What do you think?
Rate this book
Genjin tarina #1
Kirsikankukkajuhla
Genjin tarina 1: Kirsikankukkajuhla
Genjin tarina on maailman ensimmäinen suurromaani ja yhä Japanin kirjallisuuden arvostetuin teos. Se syntyi lähes tahattomasti: noin tuhat vuotta sitten Heian-kauden (794–1185) Kiotossa, jossa keisarinnan kamarirouva Murasaki kirjoitteli kertomuksia, lähinnä toisten hovinaisten ratoksi. Keskushenkilönä kertomuksissa oli kuviteltu sankari ”sädehtivä Genji”, mutta itse tarinan Murasaki sijoitti tuntemaansa 1000-luvun Kiotoon, ylimystön ja hovin maailmaan. Syntyi jotakin uutta: kuvitteellista kirjallisuutta, kertomakirjallisuutta. Ja kamarirouva itse sijoittui maailmankirjallisuuteen yhtenä sen huomattavimmista naiskirjailijoista.
Genjin tarinalle on esitetty aikojen kuluessa hyvin erilaisia tulkintoja. Genji on keisarin ja sivuvaimon poika, loistavan kaunis, loistavan lahjakas. Silti hänkin kärsii rakkauden tähden. Hän lohduttautuu lukemattomilla rakkausseikkailuilla, jotka toisinaan tuottavat hänelle suuren ilon, toisinaan johtavat hänet tukaliin tilanteisiin, ovat saattaa hänet tuhoonkin.
Genjin tarinan alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut; luotettavimmat kopiot ovat 1200-luvulta ja niihin perustuu nyt ilmestyvä suomennoskin. Nykyisessä kokoonpanossa Genjin tarina käsittää kaikkiaan 54 lukua, joista yhdeksän ensimmäistä sisältyy tähän kirjaan.
Genjin tarina on maailman ensimmäinen suurromaani ja yhä Japanin kirjallisuuden arvostetuin teos. Se syntyi lähes tahattomasti: noin tuhat vuotta sitten Heian-kauden (794–1185) Kiotossa, jossa keisarinnan kamarirouva Murasaki kirjoitteli kertomuksia, lähinnä toisten hovinaisten ratoksi. Keskushenkilönä kertomuksissa oli kuviteltu sankari ”sädehtivä Genji”, mutta itse tarinan Murasaki sijoitti tuntemaansa 1000-luvun Kiotoon, ylimystön ja hovin maailmaan. Syntyi jotakin uutta: kuvitteellista kirjallisuutta, kertomakirjallisuutta. Ja kamarirouva itse sijoittui maailmankirjallisuuteen yhtenä sen huomattavimmista naiskirjailijoista.
Genjin tarinalle on esitetty aikojen kuluessa hyvin erilaisia tulkintoja. Genji on keisarin ja sivuvaimon poika, loistavan kaunis, loistavan lahjakas. Silti hänkin kärsii rakkauden tähden. Hän lohduttautuu lukemattomilla rakkausseikkailuilla, jotka toisinaan tuottavat hänelle suuren ilon, toisinaan johtavat hänet tukaliin tilanteisiin, ovat saattaa hänet tuhoonkin.
Genjin tarinan alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut; luotettavimmat kopiot ovat 1200-luvulta ja niihin perustuu nyt ilmestyvä suomennoskin. Nykyisessä kokoonpanossa Genjin tarina käsittää kaikkiaan 54 lukua, joista yhdeksän ensimmäistä sisältyy tähän kirjaan.
303 pages, Hardcover
First published January 1, 1010
6 people are currently reading
119 people want to read
About the author
Murasaki Shikibu
282 books516 followersMurasaki Shikibu (Japanese: 紫式部), born around 978 in Heian-kyō (modern-day Kyoto), is widely celebrated as one of the most important and pioneering figures in Japanese literature. Though her real name is not definitively known, she is remembered by the sobriquet “Murasaki Shikibu,” a name derived from a combination of her most famous literary character, Murasaki, and her father’s official court position in the Bureau of Ceremonial (Shikibu-shō). This alias reflects both her literary contribution and her aristocratic lineage.
She was born into the prestigious Fujiwara family, though to a lesser branch that did not hold the most powerful positions in court. Her father, Fujiwara no Tametoki, was a scholar, poet, and provincial governor. Recognizing his daughter’s remarkable intellect, he allowed her to study Chinese classics, a field generally restricted to men in the Heian period. This early education proved foundational, setting her apart from many of her contemporaries and deeply influencing her literary style.
Murasaki married in her twenties, but her husband died shortly after their daughter was born. Following his death, she may have spent a period of seclusion before being summoned to court around 1005, where she entered the service of Empress Shōshi (also known as Fujiwara no Shōshi), the consort of Emperor Ichijō. In this environment of cultural refinement and political sophistication, Murasaki thrived, participating in the literary and poetic salons that were central to courtly life.
Her greatest and most enduring achievement is The Tale of Genji (Genji Monogatari), a monumental narrative often hailed as the world’s first novel. Written in the early 11th century during her time at court, the work consists of fifty-four chapters and follows the life, loves, and descendants of the nobleman Hikaru Genji. With rich psychological insight, a deep understanding of human emotion, and elegant prose interwoven with more than 800 waka poems, The Tale of Genji offers a vivid depiction of Heian court culture, aesthetics, and the complex interplay of personal ambition, desire, and fate. It remains one of the central pillars of classical Japanese literature.
In addition to The Tale of Genji, Murasaki also wrote The Diary of Lady Murasaki (Murasaki Shikibu Nikki), a work of non-fiction that offers unique glimpses into the daily life of the court and her own thoughts and experiences. Unlike her fiction, her diary is often introspective and frank, providing invaluable context for understanding Heian society, the role of women, and the tensions she faced as both a court insider and a perceptive, occasionally critical observer of her surroundings.
Despite the limitations placed upon women during her time, Murasaki Shikibu’s writings reflect a striking depth of knowledge, not only in poetry and prose but also in Chinese classics and Buddhist philosophy. Her work was deeply shaped by the refined aesthetics of the Heian period, especially the concept of mono no aware—the awareness of the impermanence of things—which permeates The Tale of Genji and gives it a profound emotional resonance.
Murasaki Shikibu’s influence transcended her own time. Her works continued to be read, studied, and copied in the centuries that followed. She has been commemorated in literature, art, and even in religious tradition, and is still celebrated today as a cultural icon. Statues and memorials honor her across Japan, and The Tale of Genji has inspired countless translations, adaptations, and scholarly studies worldwide.
Her legacy endures not only because of the historical significance of her writing but also because of the timeless insight she offered into the human condition. Murasaki Shikibu remains a symbol of literary brilliance, intellectual resilience, and artistic sensitivity—a voice from a millennium ago that continues to speak across the ages.
She was born into the prestigious Fujiwara family, though to a lesser branch that did not hold the most powerful positions in court. Her father, Fujiwara no Tametoki, was a scholar, poet, and provincial governor. Recognizing his daughter’s remarkable intellect, he allowed her to study Chinese classics, a field generally restricted to men in the Heian period. This early education proved foundational, setting her apart from many of her contemporaries and deeply influencing her literary style.
Murasaki married in her twenties, but her husband died shortly after their daughter was born. Following his death, she may have spent a period of seclusion before being summoned to court around 1005, where she entered the service of Empress Shōshi (also known as Fujiwara no Shōshi), the consort of Emperor Ichijō. In this environment of cultural refinement and political sophistication, Murasaki thrived, participating in the literary and poetic salons that were central to courtly life.
Her greatest and most enduring achievement is The Tale of Genji (Genji Monogatari), a monumental narrative often hailed as the world’s first novel. Written in the early 11th century during her time at court, the work consists of fifty-four chapters and follows the life, loves, and descendants of the nobleman Hikaru Genji. With rich psychological insight, a deep understanding of human emotion, and elegant prose interwoven with more than 800 waka poems, The Tale of Genji offers a vivid depiction of Heian court culture, aesthetics, and the complex interplay of personal ambition, desire, and fate. It remains one of the central pillars of classical Japanese literature.
In addition to The Tale of Genji, Murasaki also wrote The Diary of Lady Murasaki (Murasaki Shikibu Nikki), a work of non-fiction that offers unique glimpses into the daily life of the court and her own thoughts and experiences. Unlike her fiction, her diary is often introspective and frank, providing invaluable context for understanding Heian society, the role of women, and the tensions she faced as both a court insider and a perceptive, occasionally critical observer of her surroundings.
Despite the limitations placed upon women during her time, Murasaki Shikibu’s writings reflect a striking depth of knowledge, not only in poetry and prose but also in Chinese classics and Buddhist philosophy. Her work was deeply shaped by the refined aesthetics of the Heian period, especially the concept of mono no aware—the awareness of the impermanence of things—which permeates The Tale of Genji and gives it a profound emotional resonance.
Murasaki Shikibu’s influence transcended her own time. Her works continued to be read, studied, and copied in the centuries that followed. She has been commemorated in literature, art, and even in religious tradition, and is still celebrated today as a cultural icon. Statues and memorials honor her across Japan, and The Tale of Genji has inspired countless translations, adaptations, and scholarly studies worldwide.
Her legacy endures not only because of the historical significance of her writing but also because of the timeless insight she offered into the human condition. Murasaki Shikibu remains a symbol of literary brilliance, intellectual resilience, and artistic sensitivity—a voice from a millennium ago that continues to speak across the ages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
January 23, 2022
Luen tätä Itä-Aasian kirjallisuuden kurssille ja kylläpä tää oli kiinnostava!
Villi aasinsilta mut mulle tuli mieleen että: on hupaisaa että vielä joku Sally Rooney joutuu pohtimaan että kirjoittaako ihmissuhteista "kun eihän ne ole tärkeitä" kun sit Murasaki Shikibu vuonna jtn 1000 oli vaan että tässä panostooreja ja ihmisten kauneuden arviointia 54 luvun (suomennoksessa neljän kirjan) verran. Instant maailmankirjallisuuden klassikko.
Ok luin vasta siis ekan kirjan, en tiedä muuttuuko meno radikaalisti jatkossa seksittömämmäksi, voi olla. Mut siis tää ei oo mikään toru. Nää on hyviä ja inhimillisiä stooreja, ja voin sitten kirjojen päätteeksi viisaampana jatkaa tästä Murasaki Shikibu to Sally Rooney -pipelinesta. (Kaikki henkilöt ilmaisee itseään paljon kirjeiden välityksellä........)
Poistun ruumiistani kyllä vähän naisten elämän kuvauksen kohdalla. En tosiaankaan oo arvioimassa 1000-luvun kirjaa nykyajan standardeilla mut se tarkottaa samalla sitä että mää vaan neljän kirjan verran kovalla kurilla ignooraan sen että tässä ihanteellisena esitetty päähenkilö groomaa pikkutytöstä vaimon itselleen... koska se tyttö näyttää hänen äitipuoleltaan... johon hän on rakastunut... ja jonka kanssa hänellä myös on salaa lapsi.
Esim. tää oli aiks rapsakka kohta lukea näin vuodesta 2022 käsin:
""Kyllä sinun pitäisi jo tänä vuonna edes hieman aikuistua", Shonagon sanoi. "Ei yli kymmenvuotiaan tytön sovi enää leikkiä nukeilla. Etkö käsitä että sinulla on jo oma aviomies, sinun täytyy käyttäytyä niin kuin muutkin arvovaltaiset rouvat.""
Öö viis tähtee koska ensimmäisiä naisen kirjoittamia romaaneja ja kun tää näköjään herätti mussa näin paljon ajatuksia.
Villi aasinsilta mut mulle tuli mieleen että: on hupaisaa että vielä joku Sally Rooney joutuu pohtimaan että kirjoittaako ihmissuhteista "kun eihän ne ole tärkeitä" kun sit Murasaki Shikibu vuonna jtn 1000 oli vaan että tässä panostooreja ja ihmisten kauneuden arviointia 54 luvun (suomennoksessa neljän kirjan) verran. Instant maailmankirjallisuuden klassikko.
Ok luin vasta siis ekan kirjan, en tiedä muuttuuko meno radikaalisti jatkossa seksittömämmäksi, voi olla. Mut siis tää ei oo mikään toru. Nää on hyviä ja inhimillisiä stooreja, ja voin sitten kirjojen päätteeksi viisaampana jatkaa tästä Murasaki Shikibu to Sally Rooney -pipelinesta. (Kaikki henkilöt ilmaisee itseään paljon kirjeiden välityksellä........)
Poistun ruumiistani kyllä vähän naisten elämän kuvauksen kohdalla. En tosiaankaan oo arvioimassa 1000-luvun kirjaa nykyajan standardeilla mut se tarkottaa samalla sitä että mää vaan neljän kirjan verran kovalla kurilla ignooraan sen että tässä ihanteellisena esitetty päähenkilö groomaa pikkutytöstä vaimon itselleen... koska se tyttö näyttää hänen äitipuoleltaan... johon hän on rakastunut... ja jonka kanssa hänellä myös on salaa lapsi.
Esim. tää oli aiks rapsakka kohta lukea näin vuodesta 2022 käsin:
""Kyllä sinun pitäisi jo tänä vuonna edes hieman aikuistua", Shonagon sanoi. "Ei yli kymmenvuotiaan tytön sovi enää leikkiä nukeilla. Etkö käsitä että sinulla on jo oma aviomies, sinun täytyy käyttäytyä niin kuin muutkin arvovaltaiset rouvat.""
Öö viis tähtee koska ensimmäisiä naisen kirjoittamia romaaneja ja kun tää näköjään herätti mussa näin paljon ajatuksia.
August 24, 2020
juu en jaksanu lukkee iha loppuun asti :/
arvostan tätä for what it is eli naisen tuhat vuotta (kirjaimellisesti lol) sitten kirjottama kirja...
paljon kauniita juttuja kun kuvataan palatsia ja luontoa/säätä, kans tyyppi jonka nimi on Iltakasvot... myös runot nättejä!
mutta liian vaikea kattoa kaiken misogynian ohi vaikka koittais ajatella että niin se vaan nyt oli silloin... ei ollu tarpeeksi sitä muuta ku tuntu että sivu sivun perrään joku mies pittää naisen älyä uhkana tai haluaa että nainen on hillitty ja toimii aina miehen parhaaksi...
oisin voinu lukea loppuun ja jaksaa miettiä tätä historiallisessa kontekstissa ja aikansa kuvana jne mutta enpä halunnu lol
arvostan tätä for what it is eli naisen tuhat vuotta (kirjaimellisesti lol) sitten kirjottama kirja...
paljon kauniita juttuja kun kuvataan palatsia ja luontoa/säätä, kans tyyppi jonka nimi on Iltakasvot... myös runot nättejä!
mutta liian vaikea kattoa kaiken misogynian ohi vaikka koittais ajatella että niin se vaan nyt oli silloin... ei ollu tarpeeksi sitä muuta ku tuntu että sivu sivun perrään joku mies pittää naisen älyä uhkana tai haluaa että nainen on hillitty ja toimii aina miehen parhaaksi...
oisin voinu lukea loppuun ja jaksaa miettiä tätä historiallisessa kontekstissa ja aikansa kuvana jne mutta enpä halunnu lol
August 5, 2019
Voooi pojat. Mistähän tätä lähtisi oikein purkamaan?
Olen jo kauan halunnut lukea Genjin tarinan, sillä
1. sen uskotaan olevan yksi ihmiskunnan historian vanhimmista fiktiivisistä kertomuksista joka on kirjoitettu proosamuotoon,
2. se sijoittuu tuhannen vuoden takaiseen Japaniin ja
3. sen on kirjoittanut nainen.
Eli mitä oikein odotin? Sen tiesin jo etukäteen, että Genji eli tarinan päähahmo olisi Heiankyōn seksikkäin naistensankari jonka naamavärkki on niin kaunis että herkimmät purskahtavat itkuun pelkästä kiitollisuudesta päästessään todistamaan tuota jumalien lahjaa maailmalle, jollainen Genji siis on.
No, ainakin tämä käsitys tuli vahvistettua kerta toisensa jälkeen kun luin Genjin tarinaa, mutta vaikka olinkin ollut valmis hyväksymään sen että maailman vanhin romaanisankari on Mary Sue -tropen miespuolinen kiteytymä, en kerta kaikkiaan meinannut hyväksyä että sen lisäksi Genji on pahin fuckboi johon olen ikinä kirjallisuudessa törmännyt.
Alamäki alkoi innostusta herättävästi toisesta luvusta, missä Genji & squad kokoontuu yhteen ja pitää vuoron perään mieltäylentäviä TED-talkeja siitä, millainen on ihanteellinen nainen. Kuten varmaan arvaatte, jos nainen osaa lukea, ajatella itse ja väitellä miehensä kanssa, eikun roskiin vaan sellainen miehen itsetuntoa alentava ja kaikki kuuliaiset mutta hyvännäköiset naiset häpeäänsaattava ämmänkuvatus. Ymmärrän siis täysin, että naisen asema ei 1000-luvun Japanissa ollut läheskään sama kuin nykyään, mutta kamoon. Toivon hartaasti, että arvon Murasaki Shikibu on tarkoittanut koko tuon ajatustenvaihdon - ei, koko tämän tarinan - surkuhupaisaksi parodiaksi aikakauden miesten ajatusmaailmasta.
Kun minulle selvisi, että Genji on periaatteessa oman aikansa pickup artist, en enää hirveästi yllättynyt siitä että hän toistuvasti hiippailee pahaa-aavistamattomien naisten makuukammareihin keskellä yötä ja viettää öitään kenen tahansa naista muistuttavan entiteetin kanssa johon sattuu pimeässä törmäämään. Hälläväliä tietenkin sillä, haluaako tämä epäonninen sielu Genjin yöseuralaisekseen vai ei. Tämän lisäksi hienostuneesta hovikasvatuksestaan huolimatta Genji ei todellakaan käsittele torjutuksi tulemista kovin kypsästi, vaan tyyppi angstaa ja kiukuttelee ja lähettelee passiivis-aggressiivisia runoja kaikille, jotka antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.
Tämän lisäksi on ihan jäätävää millaiset Christian Grey -vibat Genjistä tulee, kun hän hoksaa miten hänen satunnaisesti kohtaamansa pikkutyttö muistuttaa etäisesti hänen saavuttamatonta ihastustaan, joka taas puolestaan muistuttaa hänen edesmennyttä äitiään. Ja arvatkaa mitä! Genji Rationaalisena Miehenä päättää ryöstää tytön kasvattaakseen tästä itselleen "ihannepuolison" tai jotain muuta skeidaa.
...Minä ihan totta alan epäillä, että Murasaki Shikibu on kirjoittanut koko eepoksen ihan vaan kettuillakseen kaikille itsestään liikoja luuleville miehille ja sivussa vähän aatelistollekin :D
Mutta joo, vaikka päähahmo on lähestulkoon sietämätön, haluan silti antaa kirjalle kolme tähteä sillä Genjin tarina on kaikesta huolimatta kerronnaltaan kaunis ja tunnelmallinen. Pidin kulttuurin kuvauksesta sekä moniselitteisistä runoista, joihin löytyi kirjan lopusta selkeyttäviä huomautuksia. Lisäksi hahmojen väliset suhteet olivat mielenkiintoisia Genjin säätämisestä huolimatta, ja aikakauteen kuuluvat sopivaisuussäännöt olivat myös mielikuvitusta herätteleviä. Esimerkiksi se, miten ylhäinen nainen ei saanut näyttää kasvojaan vieraille miehille vaan keskusteli heidän kanssaan verhon läpi, voisi olla (ja varmasti onkin) lähellä mutta niin kaukana -tyylisen rakkaustarinan sydän. Pidin myös siitä millaisen analyysin kaikki kirjeet kävivät kirjassa läpi: yhdessäkin kohtaa hahmon käyttämän vedellä ohennetun musteen sävyä kuvattiin "myötätuntoiseksi".
En siis vihaa tätä kirjaa, vaikka Genjin yritys onkin kova.
Olen jo kauan halunnut lukea Genjin tarinan, sillä
1. sen uskotaan olevan yksi ihmiskunnan historian vanhimmista fiktiivisistä kertomuksista joka on kirjoitettu proosamuotoon,
2. se sijoittuu tuhannen vuoden takaiseen Japaniin ja
3. sen on kirjoittanut nainen.
Eli mitä oikein odotin? Sen tiesin jo etukäteen, että Genji eli tarinan päähahmo olisi Heiankyōn seksikkäin naistensankari jonka naamavärkki on niin kaunis että herkimmät purskahtavat itkuun pelkästä kiitollisuudesta päästessään todistamaan tuota jumalien lahjaa maailmalle, jollainen Genji siis on.
No, ainakin tämä käsitys tuli vahvistettua kerta toisensa jälkeen kun luin Genjin tarinaa, mutta vaikka olinkin ollut valmis hyväksymään sen että maailman vanhin romaanisankari on Mary Sue -tropen miespuolinen kiteytymä, en kerta kaikkiaan meinannut hyväksyä että sen lisäksi Genji on pahin fuckboi johon olen ikinä kirjallisuudessa törmännyt.
Alamäki alkoi innostusta herättävästi toisesta luvusta, missä Genji & squad kokoontuu yhteen ja pitää vuoron perään mieltäylentäviä TED-talkeja siitä, millainen on ihanteellinen nainen. Kuten varmaan arvaatte, jos nainen osaa lukea, ajatella itse ja väitellä miehensä kanssa, eikun roskiin vaan sellainen miehen itsetuntoa alentava ja kaikki kuuliaiset mutta hyvännäköiset naiset häpeäänsaattava ämmänkuvatus. Ymmärrän siis täysin, että naisen asema ei 1000-luvun Japanissa ollut läheskään sama kuin nykyään, mutta kamoon. Toivon hartaasti, että arvon Murasaki Shikibu on tarkoittanut koko tuon ajatustenvaihdon - ei, koko tämän tarinan - surkuhupaisaksi parodiaksi aikakauden miesten ajatusmaailmasta.
Kun minulle selvisi, että Genji on periaatteessa oman aikansa pickup artist, en enää hirveästi yllättynyt siitä että hän toistuvasti hiippailee pahaa-aavistamattomien naisten makuukammareihin keskellä yötä ja viettää öitään kenen tahansa naista muistuttavan entiteetin kanssa johon sattuu pimeässä törmäämään. Hälläväliä tietenkin sillä, haluaako tämä epäonninen sielu Genjin yöseuralaisekseen vai ei. Tämän lisäksi hienostuneesta hovikasvatuksestaan huolimatta Genji ei todellakaan käsittele torjutuksi tulemista kovin kypsästi, vaan tyyppi angstaa ja kiukuttelee ja lähettelee passiivis-aggressiivisia runoja kaikille, jotka antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.
Tämän lisäksi on ihan jäätävää millaiset Christian Grey -vibat Genjistä tulee, kun hän hoksaa miten hänen satunnaisesti kohtaamansa pikkutyttö muistuttaa etäisesti hänen saavuttamatonta ihastustaan, joka taas puolestaan muistuttaa hänen edesmennyttä äitiään. Ja arvatkaa mitä! Genji Rationaalisena Miehenä päättää ryöstää tytön kasvattaakseen tästä itselleen "ihannepuolison" tai jotain muuta skeidaa.
...Minä ihan totta alan epäillä, että Murasaki Shikibu on kirjoittanut koko eepoksen ihan vaan kettuillakseen kaikille itsestään liikoja luuleville miehille ja sivussa vähän aatelistollekin :D
Mutta joo, vaikka päähahmo on lähestulkoon sietämätön, haluan silti antaa kirjalle kolme tähteä sillä Genjin tarina on kaikesta huolimatta kerronnaltaan kaunis ja tunnelmallinen. Pidin kulttuurin kuvauksesta sekä moniselitteisistä runoista, joihin löytyi kirjan lopusta selkeyttäviä huomautuksia. Lisäksi hahmojen väliset suhteet olivat mielenkiintoisia Genjin säätämisestä huolimatta, ja aikakauteen kuuluvat sopivaisuussäännöt olivat myös mielikuvitusta herätteleviä. Esimerkiksi se, miten ylhäinen nainen ei saanut näyttää kasvojaan vieraille miehille vaan keskusteli heidän kanssaan verhon läpi, voisi olla (ja varmasti onkin) lähellä mutta niin kaukana -tyylisen rakkaustarinan sydän. Pidin myös siitä millaisen analyysin kaikki kirjeet kävivät kirjassa läpi: yhdessäkin kohtaa hahmon käyttämän vedellä ohennetun musteen sävyä kuvattiin "myötätuntoiseksi".
En siis vihaa tätä kirjaa, vaikka Genjin yritys onkin kova.
August 2, 2019
Luin kirjan samoihin aikoihin kun kuuntelin Mia Kankimäen ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin” täydentämään kuvaa japanilaisesta hovielämästä, johon Kankimäki lainauksillaan Sei Shonagonin kirjasta viittaa. Tähän kirja sopi erinomaisesti mutta päähenkilön naisseikkailut ovat osin niin vastenmielisiä että myöhemmät osat taitavat jäädä lukematta.
December 13, 2019
Päähenkilön suhtautuminen naisiin oli melkoisen vastenmielistä luettavaa eikä hahmo muutenkaan herättänyt sympatioita, mutta teksti veti silti mukaansa viehättävän vieraalla tyylillään ja ihmissuhdesotkut olivat jossain määrin ihan huvittavia.
June 6, 2023
Pidin kirjan yläluokan tavasta kommunikoida kirjeitse tunteitaan ja aikomuksiaan runokatkelmien avulla. Runoja sepitetään kirjassa koko ajan, niitä siteerataan vanhoista kaikkien tuntemista antologioista, niitä varioidaan ja niiden merkitystä pohditaan. Lopulta lähetit sitten juoksevat toimittamassa niitä salaisille rakastetuille ympäri Kiotoa.
Muutenhan tämä on nykylukijan näkökulmasta melko omituinen pakkomielteisen rakkauden ja miehisen seksuaalisen valloittamisen ylistyslaulu. Ajoittain erittäin arveluttava, jopa omassa kontekstissaan.
Muutenhan tämä on nykylukijan näkökulmasta melko omituinen pakkomielteisen rakkauden ja miehisen seksuaalisen valloittamisen ylistyslaulu. Ajoittain erittäin arveluttava, jopa omassa kontekstissaan.
October 14, 2019
Ihan mielenkiintonen, mutta välillä myös hieman puuduttava. Naisten rooli aikamoinen.. ei sinäällään yllättävä ottaen huomioon teoksen ajankohdan, mutta pakko sanoa, että Genjin kasvattaessa pikkutyttöä siinä mielessä, että voi muokata tästä täydellisen vaimon itselleen tulevaisuudessa... 💀 En välttämättä lue seuraavia osia.
April 20, 2024
I wouldn't describe The Tales of Genji as great entertainment with its degrading descriptions of the value and looks of women, and with Genji taking a 10 year old girl to train her to become the perfect bride for himself, but the book has to be read within context - it was written over 1000 years ago!
November 19, 2022
Kiinnostavuus syntyy historialisuudesta.
December 17, 2025
Yllättävän hyvä ja luettava näin vanhaksi. Kovin syvällisesti en teosta ymmärtänyt, lähinnä jäi mieleen itsekkään irstailijan hävyttömät tempaukset...
March 20, 2017
Valitsin kirjan, sillä olen kiinnostunut japanilaisesta estetiikasta: runous, kuvataide, teatteri/tanssi, musiikki ja näitä tämän suurromaanin ensimmäisessä osassa oli kiitettävästi. Runouden arvostus ja rooli tunteiden ja ajatusten kommunikaatiossa on kiehtovaa.
Japanin Heian-kauden (794-1185), tarkemmin noin 1000-luvulla hovinaisen (naisille) kirjoittama laaja romaani vaikuttaa päällisin puolin naissankarin seikkailu- ja sattumuskokoelmalta. 'Säkenöivä Genji' on äiditön keisarin ja hänen suuresti rakastaman jalkavaimon poika, joka valloittaa kenet tahansa pienestä lapsesta pitäen. Hän on kaunis, älykäs ja oivaltava poika, josta kasvaa nuori mies, joka etsii rakkautta ja sopivaa naista hänelle nuorena valitun vaimon lisäksi. Lemmenseikkailut eivät tunnu päättyvän onnellisesti ja Genji vaikuttaa tyytymättömältä. Hänellä on kuitenkin omassa huvila-asunnossaan kasvattitytär, josta tulee myöhemmin hänen toinen vaimonsa ensimmäisen kuoltua ilmeisesti Genjistä mustasukkaisen naisen hengen riivaamana. Ensimmäisestä avioliitosta jää jäljelle äiditön kaunis poikalapsi ja toimen samanmoinen on isänsä keisarin uuden rakkaimman aviovaimon kanssa temppelissä, sillä Genji on nuoresta lähtien rakastanut eniten äitiään muistuttavaa isän nuorta jalkavaimoa. Ehkä vähän surullista.
Kirjan naiskuva, joka tulee kenties selkeimmin esille Genjin tavassa puhua ja toimia naistensa suhteen ei erityisesti lämmitä näin 2010-luvulla. Silti kiinnostava pala japanilaista hovi- ja tapakulttuuria.
Parit kömpelöt omat impromptu-haikut kirjan päähenkilöstä ja lukukokemuksesta tähän loppuun:
Äiditön poika
Juureton puutarhuri
Sateentekijä
Seikkailu kauas
Mieletön sydämetön
Lyyrinen herkkyys
Japanin Heian-kauden (794-1185), tarkemmin noin 1000-luvulla hovinaisen (naisille) kirjoittama laaja romaani vaikuttaa päällisin puolin naissankarin seikkailu- ja sattumuskokoelmalta. 'Säkenöivä Genji' on äiditön keisarin ja hänen suuresti rakastaman jalkavaimon poika, joka valloittaa kenet tahansa pienestä lapsesta pitäen. Hän on kaunis, älykäs ja oivaltava poika, josta kasvaa nuori mies, joka etsii rakkautta ja sopivaa naista hänelle nuorena valitun vaimon lisäksi. Lemmenseikkailut eivät tunnu päättyvän onnellisesti ja Genji vaikuttaa tyytymättömältä. Hänellä on kuitenkin omassa huvila-asunnossaan kasvattitytär, josta tulee myöhemmin hänen toinen vaimonsa ensimmäisen kuoltua ilmeisesti Genjistä mustasukkaisen naisen hengen riivaamana. Ensimmäisestä avioliitosta jää jäljelle äiditön kaunis poikalapsi ja toimen samanmoinen on isänsä keisarin uuden rakkaimman aviovaimon kanssa temppelissä, sillä Genji on nuoresta lähtien rakastanut eniten äitiään muistuttavaa isän nuorta jalkavaimoa. Ehkä vähän surullista.
Kirjan naiskuva, joka tulee kenties selkeimmin esille Genjin tavassa puhua ja toimia naistensa suhteen ei erityisesti lämmitä näin 2010-luvulla. Silti kiinnostava pala japanilaista hovi- ja tapakulttuuria.
Parit kömpelöt omat impromptu-haikut kirjan päähenkilöstä ja lukukokemuksesta tähän loppuun:
Äiditön poika
Juureton puutarhuri
Sateentekijä
Seikkailu kauas
Mieletön sydämetön
Lyyrinen herkkyys
March 28, 2013
A stomach-turning book on Genji's endless quest of finding a woman with no faults, during the course of which he rapes the wife of an official and then, trying to soothe his consciousness, pretends to love her, and later steals a young girl from her father making everyone believe he just wants to give her a proper education, but ends up forcefully making her his wife. All this is told as an innocent, light-hearted romance. Though the book, as it was written around year 1000, probably gives a pretty accurant picture on the status of women in Heian period Japan, it still makes a rather depressing read.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews