What do you think?
Rate this book
Filosofisia kirjoituksia
Ranskalainen Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) on 1900-luvun tärkeimpiä filosofeja. Hän on kiinnostunut ihmisen ruumiillisesta olemistavasta, havainnosta, merkityksestä ja ilmaisusta, ihmisen suhteesta maailmaan. Hänen ajattelunsa onkin noussut Suomessa yhä tärkeämmäksi filosofian, kielitieteen ja psykologian lisäksi taiteiden piirissä.Merleau-Pontyn tuotannossa filosofian ja kaunokirjallisuuden hedelmällinen vuorovaikutus avaa tietä uudenlaiseen ajatteluun. Kirjoittajana Merleau-Ponty hyödyntää sekä filosofista että kaunokirjallista ilmaisua. Kirjoituksia taiteesta ja kielestä -kokoelmaan on koottu filosofin tärkeimmät taidetta ja kieltä koskevat kirjoitukset. Kääntäjät Tarja Roinila ja Miika Luoto ovat kirjoittaneet kirjaan laajan johdannon Merleau-Pontyn ajatteluun.
- GenresPhilosophy
485 pages, Unknown Binding
First published January 1, 2012
3 people are currently reading
26 people want to read
About the author
Maurice Merleau-Ponty
124 books612 followersFrench phenomenological philosopher, strongly influenced by Edmund Husserl and Martin Heidegger in addition to being closely associated with Jean-Paul Sartre and Simone de Beauvoir. At the core of Merleau-Ponty's philosophy is a sustained argument for the foundational role that perception plays in understanding the world as well as engaging with the world. Like the other major phenomenologists Merleau-Ponty expressed his philosophical insights in writings on art, literature, and politics; however Merleau-Ponty was the only major phenomenologist of the first half of the Twentieth Century to engage extensively with the sciences, and especially with descriptive psychology. Because of this engagement, his writings have become influential with the recent project of naturalizing phenomenology in which phenomenologists utilize the results of psychology and cognitive science.
Merleau-Ponty was born in Rochefort-sur-Mer, Charente-Maritime. His father was killed in World War 1 when Merleau-Ponty was 3. After secondary schooling at the lycée Louis-le-Grand in Paris, Maurice Merleau-Ponty became a student at the École Normale Supérieure, where he studied alongside Sartre, Simone de Beauvoir, and Simone Weil. He passed the agrégation in philosophy in 1930.
Merleau-Ponty first taught at Chartres, then became a tutor at the École Normale Supérieure, where he was awarded his doctorate on the basis of two important books: La structure du comportement (1942) and Phénoménologie de la Perception (1945).
After teaching at the University of Lyon from 1945 to 1948, Merleau-Ponty lectured on child psychology and education at the Sorbonne from 1949 to 1952. He was awarded the Chair of Philosophy at the Collège de France from 1952 until his death in 1961, making him the youngest person to have been elected to a Chair.
Besides his teaching, Merleau-Ponty was also political editor for Les Temps Modernes from the founding of the journal in October 1945 until December 1952.
Aged 53, he died suddenly of a stroke in 1961, apparently while preparing for a class on Descartes. He was buried in Le Père Lachaise Cemetery in Paris.
Merleau-Ponty was born in Rochefort-sur-Mer, Charente-Maritime. His father was killed in World War 1 when Merleau-Ponty was 3. After secondary schooling at the lycée Louis-le-Grand in Paris, Maurice Merleau-Ponty became a student at the École Normale Supérieure, where he studied alongside Sartre, Simone de Beauvoir, and Simone Weil. He passed the agrégation in philosophy in 1930.
Merleau-Ponty first taught at Chartres, then became a tutor at the École Normale Supérieure, where he was awarded his doctorate on the basis of two important books: La structure du comportement (1942) and Phénoménologie de la Perception (1945).
After teaching at the University of Lyon from 1945 to 1948, Merleau-Ponty lectured on child psychology and education at the Sorbonne from 1949 to 1952. He was awarded the Chair of Philosophy at the Collège de France from 1952 until his death in 1961, making him the youngest person to have been elected to a Chair.
Besides his teaching, Merleau-Ponty was also political editor for Les Temps Modernes from the founding of the journal in October 1945 until December 1952.
Aged 53, he died suddenly of a stroke in 1961, apparently while preparing for a class on Descartes. He was buried in Le Père Lachaise Cemetery in Paris.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
February 4, 2025
Erinomainen ja haastava teos luihin ja ytimiin porautuvasta filosofista. Merleau-Ponty pyrki tuomaan filosofisen tutkimuksen ja muiden tieteiden keskiöön ruumiillisen fenomenologian näkökulman, joka mahdollistaisi sellaisten näkökulmien käytön, jotka eivät unohtaisi meidän elimellistä olemistamme ja näin loisi esimerkiksi ihmisolioille absurdeja tai haitallisia arvoja. Kaiken tulee lähteä siitä, että me olemme auttamatta maailmassa, joka on olemisemme tyylin kyllästämää ja jossa vain perspektiivi on todellinen. Järjen ennakko-oletuksena on esiajatuksellinen havainto, jolloinka esimerkiksi emme niinkään “tiedä” edessämme olevan esineen selkäpuolesta esimerkiksi viittaamalla siihen, että olemme nähneet sen tai siihen, että kyseinen esine on tietyn geometrisen kuvion muotoinen, vaan että kääntöpuoli on meille kyseisessä hetkessä läsnä - voimme esimerkiksi koskettaa sitä muuttamatta perspektiiviämme. Esineen kääntöpuoli ei siis ole jotain, jonka tulemme kyllä näkemään vaan pikemminkin jotain, joka on näkymättömyydessään läsnä.
Tähän perspektiiviseen, jo-annettuun olemassaoloon “ympätään” mukaan myös historia, joka on meissä mukana etenkin sikäli, että se on joskus ollut vastaavaa nykyisyyttä, jota me joka hetki elämme. Tämän vuoksi meidän ei tulisi asettaa itseämme ikään kuin historian ulkopuolelle (mitä lie carpe diem -hihhulointia) tai historiaa meidän ulkopuolellemme (kuten vaikka transhumanismi, sikäli kun ymmärrän siitä yhtään mitään), sillä kyseessä on vain mieletön ajatusharha. Samalla esteettisessä mielessä voimme ymmärtää taiteilijoita paremmin - hekin ovat kerta toisensa jälkeen eläneet nykyhetkessä painiskellen oman ilmaisunsa kanssa, eivätkä he ole olleet “valmiita” kuin vasta kuoltuaan tai museossa.
Kaiken epätäydellisyys ja alati tapahtuva joksikin tuleminen on Merleau-Pontyn filosofian keskiötä. Filosofian, historian ja kaunokirjallisuuden on sanottava asioita periaatteessa aina uudelleen uudella kielellä, sillä vanha kieli menettää ilmaisuvoimaansa eikä mikään totuus tai toteamus ole valmis. Näin hän tulee korostaneeksi esimerkiksi kielitutkimuksissaan sitä, että kieltä ei tule tutkia silkkana menneisyyteen jäädytettynä objektina vaan elävänä tapahtuvana toimintana, joka etenkin luovassa kielenkäytössä ylittää aina itsensä. Tässä samalla hän tulee alleviivanneeksi sitä, että kieli ei ole vaan joku vaate, jonka me puemme ajatuksillemme, vaan ilmaisu tapahtuu nimenomaan kielessä - ei yksin mumisten vaan keskustelukumppaniemme ja itse koko kielen kanssa. Samalla moraalia ei tule nähdä vain ideoina, joita me haudomme intention nimissä vaan pikemminkin elettynä moraalisena toimintana, jossa teot ja se, miltä teot näyttävät, astuvat “no kun mää aattelin” -sanoja korkeampaan asemaan. Näin Merleau-Pontyn filosofia näyttäytyy vitaalina, alati muutostilassa olevana osallistamisena.
Kuitenkin välillä on vaikea ymmärtää tällaisen filosofian seurauksia. Merleau-Ponty korostaa totuutta ja järjenkäyttöä, mutta hän ei hirveän paljon puhu tässä kokoelmassa ajattelunsa seurauksista ja mahdollisista soveltamistavoista. Koko kokoelma tuntuukin pitkälti ohjelmanjulistukselta, ja sellaisena se toki on erittäin mukaansatempaava ja lukijan elämää sähkölataavaa. Tunnen henkilökohtaisesti suurta vetoa vastaavaan näkökulmaan, mutta välillä sekavina hetkinä tulen kysyneeksi itseltäni: entä sitten? Paljon on lupausta ja mahdollisuutta ilmassa, mutta täytyy varoa, ettei tätä tule vain käsittäneeksi naivisti, jolloin maailmaan ankkuroitumista lähtökohtana käyttämisen sijaan tulee tuijottaneeksi lähes vegetatiivisesti ulkona liehuvaa lumisadetta välillä, kun sille päälle sattuu. Tässä voi olla sekin puoli, että Merleau-Pontyn filosofiaa ei kannata käsittää pelkästään asenteena, jonka voi omaksua henkilökohtaisesti ja näin rikastuttaa omaa olemistaan, vaan kyseessä on ennen kaikkea lähtökohdan tarjoaminen tulevaisuuden tutkimukselle, jonka seuraukset ovat yksilöä paljon kauaskantoisemmat.
Merleau-Pontysta vaikeaa tekee erityisesti hänen tapansa sulloa tekstit täyteen inspiroituneita parafraaseja, jotka tuntuvat ikään kuin katkaisevan kappaleiden sisäisen kehityskulun ja pakottavan näkökulmamuutoksia. Oletan hänen kaunokirjallisen puolensa olleen tietoinen valinta hänen kokonaisprojektissaan, mikä tietyssä mielessä havainnollistaa hyvin esimerkiksi hänen käsityksiään luovasta kielenkäytöstä. Mutta tässä on myös se puoli, että välillä tämä ylimääräinen parafraasi saattaa rikkoa lukijan muuten ymmärtäväisen asenteen ja välillä se taas piristää pitkän pätkän toivotonta haahuilua sanojen epämääräisyydessä - ja kummatkin näistä mahdollisuuksista eivät ole omiaan riittävän ymmärryksen kokemukselle. (Toki hänessä on myös samaa vikaa kuin muissakin filosofeissa, eli hän on oman alansa termistössä sisällä ja viittaa eri filosofeihin, joihin lukija ei välttämättä ole ennalta tutustunut, mutta tämä nyt on odotettua vaikeutta.)
Joskus hän kiertää aiemmin käyttämänsä ilmaisun, ja joskus taas hän antautuu muiden filosofien tekstien selittämiselle kertomalla niistä ikään kuin nämä ajatukset olisivat ymmärrettävissä samassa valossa kuin hänen omansa. Tässä on syytä olla tarkkana, mutta välillä tuli sellainen tunne, että silkka tarkkaavaisuus ei riitä. Joskus kielikuvat olivat turhankin yliampuvia, jolloin niiden käytännöllinen puoli tuntui sulavan käsiin ja päädyttiin pikemminkin poikkileikatun synkreettisen havaintokokemuksen hurmoksellisiin paiaaneihin.
Samalla tosin tämä käsitteiden ja kuvien villi muovaus, laajamittainen viittausten käyttö Hermes Trismegistoksesta Apollinaireen sekä kaunokirjallinen luovuus elähdyttävät kirjoituksia jopa kuumeisella tavalla. Tässä tykityksessä tulee väkisinkin itsekin aavistaneeksi sitä harrasta paneutumista, jolla Merleau-Ponty asennoituu elämään ja perspektiiviin, ja kaikki tämä - meille periaatteessa niin tuttu asia - näyttäytyy kuin uudelleensyntyvänä mysteerinä lause toisensa perään. Jos filosofia tahtoo tuottaa ihmetystä, niin Pontylta sitä piisaa, ja se on ihana kiro. Vai miltä nämä kuulostavat: Maailman olioilla on “vastaansanomaton ykseys”. Ennen taiteellista ilmaisua on “epämääräinen kuume”. Tyyli ei ole “suljettuna mykän yksilön sisimpiin syövereihin, vaan se on hajallaan kaikessa mitä hän tekee”.
Joskus Merleau-Ponty kuitenkin pyrkii tiivistämään sekä ajatuksensa että ideansa niin tiiviiseen pakettiin, että siitä ei ota enää selvää niin mitenkään. Hänellä on kova vimma tiivistää niin historia kuin tulevaisuuskin yhteen hetkeen, joka periaatteessa sisältää kaiken, jota esimerkiksi siitä tullaan sanomaan. Itse menin välillä ihan sekaisin siitä, missä vaiheessa puhuttiin vielä havainnosta ja missä vaiheessa ajatukset “saivat” tulla mukaan, missä vaiheessa omasta lähtökohdasta irtautuminen on tarpeellista ja missä vaiheessa se on harhaa ja niin edes päin.
Mutta nämä eivät ole ongelmia, joihin vain nopeasti turhaudutaan ja jotka nakataan roskan lailla luontoon, vaan ne ovat ongelmia, jotka kutsuvat mielekkäästi tulevaisuudessa jaakobinpainiin. Tämä kirja tarjoaa pysäyttävän ensiaskeleen Merleau-Pontyn touhukkaaseen maailmaan, eikä sitä voi kuin suositella. Etenkin antoisia ovat kuvaukset maalaustaiteesta ja kaunokirjallisuudesta merkityksen luojina, joiden syvällisyyteen en valitettavasti voi tässä arviovuodatuksessa paneutua. Lukekaa itse ja ihmettykää!
Tähän perspektiiviseen, jo-annettuun olemassaoloon “ympätään” mukaan myös historia, joka on meissä mukana etenkin sikäli, että se on joskus ollut vastaavaa nykyisyyttä, jota me joka hetki elämme. Tämän vuoksi meidän ei tulisi asettaa itseämme ikään kuin historian ulkopuolelle (mitä lie carpe diem -hihhulointia) tai historiaa meidän ulkopuolellemme (kuten vaikka transhumanismi, sikäli kun ymmärrän siitä yhtään mitään), sillä kyseessä on vain mieletön ajatusharha. Samalla esteettisessä mielessä voimme ymmärtää taiteilijoita paremmin - hekin ovat kerta toisensa jälkeen eläneet nykyhetkessä painiskellen oman ilmaisunsa kanssa, eivätkä he ole olleet “valmiita” kuin vasta kuoltuaan tai museossa.
Kaiken epätäydellisyys ja alati tapahtuva joksikin tuleminen on Merleau-Pontyn filosofian keskiötä. Filosofian, historian ja kaunokirjallisuuden on sanottava asioita periaatteessa aina uudelleen uudella kielellä, sillä vanha kieli menettää ilmaisuvoimaansa eikä mikään totuus tai toteamus ole valmis. Näin hän tulee korostaneeksi esimerkiksi kielitutkimuksissaan sitä, että kieltä ei tule tutkia silkkana menneisyyteen jäädytettynä objektina vaan elävänä tapahtuvana toimintana, joka etenkin luovassa kielenkäytössä ylittää aina itsensä. Tässä samalla hän tulee alleviivanneeksi sitä, että kieli ei ole vaan joku vaate, jonka me puemme ajatuksillemme, vaan ilmaisu tapahtuu nimenomaan kielessä - ei yksin mumisten vaan keskustelukumppaniemme ja itse koko kielen kanssa. Samalla moraalia ei tule nähdä vain ideoina, joita me haudomme intention nimissä vaan pikemminkin elettynä moraalisena toimintana, jossa teot ja se, miltä teot näyttävät, astuvat “no kun mää aattelin” -sanoja korkeampaan asemaan. Näin Merleau-Pontyn filosofia näyttäytyy vitaalina, alati muutostilassa olevana osallistamisena.
Kuitenkin välillä on vaikea ymmärtää tällaisen filosofian seurauksia. Merleau-Ponty korostaa totuutta ja järjenkäyttöä, mutta hän ei hirveän paljon puhu tässä kokoelmassa ajattelunsa seurauksista ja mahdollisista soveltamistavoista. Koko kokoelma tuntuukin pitkälti ohjelmanjulistukselta, ja sellaisena se toki on erittäin mukaansatempaava ja lukijan elämää sähkölataavaa. Tunnen henkilökohtaisesti suurta vetoa vastaavaan näkökulmaan, mutta välillä sekavina hetkinä tulen kysyneeksi itseltäni: entä sitten? Paljon on lupausta ja mahdollisuutta ilmassa, mutta täytyy varoa, ettei tätä tule vain käsittäneeksi naivisti, jolloin maailmaan ankkuroitumista lähtökohtana käyttämisen sijaan tulee tuijottaneeksi lähes vegetatiivisesti ulkona liehuvaa lumisadetta välillä, kun sille päälle sattuu. Tässä voi olla sekin puoli, että Merleau-Pontyn filosofiaa ei kannata käsittää pelkästään asenteena, jonka voi omaksua henkilökohtaisesti ja näin rikastuttaa omaa olemistaan, vaan kyseessä on ennen kaikkea lähtökohdan tarjoaminen tulevaisuuden tutkimukselle, jonka seuraukset ovat yksilöä paljon kauaskantoisemmat.
Merleau-Pontysta vaikeaa tekee erityisesti hänen tapansa sulloa tekstit täyteen inspiroituneita parafraaseja, jotka tuntuvat ikään kuin katkaisevan kappaleiden sisäisen kehityskulun ja pakottavan näkökulmamuutoksia. Oletan hänen kaunokirjallisen puolensa olleen tietoinen valinta hänen kokonaisprojektissaan, mikä tietyssä mielessä havainnollistaa hyvin esimerkiksi hänen käsityksiään luovasta kielenkäytöstä. Mutta tässä on myös se puoli, että välillä tämä ylimääräinen parafraasi saattaa rikkoa lukijan muuten ymmärtäväisen asenteen ja välillä se taas piristää pitkän pätkän toivotonta haahuilua sanojen epämääräisyydessä - ja kummatkin näistä mahdollisuuksista eivät ole omiaan riittävän ymmärryksen kokemukselle. (Toki hänessä on myös samaa vikaa kuin muissakin filosofeissa, eli hän on oman alansa termistössä sisällä ja viittaa eri filosofeihin, joihin lukija ei välttämättä ole ennalta tutustunut, mutta tämä nyt on odotettua vaikeutta.)
Joskus hän kiertää aiemmin käyttämänsä ilmaisun, ja joskus taas hän antautuu muiden filosofien tekstien selittämiselle kertomalla niistä ikään kuin nämä ajatukset olisivat ymmärrettävissä samassa valossa kuin hänen omansa. Tässä on syytä olla tarkkana, mutta välillä tuli sellainen tunne, että silkka tarkkaavaisuus ei riitä. Joskus kielikuvat olivat turhankin yliampuvia, jolloin niiden käytännöllinen puoli tuntui sulavan käsiin ja päädyttiin pikemminkin poikkileikatun synkreettisen havaintokokemuksen hurmoksellisiin paiaaneihin.
Samalla tosin tämä käsitteiden ja kuvien villi muovaus, laajamittainen viittausten käyttö Hermes Trismegistoksesta Apollinaireen sekä kaunokirjallinen luovuus elähdyttävät kirjoituksia jopa kuumeisella tavalla. Tässä tykityksessä tulee väkisinkin itsekin aavistaneeksi sitä harrasta paneutumista, jolla Merleau-Ponty asennoituu elämään ja perspektiiviin, ja kaikki tämä - meille periaatteessa niin tuttu asia - näyttäytyy kuin uudelleensyntyvänä mysteerinä lause toisensa perään. Jos filosofia tahtoo tuottaa ihmetystä, niin Pontylta sitä piisaa, ja se on ihana kiro. Vai miltä nämä kuulostavat: Maailman olioilla on “vastaansanomaton ykseys”. Ennen taiteellista ilmaisua on “epämääräinen kuume”. Tyyli ei ole “suljettuna mykän yksilön sisimpiin syövereihin, vaan se on hajallaan kaikessa mitä hän tekee”.
Joskus Merleau-Ponty kuitenkin pyrkii tiivistämään sekä ajatuksensa että ideansa niin tiiviiseen pakettiin, että siitä ei ota enää selvää niin mitenkään. Hänellä on kova vimma tiivistää niin historia kuin tulevaisuuskin yhteen hetkeen, joka periaatteessa sisältää kaiken, jota esimerkiksi siitä tullaan sanomaan. Itse menin välillä ihan sekaisin siitä, missä vaiheessa puhuttiin vielä havainnosta ja missä vaiheessa ajatukset “saivat” tulla mukaan, missä vaiheessa omasta lähtökohdasta irtautuminen on tarpeellista ja missä vaiheessa se on harhaa ja niin edes päin.
Mutta nämä eivät ole ongelmia, joihin vain nopeasti turhaudutaan ja jotka nakataan roskan lailla luontoon, vaan ne ovat ongelmia, jotka kutsuvat mielekkäästi tulevaisuudessa jaakobinpainiin. Tämä kirja tarjoaa pysäyttävän ensiaskeleen Merleau-Pontyn touhukkaaseen maailmaan, eikä sitä voi kuin suositella. Etenkin antoisia ovat kuvaukset maalaustaiteesta ja kaunokirjallisuudesta merkityksen luojina, joiden syvällisyyteen en valitettavasti voi tässä arviovuodatuksessa paneutua. Lukekaa itse ja ihmettykää!
July 25, 2018
Hyvä kirja aloittaa Merleau-Pontyyn tutustumisen. Pari esseetä olivat todella hyviä, mutta muut eivät jäänet niin mieleen. Odotettua enemmän kuvataiteen filosofiaa ja kielifilosofiaa, jonka sivussa samalla tosin käsitellään MP:n kuuluisaa ruumiinfenomenologiaa.
March 1, 2021
tää oli täynnä kääntäjän merkintöjä mikä oli tosi cool
Displaying 1 - 3 of 3 reviews