DragonSlayer666 on romahduksen partaalla kuullessaan, että leirikoulu järjestetään Kreikassa. Häntä eivät huoleta oma kalpea ihonsa, olematon sixpackinsa tai edes Hege91, joka on opetellut kreikankielisiä sanoja kuten fobia, demokratia ja musaka. Ylitsepääsemätöntä on äidin poikaystävän Jorgoksen tunkeminen mukaan.Pahimmat pelot käyvät matkalla toteen: nettikahvilat ovat kiinni, Hege91 ei ole retken ainoa mulkku, ja Jorgoksen äiti ryhtyy järjestämään DragonSlayerille kreikkalaista puolisoa.
Ei ihan yhtä vetävä, kuin edellinen. Tässä on omituisesti hypätty galtsusta suoraan instagrammeihin, mikä vähän hämmentää, mutta sopii paremmin tämän hetken nuorille.
ei napannu samalla tavalla kun eka omaan kokemaan. ekassa oli ehkä sitä omaa nuoruutta kun tässä hypätään enemmän nykynuoren kenkiin asioissa. paitsi että pelataan super marioo gameboylla eikä pelata kännyköillä.
Vähemmän paska kuin ykkösosa. Tai sitten alan tottumaan tähän (mikä kauhea ajatus!). Mieluummin söisin fetasalaattia. Eikun nuuskaa. Olihan tämä edes ohuempi kuin ykkösosa.
Tykkäsin tästä sinänsä enemmän kuin ekasta osasta, että tässä tuntui olevan paljon loogisempi ja seurattavampi juoni, eikä pelkkää sekalaista sekoilua. Tässä häiritsi kuitenkin ensimmäistä osaa enemmän poikien heittämä "huumori" ja se, ettei sekopäisimmätkään tempaukset lopulta aiheuttaneet mitään tunnontuskia.
Innostus lopahti. Siinä vaiheessa, kun päähenkilö Nörtti Dragonslayer666 ei tunnu enää sympaattiselta, ei homma pelitä. Game over, toistaiseksi tämän sarjan suhteen.
Erittäin toimivaa nuortenkirjallisuutta. Naurattaa aikuistakin. Käsittelee välillä aika vaivihkaisestikin hankalia teemoja, kuten kehosuhdetta, rooleja ja traumoja.
Mitähän tästä nyt sitten uskaltaisi sanoa? Tunnistin Dragon tämänkin kirjan tekstistä, joten hahmo on pysynyt samanlaisena. Teini-iän tuskaa, noloja kokemuksia, ihastumisia ja epäonnistumisia, jotka kaikki muistan kyllä omilta teiniajoiltanikin. En ole kohderyhmää, mutta silti omalla tavallani kuitenkin pidin tästä, vaikkakin välillä asioiden toisto tuntui puuduttavalta.
Kohta, jossa Mega-Man haluaisi soittaa äidilleen taivaaseen kertoakseen sarjakuvan tekemisestä nousi tekstistä vahvasti esille ja pysäytti lukemiseni hetkeksi. Siinä kohdassa oli se hetki, joka nosti kirjan kahden tähden kirjasta kolmen tähden kirjaksi.
Pitää miettiä, laittaisiko tätä vinkkaukseen ja mille ikäryhmälle.
Kiva jatko Nörtti-kirjalle. Dragonslayer luokkakavereineen lähtee luokkaretkelle Kreikkaan, D. ei haluaisi edes lähteä koko matkalle. Isäpuoli Jorgos tulee mukaan ja Kreikan matka saa kaikenlaista kiehumaan. Ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin eka, mutta luettava ja mielenkiintoinen, lukisin lisääkin Dragonslayerin maailmasta.
En pitänyt. Mun ei kuulukaan pitää. Mutta pidän ehdottoman paljon siitä huomiosta, mitä kirja on saanut, koska tämä menee käsistä. Eikä tarvi esitellä. Tällaista tarvitaan lisää, tällä saadaan juuri sellaiset lukemaan, jotka ei koskaan halua lukea yhtään KIRJAA.
Kyllähän tää taas nauratti! Varsinkin kreikkalaisen isäpuoli Jorgoksen suorasukainen auttamisenhalu saada Nörtti ihmisten ilmoille oli aika hulvatonta seurattavaa.