yksi: Troi, jonka ympärille koko sisarusten ja heidän perheidensä maailma kietoutuu. Mille teille Troi on harhautunut, pääseekö hän koskaan rakkaittensa luo? Vai viekö hänen kirouksensa, talviverisyys, häneltä hengen ennen sitä?
Kiitetty kolmiosainen fantasiasarja saa huikean päätöksen. Muinainen maailma kansantaruineen ja uskomuksineen, korpi- ja järvimaisemineen, tuntureineen ja pikku kylineen lumoaa kaikenikäiset.
Helena Waris (s. 1970) vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa, ja muutti 13-vuotiaana Kiteeltä Mikkeliin, jossa kirjoitti ylioppilaaksi 1990. Esikoisromaani oli jo tuolloin työn alla, mutta tarvittiin puutarhurin opinnot ja pätkätyöt niin yrttitarhan opaskierrosten vetäjänä kuin hautaustoimiston apulaisenakin, sekä lyhyt ura käsityöläisyrittäjänä ja pidempi kotiäitiys ennen kuin aika oli kypsä Uniin piirretylle polulle.
Suurimmat sysäykset kirjan toteutumiselle ovat jäljitettävissä Oriveden Opistoon, Mikkelin Kirjoittajiin ja MTV3:n Suureen Seikkailuun. Waris asuu Ristiinassa 100-vuotiaassa puutalossa. Uusperheeseen kuuluu 4-7 lasta ja 2 koiraa. Hänen sydäntään lähellä ovat maatiaiskasvit, kansanperinne, remontointi, rock-musiikki ja leivonnaiset. Hänen mottonsa on: Järjetöntä elää niin järkevästi, että kaduttaa. Sitä hän on noudattanut kiitettävästi.
Kauan odotettu ja sitten ihan yllättäen ilmestynyt kolmas osa Pohjankontu-trilogiaan! Ihanaa! Jälleen sain upota maailmaan, joka on melkein kuin tuttu, mutta kuitenkin ihan eri. Vähän häiritsi, etten enää muistanut ihan tarkasti kaikkia edellisten osien tapahtumia, vaikka niiden muistaminen olisi auttanut tässä tapauksessa, koska kirja kertoo samasta ajasta mutta eri näkökulmasta(Troin).
Kun luen tällaisia upeita teoksia, tulee mieleen, että on toisaalta harmi, että Suomi on pieni maa ja syrjässä sekä liian köyhä aikaansaamaan kunnollisia elokuvia. Täsätkin sarjasta saisi kertakaikkiaan mahtavan spektaakkelin, kun joku tekisi!! Mieluusti sitten kyllä britit eikä amerikkalaiset, ettei mene piloille hieno aihe!
an incredibly lonely book with the weirdest ending of both comfort and more loneliness??? didnt expect to cry at the end but i did a little, so happy to see the trilogy finished. feel like some characters could have been given more in the final book, since some parts of focus seemed rather unnecessary. overall the first one was the best one, but this one held up too
Pohjankontu-trilogian viimeinen osa. Aivan yhtä kaunis kuin muutkin kaksi osaa! Tästä sarjasta jäi pelkästään hyvä mieli! Suosittelen kaikille fantasian ja vanhojen mytologioiden ystäville; ja muillekin kauniista tarinoista nauttiville!
Talviverinen on lopetus Pohjankontu trilogialle. Se kertoo Uniin Piirretty Polku- kirjasta tutun Troin tarinan. Kaipasikin Troita Trilogian 2. osassa, Sudenlapset- kirjassa, ja oli mahtavaa päästä lukemaan Troin elämän käänteistä.
Kirjan tapahtumat nitoutuvat yhteen kahden aiemman kirjan kanssa ja se antaa vastauksia niihin asioihin ja kysymyksiin, mitkä olivat jääneet mietityttämään. Kirjan tunnelma on melko surullinen, tarkoittaahan Troin talviverisyys sitä, että hän on kirottuna hitaasti jäätymässä kuoliaaksi. Troin tarina kerrotaan nuoruudesta Tuultensaarella, vankeuteen Mustarinnassa ja kuinka hän kirottuna päätyy vaeltelemaan Valkoisten Susien Maahan. Kirjan lopussa trilogian osat nivoutuvat yhteen ja trilogia saa päätöksensä.
Olen viihtynyt Pohjankonnun maailmassa ja sen kauniisti kuvailluissa maisemissa todella hyvin! 🩶🐺💫
On aika sanoa jäähyväiset Troille ja hänen myötään Pohjankonnulle, Mustarinnalle ja Vornanmutkalle. Talviverinen on trilogian päätösosa.
Oli aika helppoa solahtaa Wariksen luomaan maailmaan kun oli lukenut sarjan aikaisemmat teokset. Ilman niitä Talviverinen saattaakin olla hieman hämmentävä. Minua taas hämmensi hiukan kirjan monessa ajassa liikkuva rakenne. Joskus oli vaikea erottaa takaumia nykyhetkestä.
Monet kysymykset saavat vastauksensa, solmuja auotaan - on selvästi kysymyksessä kirjasarjan päätösosa.
Luin kirjan suunnilleen yhdellä rupeamalla. Olisi se saanut pidempikin olla. Vähän haikealta tuntuu, ettei enää koskaan kuule Pohjankonnun uutisia. Otsa otsaa vasten - hyvästi, Troi!
Ajallisesti kirja sijoittuu kahden edellisen lomaan. Siinä paikoitellen kerrataan ensimmäisen ja toisen tapahtumia, tällä kertaa erään trilogian keskushenkilön, Troin, näkökulmasta. Se siis nivoo trilogian kasaan, ja sulkee tapahtumat, jotka Sudenlapsissa jäivät hieman auki. Talviverinen oli lukukokemuksena mielestäni trilogian paras osa, mutta jäin hieman miettimään syytä, miksi se oli irrotettu erilliseksi kirjaksi. Tavallaan olisin halunnut nähdä sen lukuina edellisissä osissa. Ja sitten kuitenkin... toimi se näinkin.
Kaunis ja mielenkiintoinen päätös trilogialle. Tykkäsin kovasti koko sarjasta, mutta jotenkin tämä viimeinen osa ei ihan temmannut mukaansa, vaan tuntui hetkittäin hieman väkinäiseltä. Ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli jo edellisissä kirjoissa aiemmin luettu tarina, vähän eri näkökulmasta vain.
Hieno päätös trilogialle. Ainoastaan se että tarina ei jatkunut siitä mihin se jäi, vaan kertoi jo tapahtuneita eri näkökulmasta, tiputti tähdet viidestä neljään. Osittain alun tarina oli jo mielestäni aika hyvin tiedossa. Mutta silti todella hyvä kirja ja sarja. Toivottavasti tulee uusia tarinoita liittyen tähän maailmaan ja hahmoihin!
Ihana kirja ja koko sarja! Tämä päätti hienosti trilogian, juoni kuljetti mukanaan välillä epätoivoon ja suruun ja sitten taas yllätyksiin ja iloon. Oi, miten pidin näistä kirjoita. Fantasiaa ja muinaissuomea ihanana tarinana.
Sarjan päätösosa on mielestäni parempi kuin toinen, muttei ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Se sitoo mukavasti kaksi ensimmäistä osaa yhteen. Tykkäsin.