Muistamisen vimma on moniulotteinen ja -tieteellinen esseetutkielma muistamisen ja unohtamisen välisestä vuorovaikutuksesta. Kuuden kaunokirjallisen teoksen analyysin pohjalta hahmottuu rikas ja ajatuksia herättävä kokonaisuus, jonka teemat ovat niin ajattomia kuin päivänpolttaviakin.
Kaunokirjallinen analyysi asettuu vuoropuheluun psykologian, sosiaalitutkimuksen ja aivotutkimuksen kanssa ja luo uusia yhteyksiä eri näkökulmien välille. Muistia ja sen moninaisia sivupolkuja luodataan niin Marcelin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan, Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian kuin Lisa Genovan alzheimeria käsittelevän Edelleen Alice -romaanin kautta. Ikuisuuskysymykset muistin merkityksestä ihmisyksilölle, yhteiskunnalle ja ihmisenä olemiselle lomittuvat ajankohtaisiin kommentteihin downshiftaamisesta ja nettifoorumien keskustelun tasosta.
Monialaisuutensa ansiosta teos sopii kaikille ihmis- ja historiatieteistä kiinnostuneille. Se on kiinnostavaa luettavaa myös esimerkiksi kirjallisuustieteen ja terveyden- ja vanhustenhoitoalan parissa työskenteleville.
Mielenkiintoista pohdintaa siitä, miten kaunokirjallisuudessa muisti ja muistaminen ovat olleet kantavina tai vähintään keskeisinä teemoina. Kognitiivisena psykoterapeuttina kirjoittaja kommentoi myös sitä, miten teosten muistikäsitys sopii yhteen nykyaikaisen tieteen teorioiden kanssa.
Saarenheimon teksti on sujuvaa ja oivaltavaa. Ennen kaikkea kaikki kuusi valittua teosta päätyivät saman tien lukulistalleni. Ehkä Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" alkoi huimata, kun tajusin sen koostuvan kuudesta kirjasta ja yhteensä yli neljästä tuhannesta sivusta. Mutta Yle tarjoaa koko opuksen äänikirjamuodossa (https://areena.yle.fi/1-4274369), joten ehkä tämä ikuisuusprojekti valmistuu äärellisessä ajassa.
Muistamisen vimma on tiivis paketti ja sellaisena ehkä vähän turhankin pintapuolinen, mutta toisaalta se onnistuu säilyttämään fokuksensa. Jos neurotieteet väräyttävät viisaria ja kaunokirjallisuus on intohimo, tässä on vallan oivallinen pikku kirja raottamaan ovea näiden kahden maailman välillä.
Täytyypä hankkia Sebaldin Austerlitz. Kunderan jo lainasinkin. Tässä käsiteltiin myös Siri Hustvedin kirjoja, joista yhden olen muutamia vuosia sitten lukenut, mutten silloin juuri pitänyt. Pitäisikö yrittää uudelleen?